Miksi 70 ja 80-luvuilla lasten allergoita vähäteltin eikä niitä tutkittu/ hoidettu? Veljeni

Silloin siedätettiin kuntoon.

Ja sitten vielä väitetään, ettei lapsilla ennen ollut allergioita kun möyhivät pihoilla ja joka talossa oli kissa tai koira! 

Vierailija kirjoitti:

Silloin siedätettiin kuntoon.

Se pitäisi  tehdä lääkärin valvonnassa, ei niin  että allergisen lapsen sängyssä on kolme kissaa.. 

A.p

Allergia on hengen heikkoutta ja sisun puutetta!

Ja vanhemmat tupakoi sisällä! Mun siskolla on astma ja koira allergia,  toinen todettu teininä ja toinen aikusena. Arvatkaa tekikö hyvää kun vanhemmat tupakoi ja meillä oli saksanpaimenkoira :( Monesti öisin valvoin ja pelkäsin että sisko kuolee ;(  nukuttiin siis samassa huoneessa. 

Nykyäänhän tehdään kyllä lasu, jos lapsi on päivähoidossa ihottumaisena ja räkäisenä eikä vanhempia kiinnosta. Onneksi ajat muuttuu.

Ei siihen aikaan muutenkaan kiidätetty lapsia lääkäriin noin pienten vaivojen vuoksi. Allergiat kyllä tunnettiin ja niitä hoidettiin, mutta tuo oli ilmeisesti vain mainittujen kahden perheen tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen aikaan muutenkaan kiidätetty lapsia lääkäriin noin pienten vaivojen vuoksi. Allergiat kyllä tunnettiin ja niitä hoidettiin, mutta tuo oli ilmeisesti vain mainittujen kahden perheen tapa toimia.

Yhdyn kyllä aloittajan näkemykseen että tuohon aikaan lasta ei  helpolla viety lääkäriin vaikka suu oli jatkuvasti kipeä tai pieretti jatkuvasti tai oli jatkuvasti ihottumaa.  Asiaa vähäteltiin ja lapsi saattoi jopa saada selkäänsä siitä, kun  ei suostunut syömään jotain joka kutitti kurkkua tai sattui vatsaan.

Tuolloin oli allergisia koko  koulussa vähemmän kuin nyt on joka luokalla, kiitos av-mammojen bakteerivapaan kasvatuksen, jolloin tenavat tulevat allergiseksi ulkoilmallekin.

Olen syntynyt 1978. Noin 4vuotiaasta asti minulla oli jatkuvaa  kurkun kutinaa minkä vuoksi yskin ja ryin, äiti suorastaan suuttui tästä ja huusi aina että lopeta rykiminen! Kukaan ei kuunnellut kun koetin selittää että en tee sitä tahallani. Ollessani ekaluokalla, minut sitten vietiin kesken päivän ambulanssilla sairaalaan kun en yhtäkkiä saanut henkeä. Todettiin että olin allerginen sitrushedelmille ja kalalle. Nykyään voin syödä jonkun verran sitrushedelmiä, mutta kala veisi minulta hengen.

Vanhempanne eivät välittäneet?  Omaa astmaani ja allergiaani on hoidettu vuodessa -77.

Tätäpä ihmettelen. Itse olin lapsi 80-90 luvuilla. Maha oli aina kuralla ja kipeä, kaikenlaista ihottumaa oli. Minua kyllä käytettiin lääkärissä, mutta jostain syystä mitään allergiatestejä ei tehty. Vanhemmat ei osanneet vaatia, mutta oli kyllä laiminlyöntiä lääkäreiden (kunnalliset) puolelta. Jos kotona kietäydyin syömästä jotain, mistä tuli maha kipeäksi, niin se oli nirsoilua, ja pakotettiin syömään. Heti kun muutin omilleni menin testeihin, ja paljastui allergioita.

Yksi kaveri, s. 1965 on viety psyykkiselle iho-oireiden vuoksi. Veljeni laktoosivamma todettiin parikymppisenä, jo vauvana oksentanut kaiken maidon pois, kun on sen ajan korviketta tarjottu. Toinen kaverini on ollut allerginen monelle ja kotona kyllä ymmärrettiin, mutta koulussa pakotettiin syömään kaikkea. Hänen allergiat myös todettu aikuisena testein. Anoppi syytteli itseään, kun heillä syötiin niin paljon kalaa ja munia, omasta takaa munat, ja tajusi sitten muksujen oltua jo aikuisia, että näiden oudot oireet johtuivat ruuasta. Lapsikuolleisuutta oli ennen enemmän, kuka tietää miten paljon allergisien kohtausten takia. Ennen sotia juuri kukaan ei ollut allerginen pähkinälle, appelsiinille tai suklaalle, kun aniharvat niitä edes saivat. Eikä niitä yhtenään syöty vielä 70-luvullakaan. Moni on todennut, että laktoosi-intoleranssi johtuu nimenomaan pastoröidusta maidosta, kun tilamaito ei aiheuta samassa määrin oireita. 

