Kerronko kaverille, että hänen kommenttinsa loukkasi

Mulla olis entinen kaveri.

Se on kateellinen sun onnesta. Joskus toisen elämän huippukohdat vaan keittää ihmisillä niin yli. Enemmän sun kaveri tossa purki ulos kipua siitä, että sulla menee paremmin kuin hänellä kuin mitään muuta.

Ihan paska ja halpamainen kommentti oli, mutta jos olet vahva ihminen, kestät ja säälit kaveria, joka ei pysty pitämään mölyjä mahassan. Jos hänellä olisi hyvä fiilis oman elämänsä kanssa, hänellä olisi varaa iloita sinun hääonnestasi ja kannustaa.

Ihmiset on välillä kamalia. Itse en kestä tuollaista. Oma itsetuntoni on niin huono, että loukkaannun ja hankkiudun tuollaisista ihmisistä eroon. Mutta lopputulos on se, että lopulta päätyy yksin. Sitä et varmaan halua. Eli parempi aina sietää ihmisten kakkaa, kunhan se ei kasva ylittämättömäksi määräksi.

Ja aina voi kokeilla olla yhtä ilkeä takaisin. AIka usea ilkeä ihminen ei lopeta muuta kuin sillä keinolla. Vasta sitten tajuavat, miltä ilkeyden kohteena oleminen tuntuu, kun ovat itse. Eli pieni konahtelu takaisin voi olla hyvinkin viisas ratkaisu.

Avioero tulee väistämättä. Miksi mennä naimisiin?

Jälkikäteen tilannetta turha kaivaa ylös uudestaan, vaikutat vain pikkusieluiselta nalkuttajalta, mutta jos kommentoi sun painonhallintaa uudelleen yhtä ilkeästi niin voisit kysyä josko hän haluaisi auttaa ilkeiden kommenttien sijasta.

Toisaalta, onhan kaverisi oikeassakin: miehesi haluaa kanssasi naimisiin ihan sellaisena kuin jo olet, joten miksi sinun pitäisi laihduttaa?

"Kaveri" on varmasti väärä nimitys tuolle ihmiselle. "Tuttava" olisi sopivampi.

Kateellinen on. Salassa panisi ukkoasikin jos mahdollista. Siinäpä vasta ystävä.

Sanoisin hyvin ystävällisesti, että kiitos; tosiystävän tunnistaa kannustavista kommenteista! En olisi enää tekemisissä, paitsi jos ei voi kaveripiirissä välttää. Missään tapauksessa en kutsuisi häihini, kylmästi pois kutsulistalta !

Kasvata selkäranka ja katso itseäsi.

Ei varmaan koskaan kannata pitää lähellään ilkeitä ihmisiä.

Meillä on vain tämä yksi elämä.

Minua opetettiin lapsena että ellei ole mitään hyvää (kannustavaa) sanomista niin on sitten mieluummin hiljaa kuin sanoisi jotain ilkeää. Mistä edes tuommoista keksii sanoa, täytyy olla onneton ihminen. Mutta tuskin sinun asiasi häntä auttaa, koska hän ilmiselvästi halveksii sinua.

"Minä voin laihtua, mutta sinä pysyt typeränä koko elämäsi ajan." :D

En sanoisi kaverille noin, eikä ihminen, joka puhuu noin kenellekään, ole kaverini.

Entinen paras ystäväni tykkäsi aina haukkua muita lihaviksi, haukkui minun vaatteitani päin naamaa, yhdelle yhteiselle ystävälle ilkeili tämän hiuksista jne.

Katkaisin välit enkä ole katunut päivääkään. Hän kyllä kaipaa ystävyyttämme yhä ja pyytelee näkemään. Olen saanut parempia ystäviä tilalle, mutta olen mieluummin yksinkin kuin tuollaisen ihmisen seurassa.

Onks tää totta? Ei ole mikään kaveri tommoinen ilkimys. Ei mitään välejä tuommoiseen. En puhuisi enää mitään hänelle koskaan, jos ei pyydä anteeksI. Anteeksi antaisin. Tunteet seuraavat joskus perässä.