Surulliset sukulaissuhteet, miksi?

Kyllä katkerat myrkynkeittäjät kannattaa sulkea pois elämästä. Liian lyhyt on elämä uhrattavaksi sellaisten seurassa. Ihan riippumatta siitä, mitä sukua sattuvat olemaan.

Emme puhu tarpeeksi siitä, että aggressiivinen eläin usein on pelkäävä eläin, tai sillä on kipuja. Pätee ihmiseenkin. Toki on silkkaa iloistakin aggressiivisuutta, mutta useimmiten kai nämäkin tosiasiassa käyvät huojennusenergialla. Eli kun on paha olla, riehuminen muille helpottaa sitä hetkeksi. 

Ihmisellä toki olisi myös valta hillitä omaa aggressiotaan, mutta siihen tarvitaan yleensä jonkinlainen yhteisö ohjaamaan häntä siihen suuntaan. Suomalainen yhteisö ei sellaista tehtävää useinkaan ota, asia ulkoistetaan ammattilaisille, joita taas ei riitä, ja joiden apu ei auta ilman yhteisön tukea. 

Erityisesti suvut ovat niin löyhiä rakenteita meillä, että sieltä ei tahdo löytyä sellaista joukkovoimaa, jolla kukkoilijat ja sylkijät hellästi taltutettaisiin tai edes pidettäisiin jossain aisoissa, etteivät pääse pahenemaan. Saati että uhrit auttaisivat toisiaan. Sitten sama kyvyttömyys näkyy koulussa, jossa lapsilla ei ole kokemusta tällaisesta joukkovoimasta muuten kuin pahan palveluksessa.