Oletko joskus ajatellut että joku on aivan liian hyvä/ hyvännäköinen sinulle?
… siis joku jota jo jollain tasolla tapailet? Itsellä on juttua yhden ihanan miehen kanssa, mutta hän on mielestäni liiankin hyvännäköinen ja mietin vaan koko ajan että saisi jonkun paremmankin kuin minä 🙄 Eikä minulla siis ole mitenkään erityisen huono itsetunto enkä pidä itseäni rumana. Mutta kun onhan monet naiset ihan tosi upeita.. minä taas enempi tavallinen Tiina.
Kommentit (12)
En, koska en ole yhden seurustelun lisäksi päässyt edes tapailemaan muita.
Kuka tykkää mistäkin. Onneksi on rakkaus joka pelittää. Joo ota kaikki irti jos löydät jonkun kiinnostavan joka liskin tosi kaunis tai komee.
No minusta kaikki on liian hyviä kaikin tavoin mulle, mutta tiedän että se ei ehkä ole tervettä.
En nyt sinuna kuitenkaan epäilisi kaveriasi liikaa, kyllä ihmiset haluaa yleensä muutakin kuin jotain tyrmäävän upeaa ulkonäköä.
En ole seurustellut sellaisen kanssa, mutta tällä hetkellä olen ihastunut mieheen, joka on "liian hyvännäköinen" enkä uskalla tehdä aloitetta :(
En. Olen monien mittapuiden mukaan hyvännäköinen, mutta onhan niitä miehiä, jotka ovat paremman näköisiä kuin minä, mutta en ole koskaan ajatellut etten ole tarpeeksi hyvännäköinen sellaiselle miehelle. Parisuhde solmitaan kuitenkin muilla perusteilla kuin ulkonäöllä ellei ole sitten tosi pinnallinen ihminen kyseessä. Mies varmasti pitää luonteestasi ja pitää sinua varmasti hyvännäköisenä myös. Ei hyvännäköiset ihmiset automaattisesti pidä ihanteena jotakin huippumallia vaan tavallinen Tiina voi olla just sitä mistä komea mies tykkää.
Tavallinen Tiina voi olla myös ruma, tyhmä ja köyhä. Pitää ottaa omaa tasoa oleva kumppani. Muuten tulee vaikeita mustasukkaisuusongelmia suhteessa.
Ajattelin, että eräs kaveri, jonka kanssa silloin tällöin hengailtiin samoissa opiskelijapiireissä ,on aivan liian komea. Paremmin tuntevat kuiskuttelivat tämän seurustelevani missien ja mallien kanssa. Yllätyin kieltämättä kun tämä sitten halusi alkaa seurustella kanssani. Mentiin lähes saman tien naimisiin ja edelleen 3 lasta ja 30 vuotta myöhemmin elellään onnellisesti yhdessä.
Jep olen.. Mutta ehkä enemmän mies on ollut mielestäni sellainen "sopisi jonkun yökerho pimatsun" - seuraan viittaava pumpattu kaveri ja itse sellainen toisen henkinen.
Eli enemmän eri tyylinen kuin itse. Eli geneerisen hyvännäköinen.
Jep, kauan sitten kesätöissä tutustuin nuoreen naiseen, jonka kanssa meillä synkkasi jutut käsittämättömän hyvin yhteen. Nauroimme samoille jutuille, olimme kiinnostuneet samoista asioista ja juttelimme käytännössä koko kesän ajan aamusta iltaan kyllästymättä toistemme juttuihin.
"Ongelma" oli, että hän oli aivan uskomattoman kaunis, enkä sen takia uskaltanut kutsua häntä koskaan ulos, vaikka hän teki kaikilta osin selväksi, että oli myös kiinnostunut minusta.
No, kesä meni ja kun siihen aikaan ei ollut kännyköitä tai somea, niin emme enää pitäneet yhtä. Kunnes sitten parikymmentä vuotta sitten tapasimme täysin sattumalta työasioissa. Ja käytännössä jatkoimme juttua siitä mihin jäimme aikoinaan. Elämä luonnollisesti oli mennyt molemmilla eteenpäin, molemmat naimisissa ja lapsia. Mutta mielenkiintoista oli, että myös hän oli muistellut pitkään meidän yhteistä kesää ja häntä oli jäänyt myös kaivelemaan ettei meidän välille syntynyt mitään.
En ulkonäöstä, mutta luonteesta kyllä, että oli liian hyvä ihminen mulle, joka olen mt-ongelmainen ja vaikea.
Kyllähän se oudolta tuntui, kun minusta kiinnostui silmiini poikkeuksellisen hyvännäköinen ihminen. Ei ollut ylipainoa ja kasvoiltaankin tosi jees. Aiemmat on aina olleet ylipainoisia ja vähemmän näyttäviä.
Poistan moiset ajatukset päästäni ja oon tyytyväinen että joku upeee tykkää. Kun itse on aika tavallinen, köyhä, työtön mutta ei haittaa jos joku upeee tulee elämään. Voi olla tyytyväinen siitä ettei hän ole ollut mun kanssa rahojen takia vaan mun..meinaan köyhä..työtön jne. Enkä sitä tosiasiaa oo piilotellut.