Lue keskustelun säännöt.
Uranaiset, miten selitätte elämänpolunne vanhemmille sukulaisille?
30.07.2021 |
Jos olet akateeminen uranainen, joka on valinnut yksin elämisen ja vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska tarpeeksi tasokkaita miehiä ei riitä kaikille, miten selität asian vanhemmille sukulaisille? Oletetaan, että jossain sukujuhlissa tjsp vanhemman sukupolven ihmiset kyselevät ja tenttaavat asioista. Heidän nuoruudessaan akateemisuus oli outoa ja vierasta, käytiin max kansakoulu ja otettiin joku mies samalta kylältä. Miten selität nätisti heille oman valintasi?
Kommentit (11)
No,asiahan ei kuulu heille millään lailla,joten kysyn vastakysymyksen,että jokos se on hautajaisjärjestelyt aloitettu ja testamentit tehty,entäs kuolinsiivoukset?
Hiljenevät aika nopeasti.
Mun asiat on mun asioita,ei kuulu heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolleen eläneet ihmiset on jo haudassa.
Mun isovanhempien sukupolven sukulaiset, syntyneet 1902-1936, kaikki kannustivat opiskelemaan. Evakkoina tiesivät että muuta et mukanasi pysty kantamaan kuin pääsi sisällön.
Minun tyttäreni on kirurgi, miehensä myös. Ymmärrän heidän valintansa hyvin, eikä meidän suvussa mitään utelua ja oletuksia harrastetakaan. Ylpeitä ollaan, tytär on pisimmälle opiskellut meidän suvusta!
Olen menestynyt uranainen, vaikka olen kolmen lapsen yksinhuoltaja.
En selittele mitään kenellekään.
Ei ole mitään selitellyt. Kaikki ymmärtää asian oikein hyvin ja ovat tyytyväisiä puolestani, kun itse olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvinnut selitellä koskaan mitään. Ihmettelen tuota sinun kysymystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulla voi joutua selittelemään. Minä olen kotoisin pikkukylästä, josta ei ollut tapana lähteä mihinkään yliopistoon, kasarillakaan. Sen kylän tapoihin kuului vahvasti se, että naiset hoitavat kodin ja lapset, mies tuo leivän pöytään eikä muita elämäntapoja pidetty oikeina. Useat vanhemman polven sukulaiset, syntyneet 50-luvulla, elävät vielä tuola. Heillä on kulttuuri kuin 1900-luvun alusta.
He eivät koskaan tule ymmärtämään minun valintojani. Eivät sano suoraan mitään, mutta halveksumisen kyllä näkee. Itse olen akateeminen nainen ja tienaan vuodessa yli 100k. Lapsia ei ole eikä tule.
Sellaiset tutummat sukulaiset tietävät asian eivätkä kysele, mutta koska laaja suku, niin myös sellaisia oudompia sukulaisia on. Heistä se halveksuminen oikein huokuu, kun heille selviää totuus.
Minun tytär ei tarvitse selitää mitään: Kun on akatemisesti sivistynyt ja puolisonsakin.Ilmoitti puolison suku ei hyväksy ei akateemisia.Joten ei voi pitää minun kontakti ,kun en ole akateemisesti sivistynyt ja ei omistusasuntoa minulla.Onkohan jälkipolvi akateminen hänellä jo? En tiedä?Huhut vuokralla ja ei akateeminen yksi ainakaan.Olen meinaan vanha,vanha,onelinen äiti.Isä kai luokiteltiin akateemiseksi kun oli yo-lakki ja hantti homissa kuitenin teki. Isä nurmen alla,minä viellä tovin nurmen päällä.Anteeksi naurataa tuo akatemiset ...akatemisesti sivistyneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ovat aina olleet pelkästään onnellisia ja ylpeitä siitä, miten pitkälle on ollut mahdollista päästä ihan tavallisen perheen tyttönä. Etenkin vanha polvi, joka on nähnyt ja elänyt läpi koko muutoksen, vain kannustaa tavoittelemaan sitä mikä heille itselle joskus ei ollut mahdollista jo taloudellisistakaan syistä. Kukaan ei koskaan ole ehdottanut, että olisin vaihtanut opintoni tai urani lasten tekemiseen. Koskaan.
Ei ole kyselty selityksiä. Suku on vain ylpeä saavutuksistani.