Äitini ja isäni symbioosi

Nytkö vasta tajusit. Jos on jo lastenlapsiakin.

Läheisriippuvainen on ihana puoliso.

Tunteeko äitisi olonsa turvalliseksi? Tiedän monia jotka peesaavat ja antavat toisten ajatella sekä toimia. Tietty taustalla voi olla tuo narsistisuus ja ylivallan käyttö. Onko äitisi onnellinen?

Äitisi edustaa ikäluokkaa, jolloin tytöistä kasvatettiin kilttejä ja myötäileviä. Hän on oman aikakautensa puhdas  tuotos ja on siksi yhä kiltti vaimo. Monelle sen ikäluokan miehelle sopuisa vaimo oli mieluisin, jonka kanssa voi varman päälle perustaa perheen sekä päättää isäntänä perheen asioista. Todennäköisesti isäsikin on kasvatettu sellaiseksi kuin on  ja niinpä vanhempiesi harmonia on sitäkin, miten heidän mielestään parisuhde toimii juuri niin. 

Et kerro vanhempiesi ikää, jolloin olisi helpompi ymmärtää millaisessa yhteiskunnassa he ovat eläneet ja toisensa löytäneet. Sieltäkin löytyy syitä äitisi sopuisaan luonteeseen kuin isäsi määräilyyn. 

Pitkissä liitoissa kaksi ihmistä yleensä sopeutuvat keskenään joskus muiden silmissä omituisillakin tavoilla. Niitä tekisi mieli korjata ja neuvoa, mutta kannattaa muistaa miten jokainen ikäluokka tekee virheensä. 

Äitisi on tiensä valinnut. Hänen ratkaisunsa, hänen tahtonsa ja hänen toiveensa vaikka se ei sinusta siltä vaikuttaisi. 

Voisitko nähdä äitisi eronneena ja elämässä itsenäisen naisen elämää? Olisiko hänestä siihen? Millainen vastuu sinulle lapsena tulisi, jos hän niin tekisi? 

 

Pitää myös muistaa, että äitisi elää sen miehen kanssa. Ihan omaa elämää helpottaakseen hän on valinnut neratkaisut, mitä on valinnut.

Mitä sitten? Äitisi tuntee olonsa isäsi kanssa turvalliseksi ja taloudellisesti turvatuksi. Jokainen elää tavallaan.

Kuulosta hienolta naiselta, todellista vaimomatskua. Tuollaisen naisen olisi itsellenikin halunnut, todennäköisesti sänkypuuhatkin saisin sanella.

Ja taas tätä samaa. Entäs jos se onkin isäsi, joka joutuu tekemään kaikki päätökset, koska äitisi ei milloinkaan ota kantaa mihinkään. Ja entäs jos se on isäsi, joka joutuu olemaan aina läsnä ja hoitelemaan lastenlasten uhmat ja muut, koska äitisi ei kykene sitä tekemään. Parisuhteissa on aina oma dynamiikkansa, josta sinä et tiedä mitään. Ja turha alkaa tähän taas ymppäämään näitä feministisen linssin läpi tehtyjä vääristyneitä pohdintoja siitä, miten äitisi elää hellan ja nyrkin välissä. Jos olet jo aikuinen (et kuulosta hirveän vanhalta, ja olet varmaan lukaissut lähiaikoina jonkun feministisen naistenlehtiartikkelin aiheesta), niin voisit yrittää katsoa tilannetta realistisesti ja olettaa, että aikuiset ihmiset ovat itse tehneet valintansa. Ei niin, että naiset ennen kasvatettiin tahdottomiksi vässyköiksi, joita yhä alistetaan. Täytyy ihmetellä, mistä tämä valhe oikein tulee! Ja sitä viljelevät nuoret naiset, jotka eivät edes olleet paikalla!

Mun äiti kanssa myötäilee isääni välillä ihan järjettömissäkin jutuissa, isä ei kylläkään ole narsistinen, mutta onhan se varmasti kivaa, kun useimmiten saa oman tahtonsa lävitse. Heidän tapauksessaan kyse on ollut enemmän siitä, että äidilläni on todella huono itsetunto, ja on mieluummin jättänyt päätöksenteon jollekin muulle. Jos äitini ei olisi huonon rahatilanteen vuoksi ollut pakko mennä työelämään, hän olisi varmasti vaan jäänyt kotiäidiksi nyhräämään omiin oloihinsa, eikä hänellä olisi sitäkään vähää itsenäisyyttä mikä nyt on.

Tulee jonkun muun riipaksi sitten, jos jää leskeksi. Yhtäkkiä ei olekaan ketään, joka kertoisi, mitä pitää tehdä, miten ja milloin.

Feministi ap on kauhean katkera, kun hänen vanhempansa elävät onnellisena ja ap ei itse ole miesvihansa vuoksi kyennyt löytämään pysyvää parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Kuulosta hienolta naiselta, todellista vaimomatskua. Tuollaisen naisen olisi itsellenikin halunnut, todennäköisesti sänkypuuhatkin saisin sanella.

