Muita akateemisia, jotka ei viihdy/pärjää epämääräisessä suunnittelu/kehitys/johtamis/haahuilutyössä tai vastaavassa?

Lääkärin täytyy osata soveltaa ja säätää ihan helvetisti! Sinulle kävisi ehkä joku arkiston hoito.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin täytyy osata soveltaa ja säätää ihan helvetisti! Sinulle kävisi ehkä joku arkiston hoito.

Joo, pointti ei ollut väheksyä lääkäreita, vaan tarkoitin työpäivän rakennetta ja työnkuvaa.

Minulle sopisi hyvin sellainen, että aamulla on edessä lista, että nyt otat nämä potilaat vastaan. Ei tarvitse "keksiä itselleen tekemistä", kuten näissä aloituksessa mainitsemissani töissä usein on, että pitää itse aktiivisesti saada aikaan jotain.

Ei ole paljon sen konkreettisempaa kuin esim, rakentaminen, ja siinä on paljon akateemisia tehtäviä, insinöörit, arkkitehdit, on johtamista ja kauppaa. Ei sitä elementtiä tarvitse siellä omin käsin olla pitelemässä, jotta työn jälki olisi konkreettista.

Kollegani on juuri tällaisessa työssä, mutta hän ei ole akateeminen eikä myöskään keksi itselleen mitään tekemistä. Minulle hän ihmetteli ettei ole ollut mitään töitä puoleen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Kollegani on juuri tällaisessa työssä, mutta hän ei ole akateeminen eikä myöskään keksi itselleen mitään tekemistä. Minulle hän ihmetteli ettei ole ollut mitään töitä puoleen vuoteen.

Taitaa olla kunnalla tai valtiolla hommissa...

Miksi olet hakeutunut juuri nykyiseen tehtävääsi, yleensä löytyy kyllä samasta ammatista muutakin. Tuo sanomasi "haahuilu" yleensä tarkoittaa, ettet osaa suunnitella itse oman työsi sisältöä ja itsellesi päiviin struktuuria, mikä olisi elintärkeää itsenäisessä projektipäällikkötehtävässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hakeutunut juuri nykyiseen tehtävääsi, yleensä löytyy kyllä samasta ammatista muutakin. Tuo sanomasi "haahuilu" yleensä tarkoittaa, ettet osaa suunnitella itse oman työsi sisältöä ja itsellesi päiviin struktuuria, mikä olisi elintärkeää itsenäisessä projektipäällikkötehtävässä.

Aika iso osa valkokaulustöistä on ihan käsienheiluttelua. Töitä voi olla oikeasti vaikka puoli tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hakeutunut juuri nykyiseen tehtävääsi, yleensä löytyy kyllä samasta ammatista muutakin. Tuo sanomasi "haahuilu" yleensä tarkoittaa, ettet osaa suunnitella itse oman työsi sisältöä ja itsellesi päiviin struktuuria, mikä olisi elintärkeää itsenäisessä projektipäällikkötehtävässä.

EIkös se aloituksen kysymys juuri ollut tuo, että ei halua olla tällaisissa projektipäällikkötyyppisissä töissä, vaan strukturoiduissa töissä kuten lääkärin työ.

Mä ooin nuorena ehkä vähän, mutta se johtui vaan siitä että en ollut vielä oppinut johtamaan omaa työtäni, aikatauluttamaan ja seuraamaan sitä, ja niinpä meni projekteja niin että haahuilin ja prokrastinoin, enkä saanut tartuttua toimeen, kunnes sitten tein kaiken hädässä (ja usein huonosti, koska aikaa oli lliian vähän) muutama päivä ennen deadlinea. 

Mutta olen oppinut iän ja kokemuksen myötä suunnittelemaan työni. Jo homman alussa kirjaan itselleni Trelloon kaikki osatehtävät joita on tehtävä, jotta kokonaisuus valmistuu, ja suunnittelen niille alustavia työmääriä ja suoritusjärjestystä. Sieltä otan yksi kerrallaan tehtäviä omaan bullet journaliini, jossa on myös muut hoidettavat asiat kuin työasiat. Teen loppuun yksi kerrallaan ja siirryn seuraavaan. Ei ole enää mitään epämääräistä 'en mä oikein tiedä mihin tarttua', koska suunnittelen sen työni ja sen aikataulun itse. 

