Lue keskustelun säännöt.
Lapsellisen äidin käytös pelottaa
05.08.2021 |
Olisi kiva, jos saisi tähän neuvoja.
Taustaa,
Äitini on aina ollut vähän lapsellinen, vaikka olen oikeasti sen ymmärtänyt vasta nyt reilusti yli parikymppisenä.
Äiti kiukuttelee, saa raivokohtauksia tyhjästä ja on avoimen vahingoniloinen toisille. Arvostelee ihmisiä ääneen ja nauraa asioita joita ei ymmärrä.
Pelottaa, että kun saadaan omia lapsia aviomieheni kanssa, niin miten äitini tulee käyttäytymään heitä ja minua sekä miestäni kohtaan.
Äidilläni on ollut tapana puhua minusta selkäni takana pahaa poikaystävilleni ja sisaruksilleni. Olen kuullut heiltä jälkeenpäin. Pelottaa, jos puhuu pahaa sitten lapsillekin?
Äitini on myös vuosien kuluessa onnistunut uskottelemaan muulle lapsuudenperheelleni, että olen vähän "ikävä" ihminen.
Saattoi kun olin nuori, haukkua minut aivan täysin maanrakoon - niin että muut ei nähneet-, ja sitten kun minulla oli siitä mieli maassa niin puhui muille kuinka olen murjottaja ja tyhjästä draamaaja.
Miten osoittaa muulle lapsuudenperheelleni että minä en ole niin kauhea kuin äiti esittää?
Ja mitä tehdä, kun pelkään, että puhuu vielä minusta pahaa mun lapsille?
Jos päätetään miehen kanssa että ei päästetä lapsia mummolaan yökylään, miten sen selittää lapselle? Mummohan on se ihana silloin ja äiti ihan mälsä.
En ole kirjoittanut tänne asiasta ennen.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lapsen lapset saavat ihmisen aikuistumaan. He voivat lähentää teidän suhdetta toisiinne.
Yrittäkää ensin yhteistyötä, se on hyväksi lapsille ja helpottaa elämääsi, jos ei onnistu voi aina laittaa välit poikki.
Oma äitini on hankala mulle ja sisaruksilleni, mutta kiva meidän lapsille
Ei äitisi ole pelkästään lapsellinen, hänellä on myös jonkin asteinen persoonallisuushäiriö.
No mikään pakkohan niitä lapsia ei ole jättää kahden kesken epämieluisan henkilön hoitoon. Tuntuu että ap on vähän aivopesty ikuiseen miellyttänisentarpeeseen äitiään kohtaan. Ehkä olisi aika vetää rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet kuvitelmissa, että sukulaisten kanssa on pakko olla tekemisissä?
Tämä!!!
Ethän ole muutenkaan tekemisissä epämieluisten ihmisten kanssa (toivottavasti ainakaan) joten miksi hankalia sukulaisia pitäisi sietää?
No kun ne on sukua - höpö höpö, sanon minä
Vierailija kirjoitti:
No mikään pakkohan niitä lapsia ei ole jättää kahden kesken epämieluisan henkilön hoitoon. Tuntuu että ap on vähän aivopesty ikuiseen miellyttänisentarpeeseen äitiään kohtaan. Ehkä olisi aika vetää rajat.
Olet oikeassa, olen tosiaan viimein ymmärtänyt, että olen aina halunnut liikaa miellyttää kaikkia. (Kasvatukseni oli sellainen, että täytyy olla hiljaa ja kiltti. )
Nyt sitten pohdin terveitä rajoja näihin perhesuhteisiin.
Hankalaa kun tunnen olevani puun ja kuoren välissä - haluaisin ihan kauheasti ,että muu perheeni näkisi tilanteen läpi ja uskoisi, että äiti on manipuloinut kaikkia vuosia. Mutta en tiedä kuinka? Mitä enemmän yritän kertoa asioista, sitä "sekopäisemmältä" näytän heidän mielestään. Haluaisin vain tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Ja mitä tulee sitten meidän lapsiin ja äitiini mummona - katsotaan miten tilanteet menee. Olen sen verran saanut jo näistä muutamista viesteistä tukea, että uskallan kuvitella viheltäväni pelin poikki jos tulee tilanteita, joissa äitini mielestäni ylittää terveen käytöksen rajan. Vaikka muu perhe sitä vähättelisikin. Mieheni kuitenkin on minun kanssani samaa mieltä asioista ja uskoo minua.
Kiitos paljon jokaisesta vastauksesta.
Ap
Miksi olet kuvitelmissa, että sukulaisten kanssa on pakko olla tekemisissä?