Itselleni sanoi kaveri 80 -luvulla, että kaikki allergiani johtuvat viasta korvien välissä. Mielipide muuttui 10 vuotta myöhemmin, kun lapsensa oli allerginen vähän kaikelle.

Vanhempieni mielestä laktoosi-intoleranssi oli silkkaa hupatusta ja kranttuilua.

Lisäksi lääkärin pakeille vietiin vasta, kun seuraava etappi olikin sairaala.

Tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä?

Juuei ollut ennen vanhaan allergioita. Jotkut vaan tuppasivat saamaan ihottumaa, jollain oli huonot keuhkot tahi heikko vatsa. Heikot kuolivatten pois ja vahvimmat selvisivät.

Äitini raivostui minulle kun pyysin että voitaisiinko tehdä ruuista laktoosittomia. Että kehtasinkin vaatia! Kalliita erikoistuotteita nyt vain lapsen takia! Sitten vuosien päästä, kun olin jo muuttanut omilleni olikin kaikki tuotteet vaihdettu lapsuuden kodissa laktoosittomiin, kas kun äiti oli huomannut että ne sopivat hänelle paremmin. Mutta että nyt vaivaisen kakaran takia ruvettaisiin jotain muutoksia tekemään, ei puhettakaan!

Yhdenlaista vallankäyttöä tämäkin, kai.

Minulla todettiin laktoosi-intolerassi 3 vuotiaana 1982 mutta oireeni olivat niin pahoja, ettei niitä voinut sivuttaa: kovia vatsakipuja ja vesiripulia. Jos olisin vain piereskellyt, en tiedä olisko tilanne otettu vakavasti vai olisiko vaan heitetty huulta, että "Titta pieree niin että muut joutuu nukkumaan parvekkeella."

Kyllä se enemmän tietämättömyyttä oli.  Kun ei niistä suuresti kerrottu missään.  Muistan kuitenkin jo 60-luvulta, että yhdellä ystävälläni oli allergia sitrushedelmille.  No eihän niitä silloin muita kaupoissa ollutkaan, kuin appelsiineja ja sitruunoita.  Sitä en tiedä, miten se oli todettu tai tutkittu.  

Astmasta kyllä jo puhuttiin 60-luvulla ja joku siskoni kaveri oli sellainen, että se piti kuljettaa pakkasella kouluun autolla, vaikka oli lyhyt koulumatka.  Koska pakkanen vaikeutti sitä astmaa, ilmeisesti jotkut pakkashuurut ei sopineet.

Ja ainakin ex-mieheni lapsuudenperheessä isä lopetti tupakoinnin kokonaan, kun yhdellä lapsella todettiin astma.  Miten, en sitäkään tiedä tai muista.

Eläinallergioistakin kyllä puhuttiin jo ainakin 70-luvulla.  Silloin en tuntenut yhtään tapausta, mutta muistan että siitä kerrottiin opiskelun yhteydessä, tai siis allergioista yleensäkin.

Ja oman lapseni allergia kyllä huomattiin jo 70-luvun lopulla ja sai siihen lääkityksen.

Mutta kun olin alakoululainen 50-luvun lopulla, niin ikinä ei koulussa puhuttu allergisuudesta eikä kellään ollut allergioita, niin että ne olisi huomioitu.  Saattoihan niitä olla jo silloin, mutta ne meni jonkun muun asian piikkiin.  Esim. laktoosi-intoleranssi tai keliakia, ei kukaan ikinä sellaisista puhunut.  Ihmiset oli vaan jotain ruikulimahoja tai ns. läpipaskoja, tai rupikonnia tai ihme köhijöitä.  Ei sitä varsinkaan maalaisoloissa osattu lääkäriä tavoitella ihan missä vaan vaivoissa.  Tuotantoeläimet taidettiin hoitaa paremmin kuin ihmiset.

Mutta itse olen saanut avun allergiaan jo vastasyntyneenä.  Olen nimittäin penisilliiniallerginen, ja minulla oli jo synnytyslaitoksella jotain tulehdusta hengitysteissä,  ja sain penisilliiniä.  Se pahensi tilannettani ja olin kuulemma jo lähes kuolemaa tekemässä, kun hoitajat hälytti lääkärin keskellä yötä.  Lääkäri, jonka nimen vieläkin muistan, osasi heti sanoa, että tälle lapselle ei penisilliini käy eikä sitä saa sille koskaan antaa, muistakaa tämä.  Selvisin elämään, kun se myrkyn antaminen lopetettiin.

Vasta-aineen kanssa sitä on aikuisena kokeiltu, mutta huonoin tuloksin.

Hyvällä kaverillani oli jo 1960-luvulla ns maitorupea ja 1970-luvulla hänen äitinsä oli kyllä hirmuisen tarkka kaverini oireista. Juoksutti lääkärissä yhtenään ja koko ajan oli jokin projekti päällä, että mitä kaveri saa syödä, mitä materiaalia pukea päällensä ja missä oleilla. Testeissä oli yhtenään. 

Jos koulussa oli vaikkapa kalakeittoa, sitä piti kaikkien syödä tai olla syömättä mitään.

No ei kyllä vähätelty.