Työttömät hei, haukkuuko sukulaiset tai ystävät teitä tai

Tiedän sisareni ja hänen miehensä puhuvan siitä miten helpolla minä pääsen, kun en käy töissä. Miksi sitten itse käyvät, jos työttömän elämä niin lystiä on?

Ei ihmiset kehtaa sitä päin naamaa sanoa miten halveksivat.

Voi kyllä. Mua on haukuttu vuosikymmenet. Koko suku, sisaret, lapseni isä, lapsen isän sukulaiset, monet tuttavat. "Toiset meistä käy töissäkin", "Sulla on niin helppo elämä" kaikenlaista tuollaista paskaa. T. Ammattivalittaja

Eivät.

ja kuitenkin mulla ikityöttömällä on paljon enemmän omaisuutta kun noilla oravanpyöräläislampailla, niin sitä käy kun touhuan osakkeita ja ne taas pistää tulonsa tuottamaan maksamalla asuntovelkaa.

Kun olin työtön, otin sen todella raskaasti ja tunsin siitä suurta häpeää. Kuitenkaan kukaan ei koskaan moittinut minua siitä, sukulaiset ja kaverit suhtautuivat hyvinkin ymmärtäväisesti. Jopa Kelasta sain empaattista kohtelua. Eli se "mee töihin, pummi"-suhtautuminen ei kuulu omaan kokemuspiiriini. 

Toki olin työttömänä aika lyhyen aikaa yliopistosta valmistumisen jälkeen, ja hain koko ajan aktiivisesti töitä. En siis ollut pitkäaikaistyötön. 

Kannattaa pitää kauempana sellaiset ihmiset, jotka tuovat huonoa oloa.

Ei koskaan.

No ei tietenkään hauku. Kaikki normaali järkiset kyllä tajuaa ettei täällä ole työpaikkoja.

Kyllä on. 

Tunnen niin valtavaa häpeää että haluiaisin vetää kiikkuun itseni. Olen täynnä vihaa katkeruutta surua tuskaa huolta

Ei hauku, työttömyyteni johtuu sairauksista ja läheiseni ovat nähneet etten ole työkykyinen. Enemmänkin ovat pahoillaan puolestani kun tämä tilanne on laukaissut minulla myös masennuksen.

Kyllä. 

Yksi isovanhemmista soittelee minulle vihaisia puheluita, joissa haukkuu mut lyttyyn. Kuulemma "ei tarvis kun käydä  lähisairaalasta kysymässä nii heti sais siivojan tai hoitajan töitä" :D (mulla ei siis ole kumpaankaan koulutusta). Ja kohta kuulemma kukaan ei halua mua töihin kun olen niin iäkäs (30v).

Olen nyt monta kertaa selittänyt, että nykyajan työelämä on vähän erilaista kun 50-luvulla, mutta ei mene jakeluun. Lähettelee mulle lehtileikkeitä toisten sukulaisten välityksellä, että kato nyt kun tuolla on tuommoinen koulu ja tuolla tämmöinen työ että hae hae. Hänestä kyse on vain siitä, että en viitsi hakea ja että olen nirso kun haen edes etäisesti koulutustani vastaavaa työtä. Hän ei ollenkaan tajua miksi minua ei valittu kun olen käynyt esim. työhaastattelussa paikkaan johon on ollut 150 hakijaa ja 20 valittu haastatteluun.,  Huoh.

Jostain höperyydestä ehkä on kyse vaikka muuten onkin ihan järkevästi toimiva henkilö.

Äidin sisko haukkuu kaikki, vaikka ei kukaan olisi edes työtön. Muutenkin haukkuu kaikki, kun sillä ei todellakaan ole muuta, ei elämää. Sairas kait. Keskittyisi johonkin muuhunkin kuin toisten elämään. Sekaantuu aina ja kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. 

Yksi isovanhemmista soittelee minulle vihaisia puheluita, joissa haukkuu mut lyttyyn. Kuulemma "ei tarvis kun käydä  lähisairaalasta kysymässä nii heti sais siivojan tai hoitajan töitä" :D (mulla ei siis ole kumpaankaan koulutusta). Ja kohta kuulemma kukaan ei halua mua töihin kun olen niin iäkäs (30v).

