Ärsyttää ihmiset, jotka ovat koko ajan stressitilassa. Tulevat vaikka lauantaina käymään ja ovat kuin töissä

Tai ihmiset joilla on aina kiire. "Ei me ehditä kauaa oleen ku meillä on niin kiire"

Vähän kuin mun mies. Koko ajan ihan vi*****moinen hösötys päällä. Kuvittelee ilmeisesti olevansa tehokkaampi niin. Saa kaikki muutkin hermostumaan ja ärsyyntymään.

No ei ole, 10 minuutin ajansäästöllä hösöttäessa tapahtui virhe, jota sitten korjattiin 10 tuntia.

He suorittavat käynnin jonkun luona ja lähtevät sitten kiireesti jonnekin ilmeisesti tärkeämpään paikkaan.

Tulevat myöhässä ja lähtevät pikaisesti.

Eivät kaikki voi olla levänneitä kyläillessään. Krooninen stressi on länsimaisen nykyihmisen kansantauti. 

Veljeni oli tuollainen vielä reilu vuosi sitten. Hänen oli vaikeaa seurata keskustelua, oli motorisesti kiihtynyt ja pälyili ympärilleen. Saattoi olla ihan hyvällä tuulella, muttei koskaan kuitenkaan läsnä. Jutut poukkoilivat ja jäivät kesken, keskeytti kun joku yritti kertoa jotain.

Sai ylennyksen kevyempään ja parempipalkkaiseen hommaan. On kuin eri mies. Taas se sama vanha itsensä; rento ja hauska. Keskusteleminen onnistuu taas.

Vierailija kirjoitti:

He suorittavat käynnin jonkun luona ja lähtevät sitten kiireesti jonnekin ilmeisesti tärkeämpään paikkaan.

Mulla on tällainen kaveri. Suurimman osan vierailusta puhuu puhelimessa (joo mä oon nyt tässä pirkolla vielä kylässä, mut lähen tuleen sinne puolen tunnin päästä), viestittelee tai hoitaa asioita. Ärsyttävää. Yrittäkää keskittyä.

Usein puheetkin pyörii suorittamisen ympärillä, työ työ työ mihin kouluihin lapset pyrkii ja mitä aineita valitsevat. Vanhaa kaveriani kiinnostaa oikeasti vain nämä aiheet.

Hyvä keskustelu, vaikka olenkin eri mieltä ap:n kanssa siitä että kyläillä saisi vain "levänneenä". Miten se olisi edes mahdollista, kun monella stressaava työ ja elämä on harvalla tasaista koko ajan? Joskus niistä pitäisi puhua ystävänkin kanssa, voi vaikka havahtua siihen omaan kiireeseen.

Mutta tavoitan kyllä tuon että on ärsyttävää kun toinen ei ole oikein koskaan läsnä tässä hetkessä. Oma lapsuudenperheeni on sellainen, että aina on kiire jonnekin eikä koskaan läsnä.

Kesällä/keväälläkin puhutaan ekana että "kohta on jo syksy". Illalla/iltapäivästä puhutaan että "kauhia kohta pitää mennä jo nukkumaan" tai "kohta pitää herätä". Kyläilyt just tota että tullaan myöhässä ja lähdetään kiireellä (itsekin olen tehnyt niin..), hirmuinen stressi kaikesta. Lyhyelle matkalle pakataan kaikki mahdollinen mukaan, valvotaan aamuyöhön kirjoittamaan listoja ja valmistaudutaan asioihin.

Siis noissa asioissa on hyvääkin mutta kaikkea elämässä ajatellaan hirveän stressailun kautta! Ja ei oikein pysähdytä hetkeksikään, kun yritän jutella vanhemmilleni nii samaan aikaan siivotaan ja kolistellaan. Sitten kun pyydät että olisivat vähän läsnä niin vastaus on "jonkun pitää siivotakin".

Tää on osittain periytynyt mullekin ja kun yritin miellyttää töissä niin ilmeisesti katsottiin että teet liikaa töitä vaikka en todellakaan tehnyt enkä ollut stressaantunut (eikä tähän ollut viitteitäkään). Halusin vain tehdä asiat hyvin, mihin olen tottunut.

Vaikutat tosiystävältä.