Miksi nykyään on niin paljon rajattomia poikia?

saavat traumoja!



Nykyään lapset tekevät mitä haluavat ja komentavat vanhempia. Vanhemmuus aikuisilta on kadonnut luonnonvara!

ap ihmetteli *poikien* rajattomuutta.

Syynä voi olla esim. ilmansaasteet, huonontunut ravinto tai porvarihallitus.

pikku hiljaa siirtymässä kohti hyviä kasvatuskäytäntöjä. Tämäkin palsta osoittaa aina miten paljon on silkkaa tietämättömyyttä. Laitetaan rinnakkain tukistaminen ja jokin tarrojen liimailu lääkkeeksi haistatteluun. Toisin sanoen ei osata. Vanhemmille pitäis ehkä oikeasti ruveta järjestämään enemmänkin neuvontaa, vaikka just telkkariohjelmia, koska tässähän ei ole siirtyvää perinnettä jonka vois oppia vanhemmilta. Olen ihan varma että supernanny-tyyppisellä kasvatuksella saadaan hyviä tuloksia, nyt kun saatais vaan kaikki vanhemmat harjoittelemaan sitä!!!!!

koska edelleen monien vanhempien mielestä kiltteys on tyttömäistä. Ei kun neitimäistä.



Osittainhan uhoaminen sun muu voi olla sukupuoliriippuvaista, mutta kyllä se äijämäisyyden esimerkki tulee myös kotoa.

käyttäytä jotenkin huonmommin ja rajattomammin. Sitten yhtäkkiä hoksataan vaatia käytöstä ja tapoja, toisten huomioonottamista jne.Eivät luonnollisestikaan osaa kun ei ole koskaan sitä heille opetetttu eikä vaadittu.

"Pojat on poikia" Sen varjolla voi heidän mielestään tehdä melkein mitä vain.

Vanhemmuutta ei voi ottaa vanhemmalta pois.

Mutta ongelma on siinä mitä niissä Nanny- ohjelmissakin näkee: vanhemmat ei osallistu!



Eikä kaikkia MEITÄ ihmisiä jokka nyt saa lapsen alkaa leikkimään ja osallistumaan: osa on epäitsekkäitä, ei pidä lapsen kanssa tekemisestä. Jokkut ei edes huomaa miten osallistuminen jää kotitöiden varjoon.



Lapset on itsestäänselvyys. Kyllähän tekin olette ollut 7- vuotiaana yksin kotona ja muuta? Sehän se asenne on; lapselle riittää itsenäinen leikki palapelin kanssa, kun se kasvaa niin lykätään eteen pelikonsoli (ja kavereitakin riittää).

Kohta kuitenkin ollaan ongelmissa kun kaverit ei enää halua olla sen "kingin" luona. Ei osata olla yhdessä!



Ei tässä ole mitään tekoa sillä että syy on lapsessa; vaan kuten koirassa -siinä lihnan toisessa päässä.

Traumoja saa jos ei ole rajoja -muttei myöskään RAKKAUTTA...



Vanhemmmuus on meissä vanhemmissa sitä mitä jokanen on VANHEMPANA mutta osallistuminen on tärkeämpää kuin kiljua sääntöjä.



Ja tähän ette te viisaatkaan ole tajunneet puuttua.

Rajoja saa tehtyä vaikka lässyttämällä, ei niitä tartte lapseen väkivallalla iskeä mutta pitää olla kiinnostunut lapsesta ja viettää aikaa sen kanssa!

Vain omat hyvinkäyttäytyvät lapset sallittaisiin.

Ei niitä saa kasvattaa. Jari Sinkkonenkin, av-mammojen idoli numero 1, on tätä mieltä.

on noita rajattomia. Pojilla ne rajat ja käytöstavat on, mutta tytöillä ei.

Itsellä on kolme poikaa. Ja pojat on poikia!

Ne on erilaisia kuin tytöt! Tietty on poikkeuksia, mutta tämä ei saa koskea sitä että pojilla olisi joku "syy" hajoittaa, olla ilkeitä.



Pojissa on aivan uskomaton varasto energiaa!

Lukekaa Pelastakaa pojat! -kirja. Niin tajuatte mitä toi heitto sisältää:

Jos on muskari niin aika isolla varmuudella POJAT on niitä jotka vähän kilpailee soittimilla, ei malta odottaa vuoroaan, vertaa asioita..



