Miten opetellaan sosiaalisia taitoja?
Tämä annetaan usein neuvoksi parisuhdetta tai ystäviä etsivälle. Miten se tapahtuu käytännössä? Harjoitteleminen ei välttämättä auta, usein tällaisella kysyjällä on jo takanaan epäonnistuneita lähestymisyrityksiä. Myös töissä ollaan jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa, eikä kukaan sen "harjoittelun" perusteella muutu karismaattiseksi.
Kommentit (21)
Hymyilemällä ja olemalla oma itsensä. Puhumalla silti aina välillä muille, jos keksii jotain sanottavaa.
Kirjoja voi lukea ja katsoa elokuvia, youtubesta opettelu videoita.
Hakemalla Googlesta löytyy suomeksikin muutama harjoitus ja englanniksi vaikka mitä.
Voi kysyä joltain työkaverilta, että sanoo, jos teet jotain "outoa".
Kannattaa aloittaa ihan vaan juttelemalla ihmisille, kaikenlaisille ihmisille, mitä enemmän sitä tekee sen helpompaa se on.
Jos joltain ei saa vastakaikua niin siirry seuraavaan. Sitä ei kannata ottaa minään henkilökohtaisena loukkauksena.
Opetellaan paljon runoja ja lausutaan niitä suu vaahdoten ja silmät muljuten.
En suoraansanottuna usko, että niitä taitoja voi kauheasti opetella. Olen yrittänyt opetella 40 vuotta, tuloksetta. Siis pärjään kyllä ihmisten kanssa, mutta en millään muotoa koe olevani sosiaalisesti lahjakas/taitava. Kaikkea muuta.
Minulla on kaksi lasta ja vanhempi ollut pienestä pitäen sosiaalisesti taitava. Osaa jutella mukavia luonnostaan, ystävystyy helposti, ihmiset pitävät hänestä, nyt teini-iässäkin paljon kavereita. Sitten taas nuorempi lapseni on tullut enemmän minuun. Ei oikein osaa olla ihmisten kanssa, jää helposti yksin, ei oikein ole kavereita.
Välillä tuntuu että maksaisin mitä vain että olisin sosiaalisesti kyvykkäämpi. Se vaikuttaa elämään niin paljon.
Keskity ensisijaisesti vastapuoleen jatkuvan itsetarkkailun sijaan. Millä tuulella hän on? Mistä asiasta hän puhuu? Pyri sopeuttamaan oma viestintäsi sellaiseksi, että toisen on helppo päästä sinun kanssasi samalle aaltopituudelle. Hampaat irvessä teeskentely ei kannata mutta jos toinen on esimerkiksi surullinen, niin hätäinen aiheen vaihtaminen tai huolimaton vitsailu ei kannata. Tai jos vastapuoli on ulosanniltaan ystävällinen mutta neutraali niin tunnelmaa ei välttämättä kannata keventää reippaalla kiroilulla. Hyvin ajoitetut kysymykset viestivät kiinnostusta ja jos ilmenee, että teillä on jotain yhteistä, niin voit tuoda senkin esiin. Siitä on helppo jatkaa juttua pidemmällekin.
Toisaalta myös rajanveto on tärkeä osa sosiaalisia taitoja. Eli sinun ei esimerkiksi tarvitse vastata tungetteleviin kysymyksiin rehellisesti tai ollenkaan. Jos toinen alkaa nimitellä, ahdistella, ilkeillä tai uhkailla, sinulla on oikeus poistua tilanteesta heti. Et voi olla vastuussa kenenkään muun vuorovaikutuksesta kuin omastasi eikä sinulla ole velvollisuutta ottaa asiatonta lokaa niskaasi.
Hyvin moni sosiaalisten taitojensa kanssa tuskaileva/tuskaillut, allekirjoittanut mukaan lukien, on tehnyt sen mokan, että on vuorovaikutustilanteessa keskittynyt kyttäämään omia reaktioitaan ja miettimään sanomisiaan samalla, kun vastapuolen puheet ja reaktiot ovat menneet täysin ohi. Toisaalta sosiaalisia taitoja ei kannata nostaa minkään Graalin maljan asemaan. Kyseessä on kokoelma taitoja, jotka tekevät ihmisten välisestä kanssakäymisestä miellyttävää ja sujuvaa mutta ei sen isompi juttu. Ne eivät määritä kenenkään ihmisarvoa. Sitä paitsi kaikille meille sattuu joskus virhearvioita ja myös niitä tilanteita, että yhteentörmäyksiä tapahtuu siitäkin huolimatta, että itse viestit täysin moitteettomasti.