Olen nyt monta kertaa selittänyt, että nykyajan työelämä on vähän erilaista kun 50-luvulla, mutta ei mene jakeluun. Lähettelee mulle lehtileikkeitä toisten sukulaisten välityksellä, että kato nyt kun tuolla on tuommoinen koulu ja tuolla tämmöinen työ että hae hae. Hänestä kyse on vain siitä, että en viitsi hakea ja että olen nirso kun haen edes etäisesti koulutustani vastaavaa työtä. Hän ei ollenkaan tajua miksi minua ei valittu kun olen käynyt esim. työhaastattelussa paikkaan johon on ollut 150 hakijaa ja 20 valittu haastatteluun.,  Huoh.

Jostain höperyydestä ehkä on kyse vaikka muuten onkin ihan järkevästi toimiva henkilö.

Ja olen siis ollut vuoden työttömänä. Sitä ennen käynyt lukion, 2 ammattikoulutusta ja tehnyt 10v töitä. Nyt yhtäkkiä olen tippunut aivan luuseriksi.

Kun jäin työttömäksi, menetin kyllä useita "ystäviä". Tavallaan työttömyys oli siunaus kun ystäväpiirissä jyvät erottuivat akanoista.

Mä teeen työtä 9 euron päivä palkallla ja fyysistä raskaampaa työtä.

Kyllä kehtaavat todella useat ja haukkua ihan päin naamaakin ja vähintään "rivien välistä"huomautella koko ajan työttömälle! Minua ei ole kuin ehkä 1-2 ihmistä ymmärtänyt, että sairauksieni vuoksi olen ainakin parhaimmillaankin vain osatyökykyinen vaan on haukuttu sairaalassa ollessakin lusmuilusta ja kyselty, että mites työnhaku. Sellainen hieno empaattinen kansa tämä on, kyllä haluaisin muuttaa pois, kun vain pääsisin. Ja maanahan Suomi olisi kiva kyllä asua, mutta ihmiset on painakin pääosin niin julmia ja kamalia, että ei kestä terveys täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. 

Yksi isovanhemmista soittelee minulle vihaisia puheluita, joissa haukkuu mut lyttyyn. Kuulemma "ei tarvis kun käydä  lähisairaalasta kysymässä nii heti sais siivojan tai hoitajan töitä" :D (mulla ei siis ole kumpaankaan koulutusta). Ja kohta kuulemma kukaan ei halua mua töihin kun olen niin iäkäs (30v).

Olen nyt monta kertaa selittänyt, että nykyajan työelämä on vähän erilaista kun 50-luvulla, mutta ei mene jakeluun. Lähettelee mulle lehtileikkeitä toisten sukulaisten välityksellä, että kato nyt kun tuolla on tuommoinen koulu ja tuolla tämmöinen työ että hae hae. Hänestä kyse on vain siitä, että en viitsi hakea ja että olen nirso kun haen edes etäisesti koulutustani vastaavaa työtä. Hän ei ollenkaan tajua miksi minua ei valittu kun olen käynyt esim. työhaastattelussa paikkaan johon on ollut 150 hakijaa ja 20 valittu haastatteluun.,  Huoh.

Jostain höperyydestä ehkä on kyse vaikka muuten onkin ihan järkevästi toimiva henkilö.

Ja olen siis ollut vuoden työttömänä. Sitä ennen käynyt lukion, 2 ammattikoulutusta ja tehnyt 10v töitä. Nyt yhtäkkiä olen tippunut aivan luuseriksi.

Laittaisin itse välit poikki. Työttömyys on henkilökohtainen asia, aivan kuin lapsettomuus. Et ole kenellekään mitään selitystä velkaa.

Ei ole kumpikaan suku pitänyt mitään yhteyttä 30 vuoteen. Ei hauku eikä kehu.

Joitain kokoomusboomerinaapureita on joskus häirinnyt meikäläisen vapaaherruus.

Joten ei ole suku dissannut, naapurit joskus.