Kumpi äiti pääsee helpommalla: hän jolla kaksi tytärtä vai hän jolla kaksi poikaa?

Riippuu niin monesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

2 tytärtä. Aivan ehdottomasti. Pojat nostavat tutkitustikin äitien stressihormonutasoja enemmän.

Äiti ehkä mutta ei iskä -))!

Minulla on neljä tyttöä ja neljä poikaa. Tytöt ovat olleet "haastavampia" kuin pojat. Ihan kelpo teinejä/aikuisia on kaikista tullut kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos on yh poikien kasvatus on rankkaa. Pitää täyttää melkein isänkin saappaat. Tunnetusti pojilla on eniten käyttäytymisongelmia, myöhemmin pojat joutuvat eniten hankaluuksiin mm huumeiden/päihteiden ja jopa rikollisuuden kanssa.

Poikien hankaluudet toisaalta ovat sellaisia, jotka yhteiskunta tunnistaa, ja joihin pystytään ainakin joskus löytämään apua. Isätön tai huonon isän kanssa kasvanut tyttö voi pärjätä näennäisesti ihan hyvin aikuisiälle, kunnes lähisuhteessa kosahtaa. Hyvä isäsuhde on tytön(kin) paras henkivakuutus.

Kun poika syntyy, on oltava huolissaan vain yhdestä mulkusta, kun syntyy tyttö, täytyy olla huolissaan noin sadasta mulkusta.

Se riippuu ihan lapsien luonteesta, mikä ei ole sukupuoli kysymys.

Pojat olleet kokeilevampia ja aiheuttaneet enemmän huolta pienenä koheltaessaan.

Tytöt olleet rauhallisempia, mutta ihmeellisesti kokeilevampia teininä (ulkonäkö, erityiset kiinnostuksenkohteet). Siinä vaiheessa pojilla jo vakiintunut kaveriporukka ja rutiinit ja omat harrastusroolit.

Ihania molemmat.

Riippuu lapsista, ei lasten sukupuolesta.

T. Sekä tyttöjen että poikien äiti

Parasta jos on tyttö ja poika. Mulla on.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsista, ei lasten sukupuolesta.

T. Sekä tyttöjen että poikien äiti

Ja tämän lisäksi riippuu myös äidistä

En tiedä. Minulla kaksi tyttöä. Helppoa on heidän kanssaan ollut. Ja kaikki on vain parantunut tyttöjen vanhetessa.

Meillä todella hyvät välit, matkustellaan yhdessä, harrastetaan yhdessä, shoppaillaan, katsellaan elokuvia. Ovat siis teinejä jo.

En tiedä millaista olisi poikien kanssa, ehkä aika samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tyttö ja poika, ja eikä kyllä ole sukupuolesta kiinni haastavuus. Enemmänkin eri ikäkausina haasteet vaihtelee, mutta ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista. Eli molemmilla on varmaan ihan yhtä haasteellista.

Minulla myös poikapuoli nyt 10v. oli siis taapero, kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, niin on aina ollut tosi helppo, mutta tämä yhteinen tyttömme ei ole. Ei ole järkeä päässä yhtään. Seuraa veljeään kuin hai laivaa vaikka taidot eivät riitä.

Itse miettisin ennemminkin, että miten äiti kokee ja osaa suhtautua pojan tai tytön maailmaan, sekä mahdollisista sukupuolinormeista poikkeamiseen. Onko äiti sinut naiseutensa kanssa ja näkeekö miehet persoonana, joille on samat asiat hyväksyttyjä kuin naisille. Pitääkö hän miehisinä pidettyjä ominaisuuksia parempina ja tavoiteltavana, vai onko myös nk. pehmeät arvot tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Poikien äiti. Tulee helpommaksi, usein halvemmaksi ja kaikin tavoin mukavammaksi.

Halvemmaksi???

Tutkimusten mukaan poikiin menee selvästi enemmän rahaa. Harrastukset, mopot (bensa!), poikien vaatteetkin (urheilumerkit) on keskimäärin kalliimpia. Pojat saa myös enemmän viikkorahaa/kuukausirahaa.

Onnellisin perhe on se jossa on kaksi tyttöä.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/kaksi_tyttoa_lisaa_p…

Tutkitusti jokainen poika lyhentää äitinsä elämänodotetta parilla vuodella, ja tytär lisää sitä vastaavasti. Siitä voi jotain päätellä. Itselläni kaksi poikaa, ja jokainen joka väittää, että helpolla olen päässyt, on ääliö.

"Jos haluat maksimoida perheonnesi, synnytä kaksi tyttöä. Brittitutkimuksen mukaan vanhemmat, joilla on kaksi tytärtä, ovat onnellisempia kuin muut parit.

Salaisuus on kuulemma siinä, että tytöt leikkivät mielellään keskenään, auttavat kotitöissä ja käyvät toistensa tukkaan kiinni keskimääräistä harvemmin."

Naisena ymmärrän tyttöjeni maailmaa paremmin kuin poikani elämää. Nuoren miehen testoteronitason ja fyysisen energiatason seuraaminen on ollut uutta. Ihana poika, mutta hengästyttävää äitinä. En vain voi ymmärtää häntä samalla tavoin kun itse en ole tuollaista vaihetta käynyt läpi elämässäni.

Tällekin päivälle saatiin siis todiste siitä, että hölmöimpiä aloituksia ovat nämä joissa otsikon jälkeen on vain ”niin”, ”miten on” tai ”?”.

Lapsuuden perheessä minun olisi tyttärenä pitänyt olla äidin kopio, kun en ollut olin vääränlainen.

Pikkuveli taas oli äidin oma pikkukulta vailla vaatimuksia millainen pitää olla.

Olemme molemmat itsenäistyneet ihan onnistuneesti pois äidin helmoista. Etäisyyttä sellaiset 300 km.