Olenko sisäisesti amis, koska haluan tehdä jotain konkreettista? En ole koskaan ollut kiinnostunut lääketieteestä, mutta työn tyyppinä esim. lääkäri olisi varmaan juuri minulle sopiva, koska siinä on selkeä työnkuva ja tiedät konkreettisesti tehneesi työsi, kun olet ne x potilasta ottanut vastaan.

9 tässä vielä jatkaa, että minusta kannattaa olla varovainen siinä, mitä leimaa itsensä pysyväksi ominaisuudeksi, koska todella usein on niin että jos olisi halua, kyseessä olisikin opittavat taidot eikä niinkään se, että minusta ei vain ole tähän koska olen sisäisesti amis tai vähän laiskuuteen taipuvainen tai en niin kovin älykäs tms. 

On olemassa todella hyvä kehityspsykologi Carol Dweckin kirja 'Mindset - kasvun psykologia', jossa kuvataan toisaalta muuttumattomuuden ja toisaalta kasvun asennetta. Muuttumattooman asenteen omaksuneet uskovat kaiken johtuvan omista ominaisuuksista ja lahjoista, tai niiden puutteesta. Jos he törmäävät johokin mikä sujuu huonosti, he toteavat aika pian että minulla ei ole lahjoja tähän, täytyy tehdä jotain muuta. Heidän itsetuntonsa myös usein huononee joka kerta kun he törmäävät taas asiaan, johon heillä ei taas ole lahjoja tai älyä tai kärsivällisyyttä tai milloin mitäkin. Kasvun asenteen omaavat taas eivät tulkitse että heissä on vikaa, vaan että tämä on asia jota pitää vielä selvästi reilusti harjoitella. He uskovat että he pystyvät oppimaan, mutta se vaan vaatii työtä. Myöskään heidän itsetuntonsa ei ole niin kovasti koetuksella jos he törmäävät asioihin joita eivät osaa, koska se ei tarkoita heille osoittautumista lahjattomaksi tms. pysyvästi, vaan vain kehitettävää osaamisaluetta.

Vierailija kirjoitti:

Kollegani on juuri tällaisessa työssä, mutta hän ei ole akateeminen eikä myöskään keksi itselleen mitään tekemistä. Minulle hän ihmetteli ettei ole ollut mitään töitä puoleen vuoteen.

Voisi olla hyvä hetki etsiä töitä.

Olen miettinyt samaa kuin aloittaja. Jotenkin turhauttaa "turhan" työn tekeminen ja olevinaan jonkin tekeminen.

Ehkä minua vaivaa myös muuttumattomuuden asenne, mistä tuossa yllä joku kirjoittanut. Masentaa, luovutan jne kun tuntuu etten osaa kaikkea... En jaksa olla itsevarma akateeminen joka esittää tietävänsä yhtä sun toista. Harkitsen amistöitä.

Olen kipuillut ja kipuilen itse ihan saman asian kanssa. Ylempi korkeakoulututkinto löytyy ja työnkuva on suunnittelua. Keksin kyllä tekemistä, mutta olisin ehkä mieluummin suorittavassa työssä, jossa hoidetaan yksi asia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kollegani on juuri tällaisessa työssä, mutta hän ei ole akateeminen eikä myöskään keksi itselleen mitään tekemistä. Minulle hän ihmetteli ettei ole ollut mitään töitä puoleen vuoteen.

Taitaa olla kunnalla tai valtiolla hommissa...

Et taida tietää niiden töistä mitään. Ainakin kunnilla henkilöstö on aivan minimissään ja töitä on enemmän kuin yksi ihminen ehtii tehdä.

Valtiosta ja yliopistoista en osaa sanoa, niissä on enemmän tutkimusprojekteja.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olen kipuillut ja kipuilen itse ihan saman asian kanssa. Ylempi korkeakoulututkinto löytyy ja työnkuva on suunnittelua. Keksin kyllä tekemistä, mutta olisin ehkä mieluummin suorittavassa työssä, jossa hoidetaan yksi asia kerrallaan.

Eihän tuommoista työtä ole kuin jossain isolla tehtaalla, eikä aina sielläkään. Aina pitäisi olla vähintään kolmessa paikassa yhtä aikaa ja joka asiaan tarvitaan eri osaaminen. Itse jouduin kuljetusalalla tekemään myös esim. puusepän, rakennusmiehen, autoasentajan ja siivoojan töitä (enkä puhu nyt omien jälkien siivoamisesta).