Omien aikuisten lasten mollaamisketju
Joskus potuttaa aikuiset pennut niin pirusti.
Mulla kaksi poikaa, puolivälissä kohti 30:a.
Toinen muutti likan (prinsessamallia) kanssa pidemmälle, maksoi tälle sitäjatätä, mm. silikonitissit ja matkoja yms. Saivat siis isoisänsä perinnön. Upouudet Audit alle. Sanoin koko ajan että pää kiinni rahoista. Ihmiset on kateellisia/hyötyjiä.
Tämän pojan likka ostatti kihlasormuksen itselleen, muuttivat omistusasuntoon, johon prinsessalla oli sijoittaa joku 3 tonnia. Poika osti huonekalut yms. Likka osteli itselleen osamaksulla kaikenlaista kivaa; meikkejä, vaatteita.
Kun oli mennyt puoli vuotta, prinsessa liittyi salaa Tinderiin ja homma olikin sitten selvä. Hän ei enää viihtynyt. Erosivat. Minä jouduin kuuntelemaan pojan eroamisitkut. Mitä muuta olisin voinut? Prinsessa oli niin kaunis ...
Nyt ei tahdo löytyä uutta mimmiä kun seurustelu ei ole muodissa. Ei ole mimmilläkään ilm ketään
Poika yrittää liikaa. Sanoinkin jo siitä että tytöt huomaa sellaisen ja vetäytyy. Virittää jotain juttuja ja sitten kun tulee turpiin niin mun pitäis keksiä taas jokin uusi jekku.
Jotenkin jäänyt mamman helmoihin henkisesti. Vapuksi piti olla varma nakki. Peruuntui. Mulle soittamaan sitten. Ai minäkö järkkäämään jotain vappukivaa hänelle? No way.
Toinen poika alkoi oirehtia abt vuosi sitten. Matkii yhtä kaveriaan. Tekee samat temput kuin hän. Koko kevään huomasin miten huonosti hän voi. Ahdisti ja mitä kaikkea. Mä olisin tarvinnut vähän apua kun olin muuttamassa, mutta otin ulkopuoliset muuttamaan. Niin monet kerrat ilmoitti että häntä voi pyytää apuun johonkin juttuun, mutta pinna ei kestänyt. Kerran lähti kotiinsa kesken mun lauseen. En enää pyydellytkään sitten. Nyt vihdoin meni lääkäriin ja psyk sh:n kanssa jutteleen. Mulle hän huusi puhelimessa niin että järkytyin. Meillä ei ole huudettu. Asiakin oli täysin absurdi.
Nyt kun äslettäin jouduin pyytämään yhtä tietoa häneltä, ilmoitti että hän voi tulla jeesaamaan. Sanoin että anna olla, etsin jonkun. Mulle jäi pahat arvet ja itkeskelen vieläkin. Jos taas olisi käynyt kuin aiemminkin.
Mä en näitä ole hemmotellut.
Mutta käyttäydytäänkö nykyiskn näin? Nuollaan ja ylistetään jotain mimmiä joka sitten pistää poikki monen vuoden jälkeen ja ehdotettuaan itse avioliittoa? Ja toinen sankari menetti oman päänsä pyrkyryydessään eikä nähnyt enää mitään. Meni hermot. Loukkasi vekslaamisillaan niin etten enää luota.
Nää on vain muutamia esimerkkejä. Mulla on jalka sökönä ja tarttisin apua mutta en pyydä näiltä. Ennemmin konttaan.
Mun sydän on poljettu. En jaksa ottaa lisää takapakkeja.
Nää kaikki tapahtumat on vuoden sisällä. Enkö mä muka reagoi mitenkään? Tänäkin aamuna itkin yhtä juttua.