Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaativa anoppi?
02.08.2021 |
Yleisesti ottaen anoppi vaikuttaa hyvältä tyypiltä, mutta toisaalta minusta tuntuu että hän vaatii aivan liikaa meidän aikaa. Minä ja aviomies asumme siis samassa talossa heidän kanssaan ja viimeksi toukokuussa mentiin ulos yhdessä viettämään aikaa hänen kanssaan. Noin kuukausi tämän jälkeen alkoi valitus "et vietä tarpeeksi aikaa minun kanssani" "et ole vienyt minua ulos pitkään aikaan" jne. Ja hän siis näkee meitä päivittäin mehän asutaan samassa talossa, käytetään samaa keittiötä jne. Ja kun suunnittelimme lomamatkan ja päivä etuajassa ilmoitimme että olemme poissa pari päivää hän otti tämän tosi pahasti "mikset enää puhu minulle?" . Hän koputtaa aikalailla päivittäin makuuhuoneemme ovella jutellakseen /tarkistaakseen miten meillä menee. Meillä ei tunnu olevan minkäänlaista yksityisyyttä. Tämän vuoden puolella onneksi päästään muuttamaan vielä meidän uuteen taloon. Mä en ymmärrä miten hän edes kehtaa valittaa ettei vietetä hänen kanssaan tarpeeksi aikaa kun minä näin omaa perhettäni viimeksi yli 2 vuotta sitten. Sittenkun mainitsin siitä niin anoppi sanoi "mutta kyllähän sinä tiesit ettet tule näkemään heitä pitkään aikaan kun muutit ulkomaille" :O NO EN TIENNYT. Koronan takia me täällä ollaan jumissa... suurin ongelma on se etten tiedä mitä tapahtuu sitten kun saamme lapsia. Kuinka saan asetettua rajat? En ole edes viä raskaana ja anoppi sanoi että hän voi sitten ostaan mun lapselle joka joulu uudet pyjamat niinkuin tapasi omille lapsilleen. Hän myös virkkasi sinisen ja pinkin peiton tulevaisuuden lapsellemme. Ainiin ja talomme rakentuu 40min ajomatkan päähän anopin luota joka surutti häntä kovin. Kuulemma liian kaukana. Hän lähetti linkkejä myynnis olevista asunnoista tästä nurkan takaa. Mua suututtaa tää ja se ettei anoppi ymmärrä olevansa kohtuuton...hänestä me olemme ilkeitä ja emme ymmärrä toimivamme väärin. En kestä. Kohta varmaan hermot menee. Anoppi on ollut yksinhuoltaja ja myös tukeutuu paljon aviomieheeni ja pyytää haleja kun häntä itkettää sen sijaan et tukeutuisi uuteen aviomieheensä. Musta tuntuu et koko mieheni elämän ajan hän on joutunut toimimaan äitinsä tukipilarina. Hän jopa meni töihin teininä samalla kun äitinsä oli työtön ja antoi rahaa äidilleen eikä voinut käydä kouluja loppuun
Kommentit (22)
Ja mikä on miehen kommentti ssiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kääk! Olette antaneet pikkusormen muuttamalla samaan taloon, ottikin koko käden. Napanuora pitää katkaista, mutta se ei ole miniän homma, susta tulee vaan se pahis joka vie hänen poikansa. Kyllä se siitä helpottaa kun pääsette omaan kotiin. Ja jos ei, minä ainakin ottaisin hatkat
Hän on samaa mieltä mun kanssa. Kovasti yrittää nyt saada äidistään enemmän etäisyyttä ja kertoa tälle että me arvostettaisiin myös omaa tilaa jne.
No se on vain heidän ihana perhekeskeinen kulttuurinsa. Se, mitä täällä peräänkuulutetaan, kun suomalaiset haluaa elää omassa rauhassa eikä palvella vanhempiaan hautaan asti. Se, missä naista kunnioitetaan.
Hän(siis mieheni) on samaa mieltä mun kanssa. Kovasti yrittää nyt saada äidistään enemmän etäisyyttä ja kertoa tälle että me arvostettaisiin myös omaa tilaa jne.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse, kun on vielä mahdollisuus. Ei se 40min ole tarpeeksi kaukana.
Tämä käytös tulee pahenemaan, kun saatte lapsia. Nimim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi kuulostaa painajaismaiselta hyväksikäyttäjältä. Kuka pistää lapsensa töihin, niin että opiskelut jää kesken ja itse vetää lonkkaa.
