Kertoisinko miehelleni

En ymmärrä, selitä miksi tunnet tarvetta kertoa ihastuksestasi.

jokaisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli tuntee ajoittain vetoa johonkin toiseen ihmiseen. tärkeintä on vain olla sortumatta tekemään mitään. uskon että pahoitat vain miehesi mielen kertomalla vaikka kyseessä on kuitenkin jokaisen suhteen arkeen kuuluva asia.

pyytää kahville yms. Mietin, haluisinko itse tietää, jos miehellä ois samaa. Ja kun itsekin tunnen vetoa tuota miestä kohtaan.

oletko valmis riskeeraamaan parisuhteesi pikku ihastuksen takia, jos kyseessä vain siis ihastus? Voi nimittäin olla ettei miehesi pääsekään ihastuksestasi niin helposti yli tai pystykään luottamaan sinuun työmatkasi aikana tietäessään ihastumisestasi...



Minä en kertoisi, enkä vastaavasti haluaisi tietää ennen kuin olisi niin vakavaa, että tosissaan aikoisi pettää minua kyseisen henkilön kanssa.

Se on sun avioliittosi parhaaksi jos kerrot tän asian. On myös pienempi kynnys sortua johonkin mitä ei tosin muutenkaan olisi aikonut...

Ota ero ja aloita uusi elämä...Been there...done that...

Jos sulla on hyvä parisuhde niin älä tee mitään tyhmää. Se on pelkkä ihastus, niitä tulee ja menee. Pidä kiinni omasta miehestä ja ota vähän välimatkaa siihen toiseen.

ennakoida, miten miehesi asian ottaisi?



Sekin, että asian sanoo ääneen, voi viedä siitä viehätystä, ja miehesi voi myös ottaa suurena kohteliaisuutena, että voit kertoa hänelle tuollaisestakin asiasta.



jos mietin parisuhdettanne, suurempana vaarana mun mielestäni on tuo, että toisen selän takana ollaan ihastuneita, ollaan koko ajan tekemisissä, ja vaikka ei kuinka "aiota" mitään, niin joku päivä sitten vaan "lipsahtaa".



Jos siis haluat pelata varman päälle parisuhteenne kannalta, kerro miehellesi.

Oon aika hullaantunut tuosta tunteesta, vaikka kuinka koitan ajatella järkevästi. Ja kun toinen ruokkii sitä koko ajan. Oma parisuhde kuitenkin seesteisessä vaiheessa, ei sitä huumaa - ihan tavallista onnellista arkea. En ole puhunut tästä kellekään, en tiedä... Kiitos viesteistänne, ne saavat mut ajattelemaan.

Ensinnäkin, mulla on ihan onnellinen parisuhde mieheni kanssa. Mutta. Töissä mulla on ihastus ja tämä mies on myös minuun aivan lääpällään. Kertoisinko tästä? Kertoisinko, jos ja kun menen hänen kanssaan työmatkalle, jonne ei tule muita? Matka on suunnitelmissa ja se on töiden kannalta tärkeä. Mitä ihmettä mä tekisin? Ei ole tarkoitus pettää tai mitään, mutta mietin, kertoisinko koko miehestä. Mitä se hyödyttäisi, oma mies vain saisi stressata ja olla mustis.

Itselläni on ollut vastaaava tilanne jo vuosia. Eräs kolleega on ollut ihastunut minuun jo vuosia (ainakin omien sanojensa mukaan : ) Ja on kertonut, että jaksaa odottaa minua vaikka kuinka kauan, nyt jo neljä vuotta. Toki hän on, niin kuin pitääkin, elänyt omaa elämäänsä tässä samalla. Kolleega on ulkomaalainen, jännittävä, loistava seuramies, huomaavainen ja kaikinpuolin täydellinen herrasmies.

Itse olen naimisissa ja minulla on kouluikäisiä lapsia. Olen kolleegalle kertonut etten missään nimessä petä miestäni ja, että lasteni takia perheemme pysyy kasassa. Tietyllä tavalla olen kolleegani ihastunut, mutta en vakavasti.

Miehelleni olen kertonut kaiken, ensimmäisestä kirjeestä lähtien. Minun piti tehdä se itseni takia. Koen, että minun pitää voida katso itseäni peiliin, ja pitää näkemästäni. En koskaan voisi tehdä mitään mieheni selän takana, hän on kunnon mies. Toki hetken kävi mielessäni mistä kaikesta olinkaan luopunut...mutta vain hetken : )

Aluksi tuntui, että mieheni oli hiukan mustasukkainen, mutta ymmärsi pian, että minä olen sitoutunut meidän suhteeseemme. Vieläkin kerron miehelleni jos kolleegani lähestyy minua tekstiviestein (toki en kerron täysin niiden sisältöä - se ei olisi oikein). Ja pakko myöntää, että kauniit sanat silloin tällöin piristävät mieltäni ja päivääni kummasti. Mutta niin lämmittää rehellisyyskin!

Ehkä sä oletkin vain imarreltu siitä että toinen on ihastunut. Jos käyttäytyisi neutraalisti sinua kohtaan, et ehkä tuntisikaan vetoa.. Olet ihastunut, koska kohottaa itsetuntoasi kun toinen on lätkässä. Ala taistella vastaan. Älä flirttaa, tee selväksi että olet hyvässä suhteessa. Ehkä mies tajuaa lopettaa.

Mitäs jos koittaisit elävöittää sitä nykyistä suhdetta? Jos nykyinen parisuhteesi on ihan kunnossa ja olet onnellinenkin, niin käytä energiasi suhteen piristämiseen.



Kaikissa suhteissa on seesteisiä kausia, mutta niistä voi päästä yli, kun vain tekee asialle jotain. Voi olla, että miehesikin olisi innoissaan.



Älä anna arjen viedä mennessään....ja ihastuksellesi tee selväksi, ettei kiinnosta.

Tosiaan, ihanasti piristää tuo ihastus, kun muuten olo tuntuu kulahtaneelta perheenäidiltä. Kyllähän se kutkuttaa, häpeäkseni myönnän. Pitää ottaa itteä niskasta kiinni ja pistää stoppi tolle touhulle! Mulla on oman miehen kanssa mahdollisuudet vielä vaikka mihin huumaan, hittoako sitä tarttee toisia vilkuilla.

Juu tuota meinasin kanssa ehdottaa, mitä 13 sanoikin. Piristystä siihen omaan suhteeseen, viettele miehesi uudestaan, ja ehkä saat häneltä sitä kaipaamaasi ihailua.

Tosiaan, ihanasti piristää tuo ihastus, kun muuten olo tuntuu kulahtaneelta perheenäidiltä. Kyllähän se kutkuttaa, häpeäkseni myönnän. Pitää ottaa itteä niskasta kiinni ja pistää stoppi tolle touhulle! Mulla on oman miehen kanssa mahdollisuudet vielä vaikka mihin huumaan, hittoako sitä tarttee toisia vilkuilla.

Ihastumisia tulee ja menee. Ne menevät helpommin jos niitä ei ruoki.