Voiko ja miten etäsuhde voi toimia tapailussa ja parisuhteessa? Kokemuksia kaivataan.

Hankalaa mutta ei mahdotonta jos löydät sen oikean😊

Pitemmän päälle itselleni kävi liian raskaaksi. Oli ikään kuin kaksi eri elämää. Elämä miesystävän kanssa ja elämä kotipaikkakunnallani.

Riippuu ja roikkuu. Oletko valmis matkustamaan, entä hän?

Olimme aikoinaan suhteemme alussa etäsuhteessa, koska jouduin palaamaan Suomeen. Toivottavasti ei enää ikunä.

Riippuu ihmisistä. Jos toinen osapuoli on tyyliä "en tykkää viestitellä", tapailu ei ainakaan toimi. Miten tutustut ja pääset lähelle ihmistä, josta et juuri koskaan kuule ja jota näet harvoin? Et mitenkään. On kokemusta, ikävä kyllä.

Voi hyvin toimia, mutta edellyttää molemmilta halua saada homma toimimaan. Itselläni kaksi kokemusta, ensimmäinen kariutui alle vuodessa, mutta toinen kesti vuosikymmenen (joista suurin osa jo yhdessä saman katon alla) ja erosimme aivan muista syistä.

Ajatuksia:

- Sanallinen kommunikaatio tulee olla hallussa ja sitä tulee olla halua kehittää. Toista ei pääse halaamaan tai kutittamaan tai mulkoilemaan kuten lähisuhteessa, täytyy uskaltaa puhua, kuunnella, kysyä ja korjata väärinkäsityksiä. Ilman tätä ei ole mitään ja alemmat vinkit ovat yhtä tyhjän kanssa. Kaukosuhteelle täytyy molemmilta myös löytyä motivaatiota ajankäytöllisesti, siis sopia treffejä, jolloin ollaan yhteydessä, ei niin että molemmilla on oma hauska elämä ja kaverit ja menot -- ja sitten joskus kun sattuu olemaan tylsää, viestitellään kumppanille. Se ei ole ainakaan missään pitkässä suhteessa riittävä.

- Arjen tuominen suhteeseen on tärkeää. Jutteleminen siitä, mitä toinen söi lounaaksi. Videoyhteys auki ja molemmat laittavat omissa kämpissään ruokaa ja juttelette samalla, lopuksi istutaan "yhdessä" syömään (näin teimme pitkässä suhteessa, se oli ihanaa). Saman elokuvan tai sarjan katsominen samaan aikaan tai eri, mutta jälkikäteen yhdessä puiden. Jne.

- Tapaamisten suunnittelu ja niihin sitoutuminen. Näistä saa suhteeseen virtaa ja hyvää, jota odottaa. Toisaalta: sen ymmärtäminen, että etenkin kansainvälisessä kaukosuhteessa, jossa tapaamiset ovat harvoin, on aluksi usein vähän outoa eikä toinen olekaan sadun prinssi tai prinsessa, vaan ihminen, jota myös välillä kiukuttaa, nälättää tai väsyttää. Armoa ja ymmärrystä.

- Kaukoseksi. Ei ehkä heti, mutta jos kaukosuhde on pitkäaikainen ratkaisu, kyllä pitää suhdetta yllä ihan eri tavalla. Tuhmat viestit, chattaily, itsetyydytys videopuhelun välityksellä.

- Päämäärä, missä vaiheessa kaukosuhteilu loppuu. Harvalle sopii ikuinen kaukosuhde. Pidemmän päälle on osattava ja uskallettava yhdessä rakentaa suunnitelmaa siitä, miten rakennetaan yhteistä tulevaisuutta. (Vaikka edelleen toinen jatkaisi esim. työmatkoja toiseen maahan tms. mutta jokin yhteinen elämä.)