🤢🤮
Tuo on ihan normaalia käytöstä yhteisöissä, joissa lapset asuvat kotona mentyään naimisiin ja perhe perustetaan anoppilaan. Tuossa on koko ajan apua ja tukea tarjolla, lapsilla hoitaja, suruilla kuuntelija. Tuotahan me suomalaiset koko ajan kaipaamme: että suku tukee ja auttaa.
Nytkö se ei sitten kelpaakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tämä ketju heti anopillesi. Rehellisyys maan perii.
Onko kyseessä kenties sellainen kulttuuri, jossa lapset "kuuluvat" isoäidille? Jos on, varaudu odottamaan sitä, että sinä saat lastenlapsia (toki siihen tarvitaan se uhrautuminen, että teet ne omat lapsesi ensin isoäitinsä hoidettavaksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä Australia eli ei niinkää eroa suomesta totta puhuen. Asuntojen hinnat vaan on korkeat ja siksi tämä järjestely tällä hetkellä.
-aloittaja
Jostain syystä anoppisi kohtelee poikaansa, kuin poika olisi hänen puolisonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla on sellainen eriskummallinen piirre, että avoimuus on vaikeaa.
Mikset Sinäkin, ap, juttele avoimesti kuten anoppisi? Kerro hänelle esimerkiksi, että oveen ei saa koskaan koputtaa, ellet halua että niin tehdään. Älä sano sitä kiemurrellen, aggressiivisesti tai häpeällä kyllästettynä (mikä on suomalaisille ominaista siksi, että avoimuus koetaan uhkana mutta hiljaa pysyminenkin hankalana). Hän on osa perhettäsi. Ole luonnollinen! Mieti mitä haluat... anoppi ei sitä maagisesti tajua, ilmeisesti. Kyllä perheessä saa jokainen esittää toivomuksia.
Pyjamat jouluna ja peiton teko ovat ihan normaaleja kivoja asioita.
Sen sijaan anoppi päivittäin makuuhuoneen oven takana olisi painajainen. En tiedä miten tuosta pääsee kuin asettamalla rajoja, mikä voi olla hetken aika raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Pyjamat jouluna ja peiton teko ovat ihan normaaleja kivoja asioita.
Sen sijaan anoppi päivittäin makuuhuoneen oven takana olisi painajainen. En tiedä miten tuosta pääsee kuin asettamalla rajoja, mikä voi olla hetken aika raskasta.
Tulevaisuuden lapsille peittojen virkkaus ei ole normaalia. Kun ei olla edes raskaana.
Onko poika koskaan asunut yksinään? Huolehtinut itse omista pyykeistään ja ruoistaan?
Mieheni on kyllä asunut yksin aiemmin pitkänkin aikaa.
-ap
Mietit miten käy, jos saatte lapsia.
Se riippuu täysin siitä, kuinka hyvin onnistut tunnistamaan sen, mitä Sinä haluat - ja kyvystäsi ilmaista se luontevasti. Jos tässä on vaikeuksia, joudut kompensoimaan asiaa... keinotekoisilla rajoilla. Tulee riitoja, ja pahaa mieltä, eikä se ole kenenkään eduksi!
Parasta olisi varmaan hyväksyä anopin hieman takertuva luonne; toisaalta hän on avoin, ja pystyt kommunikoimaan. Eli takertuva luonne ei niin haittaa, kun Sinä toimit omista tarpeistasi lähtien.
Ellet usko itseesi, olet ehkä hänen poikansa eli "kullannuppunsa" - kaikella kunnioituksella - leikkikalu. Hänen lapsensa veroinen; lapsen asemassa. Ja tavallaan oletkin, hän on Sinulle MOTHER in law. Mutta ihmisiä pitää silti kohdella yksityisyyttä kunnioittaen... kaiken ikäisiä.
Jos anoppi on liian tunkeileva, ota se merkkinä siitä, että Sinulla on tilaisuus oivaltaa oma kehittymisen tarve. Ehkä Sinunkin äitisi ei osannut täysin olla suhteessa Sinuun. Nyt sait toisen lapsellisen äidin? Pääasia kuitenkin on, että Sinä kasvat ihmisenä, niin kestät paremmin.
Jos saatte lapsia, ja koet, että haluat omaa rauhaa vauvan kanssa, sano se rehellisesti mutta anna samalla ymmärtää, että se on vain toistaiseksi. Esikoisen saaneesta tuntuu, että vauva-aika on ikuisuus. Mutta ei mene kauan, kun lapsi on jo melko itsenäinen. Ihminen tarvitsee enemmän muiden seuraa 3-vuotiaasta alkaen.
Alue: Aihe vapaa
Kappalejako, kiitos.