Anoppi valittaa jatkuvasti parisuhteensa ongelmista minulle

30 v. avioliitto heillä takana, anoppi valittaa joka kerta appiukostaan miten huono ihminen tämä on ja toimii väärin. Jos mieheni eli poikansa on läsnä, aloittaa silloinkin valittamisen, ja mieheni lähtee pois. Ymmärrettävästi hankala kuunnella kun äiti puhuu isästä pahaa. Appi on yleensä kuuloetäisyydellä itsekin, eikä reagoi mitenkään. Tätä on jatkunut varmaan 15 vuotta, enkä jaksa enää kuunnella sitä.

Anoppi kuvailee sydäntä särkevästi, miten appi valvottaa häntä pitämällä valoja päällä ja lukemalla olkkarissa öisin. Hän ei saa nukuttua, mitä ei sydän tahdo kestää, jatkuvia unihäiriöitä apen takia. Miten appi ei syö hänen ruokiaan ja hän joutuu tekemään viittä eri lounasta, jos edes jokin maistuisi. Miten kömpelö appi rikkoi jonkun lautasen. Tietokoneen käyttökin piti apelta kieltää, kun ei sitä osaa käyttää. Anoppi vaikuttaa olevan maailman surkein ja kaltoinkohdelluin ihminen maailmassa. Omaan silmääni hän harjoittaa rankkaa henkistä väkivaltaa.

Miten toimisitte? Mies ei ota kantaa mihinkään ja jättää minut kuuntelemaan tätä sontaa. Jos yritän keskustella asiasta miehen kanssa, hän kieltäytyy, ei ole kuulemma hänen asiansa. Hänestä äitinsä tuska tuntuu liian pahalta, eikä osaa kuulemma lohduttaa kärsivää äitiparkaansa. Minä en jotenkin kehtaa jättää anoppia yksin siihen parkumaan, vaikka tiedän sisimmässäni, että hän on huomionhakuinen valehteleva käärme, on tullut ilmi moneen otteeseen aiemmin. Miehen mielestä on siis minun tehtäväni tarjota empatiaa ja muuta anopille, mitään ratkaisuja hän ei halua ja haluaa liitossaan pysyä.