Ihan arkipäiväisissä tilanteissa. Esim. small talkia voi harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
En suoraansanottuna usko, että niitä taitoja voi kauheasti opetella. Olen yrittänyt opetella 40 vuotta, tuloksetta. Siis pärjään kyllä ihmisten kanssa, mutta en millään muotoa koe olevani sosiaalisesti lahjakas/taitava. Kaikkea muuta.
Minulla on kaksi lasta ja vanhempi ollut pienestä pitäen sosiaalisesti taitava. Osaa jutella mukavia luonnostaan, ystävystyy helposti, ihmiset pitävät hänestä, nyt teini-iässäkin paljon kavereita. Sitten taas nuorempi lapseni on tullut enemmän minuun. Ei oikein osaa olla ihmisten kanssa, jää helposti yksin, ei oikein ole kavereita.
Välillä tuntuu että maksaisin mitä vain että olisin sosiaalisesti kyvykkäämpi. Se vaikuttaa elämään niin paljon.
Minä taas menin ujona ihmisenä opiskelemaan alaa joka olikin jatkuvaa esiintymistä ja puhumista. Kuusi vuotta se helvetti kesti, mutta tulin putkesta ulos paljon rohkeampana ja osaavampana tässä suhteessa.
Riittää, kun on ystävällinen ja kohtelias. Tervehtii, kysyy kuulumisia, sanoo jotain yhåstövällistä, kysyy vähän lisää, keskittyy siihen mitä toinen kertoo eikä heti käännä puhetta itseensä. Ja tosiaan keskittyy toiseen enemmän kuin itseensä.
Ei tarvi osata vitsejä tai olla jokin supersankari tai jotain muuta ihmeellistä.
Kysymällä ja kuuntelemalla.
Tämä on ehkä helpompi ymmärtää negaation kautta:
Ei-sosiaalinen ihminen eiole kiinnostunut muista ihmisistä. Hänellä on omat jutut, joista haluaa keskustella. Sosiaalisen ihmisen kanssa pystyy juttelemaan niin astrofysiikasta kuin lintujen laulun tunnistamisesta. Ja autoista ja ihmismielestä.
Jos ei niistä tiedä, mikä kohdetta kiiinnostaa, niinnsosiaalinen kykenee kuuntelemasn oppiakseen. Jotta seuraavan ihmisen kanssa kykenee keskustelemaan eri automerkkien puskureista.
1950 luvun tukkilaisromantiikan ja savottatyömaiden aikoihin sijoittuvista elokuvista saa hyvää sosiaalista osviittaa parisuhemarkkinoille
👍
Kysymällä ja kiinnostumalla toisen vastauksesta.
Minä pärjään käytännössä kaikkien ihmisten kanssa niin että koetan kiinnostua heistä jollain tavalla. Niin tylsää ihmistä ei olekaan etteikö hänessä olisi jotain kiinnostavaa mitä tekee tai osaa tai tietää. Mietin mitä aidosti haluaisin tietää jostain asiasta joka liittyy häneen, esim työhönsä, ja ihmiset vaistoaa sen aidon kiinnostuksen ja en muista ketään jonka kanssa en lopulta juttelisi vilkkaasti.
Kysymällä jotain henkilökohtaista. Ihmiset tykkää puhua itsestään. Kysy vaikka mistä olet/vanhempasi ovat kotoisin, onko sinulla lemmikkejä tms. Sitten vaan hymyilet ja nyökkäilet. Vastaa kun kysytään ja jatka jatkokysymyksellä. Olen introvertti eikä oikeasti niin kiinnosta, mutta luulen että minua pidetään mukavana ihmisenä. Tässä taktiikkani. :)
Menemällä ihmisten luokse, ja kokeilemalla mitä reiluudella ja ystävällisyydellä saa vastaansa.