Juuri tämä, minulle kelpaisi myös.

Just sellainen 50-luvun ihanne, heidät on lapsesta asti kasvatettu tähän, just tuolta perheen on kuulunut näyttää, ei siihen aikaan ole tunteista puhuttu, vaan perheen malli on ollut toimiva, kun äiti on kotona ja hoitaa kodin ja lapset jää isälle työhön aikaa ja perheen lapset on tietysti kasvatettu samoilla arvoilla, perheet ovat isoja ja päättäjät ovat tyytyväisiä kun tunnollisia veronmaksajia syntyy... Nyt kun ihmiset ovat ensisijaisesti yksilöitä on tullut uusia ongelmia mm. vauvapula.

Aloituksen parisuhde kuulosti aika paljon samalta mitä omilla vanhemmilla oli. Äidin päivät oli lähinnä kellon kyttäämistä, että ruuat ja kahvit oli aina oikeaan aikaan valmiita. Äiti ei päässyt minnekään, kun kahvin ja aterioiden välillä oli kolmisen tuntia aikaa ja se sisälsi valmistamiseen ja tiskaamiseen käytetyn ajan. Äiti kävi kerran viikossa jossain seurakunnan tilaisuudessa ja siitäkin tuli sanomista. Isä odotti kärttyisänä kotona vaimonsa paluuta.

Onnelliseksi en heidän parisuhdettaan sanoisi. Isä oli helposti suuttuva ja raivopäinen. Äiti valitti parisuhdettaan lähes joka puhelussa. Nyt, kun isää ei enää ole, äiti tuntuu roikkuvan lastensa lahkeissa kiinni. Mitään ei tunnu osaavan, kun käskyttäjä hävisi. En todellakaan ymmärrä osaa vastaajista, kun heistä tuollainen parisuhde on kadehdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosta hienolta naiselta, todellista vaimomatskua. Tuollaisen naisen olisi itsellenikin halunnut, todennäköisesti sänkypuuhatkin saisin sanella.

Oikeastiko haluaisit naisen, joka ei koskaan kerro mitä itse haluaisi sängyssä? Myötäilee vaan. Onko kukaan nainen koskaan katsonut sinua palavan määrätietoisella ilmeellä, joka ei jätä mitään epäilyjä hänen aikeistaan? On polttavaa sellainen.

Tekeeköhän isäsi kaikki päätökset, koska hän on niistä luontaisesti kiinnostunut, ja varmasti soisi äitisikin niitä tehdä, jos äitisi oikeasti haluaisi päättää jostain.

Itselläni oli pitkäaikainen tyttöystävä, joka oli vähän samanlainen. Hän halusi päästä kaikessa vähän helpolla, hänelle riitti elämässä hyvinkin pienet asiat ylläpitämään onnellisuuden tunnetta, tai pikemminkin tyytyväisyyden tunnetta. Hänelle oli aivan sama oliko hän tyytyväinen vai onnellinen, hänelle riitti se mitä jo oli. Hänelle oli aivan sama, jos joku piti häntä tyhmänä, laiskana, osaamattomana, mielipiteettömänä, tylsänä, kuivana, ärsyttävänä. Hänelle riitti läheisyys, yhdessäolo, ruoka ja seksi.

Tästä suhteesta itse opin sen, että jotkut ihmiset, niille riittää vähempikin, niin ystäväpiirin koko, kuin harrastusten määrä ja laatu, jopa se mitä hänestä ajatellaan. Onko se jonkinlaista yksinkertaisuutta, ei välttämättä. Eksälläni oli norsun muisti ja muisti lähes kaiken mitä olin ikinä sanonut, muisti kaikki yhteiset tekemiset ja tilanteet vuosien takaa, jotka olin itse jo unohtanut. Ja jos joskus oli jotain mitä hän oikeasti haluisi tai halusi näpäyttää minua jostain, hän osasi puhua kyllä minut pussiin, ja vielä diplomaattisesti. :)

Äitisi saattaa olla onnellinen juuri tuollaisena. Isäsi saattaa vaikuttaa narsistiselta, koska häntä luultavasti kuormittaa se, että hän on ainoa johon hän voi luottaa, joka hoitaa asioita. Asioita, joita normaalit ihmiset pitävät tärkeinä hoitaa.

Syy miksi exästäni tuli exä, johtui siitä, että kyllästyin tähän turhan puisevan tylsään luonteeseen, rupesin hankalaksi ja aloin pihtaamaan, koska sekin oli tylsää puuroa. Meni jonkin aikaa ja hän vaan totesi, että voimme jatkaa kavereina. Kyselee kyllä kuulumisia toisinaan. Hyvin eriskummallinen tapaus hänkin.