Kuinka paljon voi odottaa sisaruksiltaan apua?

Ei yhtään.

Ei ollenkaan, se on huomattu.

Niitä ei kiinnosta kuin oma elämänsä

Ikinä en itsestäänselvyytenä odottaisi keneltäkään mitään. Riippuu ihan ihmisestä, mitä haluaa tehdä, ja millaiset keskinäiset välit ovat. Oma veljeni on todella avulias. Itselläni toimintakyky on rajoittunut, mutta autan, minkä pystyn.

Riippuu sisaruksista. Minä en voi lainkaan, sisarukset priorisoivat perheensä, ja olen lähinnä tuttava. Se on ihan ok.

Ei yhtään. Riippuu ihan teidän keskinäisistä väleistä.

Minkälaista apua?

No en odota. Heillä omat perheet ja työt, minulla omani.

Kysymys on jotenkin värittynyt niin, että odotetaan, että apua annetaan. Entä jos välit ovat jo entuudestaan huonot ja kokemus on vain sylkykuppina olemisesta ja  'mikään ei käy' - kokemuksena. Kuka silloin enää tarjoaa apua... Olen huonoja sisarsuhteitani pohtinut ystävieni kanssa ja aina päädymme: juokse ja kovaa - poispäin!

Odotan sisaruksilta kykyä keskustella ja pyytää apua, ei olettaa saavansa.

Apua ei voi automaattisesti odottaa yhtään. Pelkkä sisaruussihde ei velvoita auttamaan mitenkään. Sitten jos välit ovat muutoin läheiset ja lämpimät, annetaan apua varmasti mielellään.

Ap ei se apu mikään itsestäänselvyys ole eikä sitä pidä odottaa koska mitään laillista velvollisuutta täysi-ikäisen sisaruksen auttamiseen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei kiinnosta kuin oma elämänsä

Ja se on ihan oikein.

Mulla on monta sisarusta, joista yhden kanssa huonoissa väleissä. Aina olen häntäkin auttanut. Siinä vaiheessa, kun ei ollut hänen puoleltaan vastavuoroista, lopetin yhteydenpidon. Meni viimeinenkin syy olla yhdessä.

Sukulaisten kanssa on kaksi syytä olla tekemisissä

1) nauttii tämän seurasta

2) voi luottaa että tiukassa paikassa saa apua, vaikkei muuten tulisi toimeen

Jos molemmat puuttuvat, ei ole syytä olla tekemisissä.

Vastavuoroisuuden verran sopii odottaa