Lue keskustelun säännöt.
Onko elämä kolmekymppisenä parempaa kuin parikymppisenä?
Kommentit (24)
On. Parikymppisen hormoonien hyrräykset, juhliminen, sekoilu ja muu elämän turbulenssi kaikkine epävarmuuksineen ei koskaan sopinut minulle hyvin. Olen vaan sellainen henkinen tylsä keskiluokkainen ihminen, jolle kolmekymppisen stabiilin rauhallinen elämä sopii paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä on naisilla vielä parempaa. Ei ole sitä parikymppisen epävarmuutta, ei kolmekymppisen valvottavia pikkulapsia, mutta on mahdollisuus panostaa uraan, on hyvätuloinen, vapaampi jne.
Riippuu ihmisestä ja elämästä. Omalla kohdallani elämä on nyt kolmekymppisenä sillä tavalla parempaa että olen enemmän sinut oman itseni kanssa kuin aiemmin: tiedän paremmin mitä haluan ja mistä pidän ja tavoittelen niitä asioita, ja muiden mielipiteet merkitsevät minulle paljon vähemmän kuin parikymppisenä. Toisaalta elämäni suurimmat vastoinkäymiset ovat ajoittuneet tälle +30-vuosikymmenelle (mm tahaton lapsettomuus), joten ongelmatkin tuntuvat nyt suuremmilta kuin parikymppisenä jolloin murheet olivat kohdallani ihan eri luokkaa.
Ei todellakaan ole. Haluaisin palata takaisin 23-vuotiaaksi!!
N39
Oli huomattavasti parempaa! Kaikki oli paremmin, siis ihan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla on, toisilla ei. Itselläni on.
Hmm parikymppisenä oli monia eri vaiheita. 20-23v oli ihanaa huoletonta nuoruutta. 23-27v oli jotenkin ankeaa kun kaikki ei mennytkään niin kuin oli suunnitellut ja elämässä oli vastoinkäymisiä. 27-30v oli puolestaan taas varmaan elämäni parasta aikaa kun tapasin elämäni rakkauden, sain vakituisen työpaikan, matkailtiin, sain ensimmäisen lapseni:))
N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt kuusikymppisenä elämä vasta maistuukin...
Jos elää fiksusti, tekee elämästään parempaa joka päivä. Aina vaan idyllisemmäksi ja nautinnollisemmaksi.
Toki aina voi terveys reistata tai tulla muita vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Minä ainakin olin parikymppisenä niin tyhmä ja huono itsetuntoinen etten kaipaa sen ikäistä itseäni yhtään...kaikilla ei tietenkään ole sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Harvalla ihan oikeasti on. Monilla elämä paranee kun itsetuntemus ja itsetunto paranee.
On todellakin! Enemmän rahaa, järkeä ja tyyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, nuoruus on ihmisen parasta aikaa.
Se kestää vain niin kovin lyhyen ajan. Jos jumittuu tuohon ajatukseen, loppuelämästä tulee surkean katkera.
Riippuu siitä kuinka menestynyt on. Boheemi, persaukisen ajattelijan elämä, ei ole enää niin kivaa, kun kaverit katoaa uraputkeen eikä nuorempia kiinnosta semmoinen vanhus joka ei osaa edes vuoden 2021 trendisanastoa.
Jokainen voi puhua vain omasta puolestaan mutta minusta on tai siis oli nyt kun olen 39 vuotias. Parikymppisenä oli tosi paljon epävarmuutta, ujoutta ja elämänkokemuksen puute teki elämästä raskaampaa. Mielenkiinnolla nelikymppisiä kohti.
No en jaksa ainakaa juhlia enää ja alkoholi maistuu pahalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos elää fiksusti, tekee elämästään parempaa joka päivä. Aina vaan idyllisemmäksi ja nautinnollisemmaksi.
Toki aina voi terveys reistata tai tulla muita vastoinkäymisiä.
Tää on hyvä asenne! Typerää jumittua siihen nuoruuteen, ihan kuin elämä olisi ohi sen jälkeen
Vähän rauhallisempaa.