Minusta tossa lausahduksessa "pojat on poikia!" on turhan negatiivinen kaiku!

Itsellä on pojat ihania ja energisiä pakkauksia, niitä tarttee ohjata ja osallistua ettei homma mene käsistä.

Tytöt malttaa ihanasti odottaa vuoroaan kun taas pojat meinaa räjähtää siihen malttamattomuuteen..



En missään nimessä anna pojilleni lupaa PAHAAN -koska on poikia!

Siinä on itselleni haastetta että saa kaiken ohjattua sivusta hyvään.

Mutta kyllä tyttökin turhautuu jossainvaiheessa jos ei saa tukea kasvuun.



9

ja silloin, kun nämä eivät ole näkemässä. Luultavasti suurin osa noidenkin poikien vanhemmista kauhistelee alueen muita poikia ja on sitä mieltä, että juuri heillä on se kiltti poika.

Poikien (ja aikuisten miestenkin) ryhmäkäyttäytymiseen kuuluu tietynlaista uhoamista ja heihin todellakin pätee tämä "joukossa tyhmyys tiivistyy"-sanonta. Uhoaminen on äänekästä ja näkyvää ja siksi siihen kiinnittää enemmän huomiota kuin tytöille tyypillisempiin joukossa tehtäviin tyhmyyksiin.

Terveempiä purkautumisteitä näyttämisenhalulle, kilpailuvietille, uholle ja fyysisen aktiviteetin tarpeelle löytyisi harrastuksista ja pihapeleistä, mutta tämä kulttuuri on valitettavasti kuolemassa. Pihapelejä pelataan vähän ja vanhemmat rajoittavat voimakkaasti harrastuksia (monilla esim. on alakouluikäisten kanssa periaate, että harrastuksia saa olla vain kahtena päivänä viikossa tms.) Energia ei pääse purkautumaan.

Olen järkytyksellä seurannut naapuruston alakoululaisten poikien käytöstä. Itsellä on myös alakoululainen poika ja olen niin hämmästynyt, että missä ovat näiden poikien vanhemmat olleet kun käytöstapoja olisi pitänyt opettaa. Ei kunnioitusta aikuisia kohtaan, jatkuvaa kiroilua, kiusaamista, tavaroiden rikkomista. Poikien tulevaisuus ei näytä hyvältä jos meno tuosta vielä pahenee kun kasvavat.

Ei niitä saa kasvattaa. Jari Sinkkonenkin, av-mammojen idoli numero 1, on tätä mieltä.

energian purkamista ei ratkaista lukuisilla harrastuksilla. Alakoululaisen 2x viikko -harrastusmäärä kuulostaa keskiverrosti ihan hyvältä lapsen sukupuolesta riippumatta.

Energiaa voi purkaa muutenkin vaikkapa yhdessä touhuamisella.

olen välillä vähän ihmeissäni siitä riehumisesta, joka yhtäkkiä ottaa vallan kesken leikin. Ollaan monta kertaa toitotettu, että ei saa rikkoa, sotkea ja hajottaa ja että vaatteet naulakkoon kun tullaan sisälle.



Mutta AINA ne säännöt unohtuu, kun riehunta ottaa vallan. Ei siis mitään huonekaluja rikota, mutta legot hakataan mäsäksi ja leikki sotketaan. Väittäisin, että tytöillä harvemmin menee noin överiksi.



Meillä on välillä ihan Duudson meininki, vaikka rajoja ja rakkautta mielestäni on. Korttia pelataan harva se ilta ja jutellaan. Mutta huuto ja mekastus on ihankuin sisäsyntyistä....

Tuttua meilläkin.



Mutta siinä missä tytöillekin on prinsessaleikit tärkeitä, on myös poikien sankarileikit.

Pojat kiipeilee ja kokeilee miten korkealle jaksaa kiivetä.

Lapsille nykysin huudetaan: Älä kiipeä puuhun, kuin että neuvotaan miten sieltä pääsee alas.

Uimarannalla nähtiin kaveriporukan keskuudessa yksi joka kiipesi rannalla puuhun ja muut ihaili ja huuteli pystyykö lisää.

Kun me oltiin lapsia niin kaikki halusi kokeilla!



Vastuu leluista tarttee opettaa; ei hajoteta omia tai toisten tavaroita. Mutta pitää myös vanhempana muistaa että puhutaan PIENESTÄ lapsesta tai ISOMMASTA koululaisesta, samaa ei voi odottaa käytöksestä.

