Tuntuu, etten kestä tätä tuskaan jota tunnen lasteni takia!
Olisi helpompi antaa käytännön vinkkejä, kuinka voit maallikon silmin antaa tukea lapsillesi. Hyvä että saavat ammattilaisilta apua ja terapiaa, Ja maailman paras asia on välittävä ja rakastava äiti, Muista se!!
Kommentit (9)
Resurssin niin vähäiset, etteivät voi tarjota muuta. ap
Pitäisikö sinun saada jotain tehokkaampaa apua. Kysy voisitko päästä johonkin muualla keskustelemaan.
Keskimmäisellä on diagnosoitu sairaus ja vanhimmalla on ongelmia oman elämän hallinnassa (on jo vähän vanhempi). ap
Oisko sun mahdollista löytää vertaistukea netistä tai ryhmistä? On varmasti raskasta seurata lasten pahaa oloa, mutta lapsesi tunteet ovat heidän tunteitaan.
tunteita? Olenko erilainen kuin muut äidit? Tunnenko liikaa ja liian herkästi? ap
Tietääkseni lapsen etu on alkukohtana, perheneuvolan ja sosiaalipuolen tulee järjestää myös tukihenkilö perheneuvolan lisäksi. Onko teillä käytössä kuntoutusohjaajan palvelut? Tuntuu aika oudolta teidän tilanne, saavatko lapset apua tarpeeksi?
Tietääkseni lapsen etu on alkukohtana, perheneuvolan ja sosiaalipuolen tulee järjestää myös tukihenkilö perheneuvolan lisäksi. Onko teillä käytössä kuntoutusohjaajan palvelut? Tuntuu aika oudolta teidän tilanne, saavatko lapset apua tarpeeksi?
Ap:n tilanne on ihan tavallinen, ei mitenkään outo. Tietenkään lapset eivät saa apua tarpeeksi - eivät tarvitsijat Nyky-Suomessa koskaan saa. Rahaa säästetään ja se kohdennetään paperilla tehtyjen suunnitelmien mukaisesti johonkin, missä siitä ei ole niille "tuettaville" mitään hyötyä. Käytetään kuntoutuspsykologipalveluja kun pitäisi estää kiusaamista, erityisluokkia kun pitäisi käyttää avustajia jne. "Palvelunkäyttäjä", kuten sosiaali-ja terveystoimen ja vammaispalvelujen asiakkaita muualla maailmassa nimitetään, ei voi pyynnöin tai vaatimuksin suunnata omaa tukeaan ja jos hän yrittää kertoa esim perheneuvolalle todellisista tarpeistaan, häntä ei kuunnella, koska tottakai auktoriteetti tietää paremmin. Systeemi toimii meillä niin. Paperilla se näyttää hienolta, käytännössä se on pelkkää silmän lumetta.
terveisin ei-ap, joka kuitenkin on nähnyt tukiverkoston todellisuuden vammaisen lapsensa kanssa.
jo perlkästään jos löytyisi alueeltasi fiksu diakoni, jonka kanssa voisit parikin kertaa keskustella kahden, jo se voisi helpottaa omaa oloasi - ei siis liian uskonnollista, mutta jotkut diakonit on ihan oikeasti perhetyön osaajia
tuollaisia asioita työssään kohtaavat käyvät työnohjaajalla, jonka kanssa puretaan tilanteita - ei se sen kummempaa
Kolmella lapsellani on pahaolla, syyt tiedetään ja asioita hoidetaan mutta ei helpota minua. Elän heidän tunteissaan mukana ja se on liian rankkaa. Heitä aina kannustan, että asiat saadaan hoidettua ja tulevaisuus tuo vielä paljon hyvää tullessaan. Perheneuvolassa voin puhua tunteistani mutta ei siitä ole hyötyä. Äitinä olo on niin raskasta :(