Pelkään kuolemaa
Ennen en pelännyt. Nyt pelkään. Muutama vuosi kun täytän 60. Olen hyvässä kunnossa ja terve, mutta pelottaa onko enää montaa vuotta elämää. Muita samanlaisia?
Kommentit (8)
Minä olen vasta 30 mutta pelkään silti. Järjetöntä, tiedän. Luulen että linkittyy muuhunkin omalla kohdalla kuten ahdistuneisuushäiriöön.
Yritän vain ajatella että kuolema on lopullinen loppu (tämä lohduttaa itseäni vaikka ymmärrän ettei kaikkia) ja sitten saa vihdoin rauhan.
En pelkää. Joskus jopa toivoin sitä. N59
Kuolemaa kuuluukin pelätä. Mutta elämä, sekin välillä pelottaa.
Turha pelko, nukahdat vaan ikuiseen uneen. Mutta ennen sitä voi tietysti olla kipua ja sairautta. Jokaisella se meistä on edessä.
Olen ollut kahden läheisen lähellä, kun he kuolivat. Ei ollut kamalaa, tosin oma suru oli kamala. Toinen kuoli kevyessä nukutuksessa, ettei kärsisi (syöpäkuolema). Rauhallisesti hiipuivat pois eivätkä olleet enää tässä maailmassa ennen lopullista kuolemaakaan. Hetki on jollain tapaa pyhä, elämän viimeinen vaihe. Siinä selkeästi ymmärtää, miten arvokas henki ja ihmisen ”sielu” on ja miten tyhjät kuoret ovat, kun henki on lähtenyt. Elämän suuri kehitystehtävä on hyväksyä kaiken kuolevaisuus. Toisaalta sitä ei tarvitse ajatella nii nä päivinä, kun saa elää. Joku on viisaasti todennut, että yhtenä päivänä kuolen, muina elän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vasta 30 mutta pelkään silti. Järjetöntä, tiedän. Luulen että linkittyy muuhunkin omalla kohdalla kuten ahdistuneisuushäiriöön.
Yritän vain ajatella että kuolema on lopullinen loppu (tämä lohduttaa itseäni vaikka ymmärrän ettei kaikkia) ja sitten saa vihdoin rauhan.
Sama. Olis kauheeta jos tää jatkuis jotenkin. Haluisin vaan että olis kärsimys pois.
Minä en pelkää. Uskon, että jos ihminen saa elää pitkän elämän niin lopussa hän on valmis luopumaan siitä ja tuntee, että on saanut elää riittävästi.
n65v