Rajojen hakeminen on normaalia. Että heittää kapuloita rattaisiin ja kyseenalaistaa sääntöjä, niistä saattaa kasvaa uloskin.. Siis pienelle on eri säännöt kuin isommalle.



9

he kypsyvät myöhemmin ottamaan vastuuta ja hillitsemään itseään. Tämä etuotsalohkon kehitys voidaan ihan kuvantamismenetelmillä todeta, se ei ole vain "poikien lellimistä".

Toki se on aika sama energianpurun kannalta, pelaako 15 poikaa jalkapalloa harjoituksissa vai ne samat pojat jalkapalloa sillä samalla kentällä ilman harjoituksia pihapelin merkeissä, ensimmäisessä tosin on aikuinen vahtimassa, että ei tehdä typeryyksiä ja auttamassa riitojen ratkaisussa, mutta muuten ero ei ole suuri.

Mutta kun se yhdessä touhuaminen usein on sitä, että katsotaan yhdessä televisiota tai vanhemmat tekevät kotitöitä ja lapsi katsoo televisiota tai pelaa pleikkaria tai auttaa kotitöissä tai yhdessä koko perhe käy kaupassa tms., niin siinä ei pahemmin energiaa pääse purkamaan.

Eikä niitä harrastuksia tarvitsekaan olla lukuisia, riittää, että niissä kuluu riittävästi aikaa. Minä, vaikka tyttö olinkin, olin hyvin vilkas (ihan oikea ADHD-tapaus) ja ehdin näinkin tehdä paljon kaikenlaista sopimatonta. Paljon enemmän olisin ehtinyt tehdä, jos en olisi viettänyt keskimäärin 5-7 päivää viikossa talleilla suurin piirtein koulusta pääsystä nukkumaanmenoaikaan.

energian purkamista ei ratkaista lukuisilla harrastuksilla. Alakoululaisen 2x viikko -harrastusmäärä kuulostaa keskiverrosti ihan hyvältä lapsen sukupuolesta riippumatta.

Energiaa voi purkaa muutenkin vaikkapa yhdessä touhuamisella.

niin kyllä siinä kärsii sitten perheyhteisöllisyyskin.



Konsolipelaaminen on myös tietynlaista energianpurkamista siinä missä vaikkapa shakkikerhokin. Ja vielä varmuuden vuoksi loppukaneetti: en siitä huolimatta kannata pelaamista 5-7 iltana viikossa useita tunteja...

vertaisryhmän merkitys kasvaa ja oman perheen pienenee. Konsolipelaaminen voi hyvinkin purkaa energiaa yhtä hyvin kuin shakkikerhokin, eli hyvin vähän. Kummassakaan ei toki ole mitään pahaa, sekä shakki että osa konsolipeleistä ovat älyllisesti haastavia ja opettavat strategista ajattelua ja jopa keskittymistä (tosin kirjan lukeminen on keskittymiseen parempi opetusväline.) Ne eivät kuitenkaan pura millään tavalla kasvavalle lapselle (ja erityisesti pojille) hyvin luontaista ja elintärkeää tarvetta käyttää lihaksiaan ja liikkua.

Ihminen on sosiaalisesti ja älyllisesti erittäin kehittynyt eläin, mutta silti myös fyysinen olento siinä missä muutkin eläimet. Fyysiset tarpeemme sanelevat elämäämme hyvin pitkälle ja erityisesti lapsilla tarve fyysiseen toimintaan ja harjoitukseen on valtava. Tämä puoli on nykyaikaisessa länsimaisessa elämänmuodossa jäänyt pahasti rappiolle. Istumme perseillämme valtaosan päivästä ja se näkyy niin fyysisenä kuin psyykkisenäkin pahoinvointina.

Koululainen istuu koulussa jokaisena arkipäivänä useita tunteja. Hän tekee hyvin vähän käsillään ja koko kropallaan ei oikeastaan mitään. Kotiintultua sama jatkuu. Ei ihme, että tämä purkautuu häiriökäyttäytymisenä.

niin kyllä siinä kärsii sitten perheyhteisöllisyyskin.

Konsolipelaaminen on myös tietynlaista energianpurkamista siinä missä vaikkapa shakkikerhokin. Ja vielä varmuuden vuoksi loppukaneetti: en siitä huolimatta kannata pelaamista 5-7 iltana viikossa useita tunteja...