Nyt muistin yhden syyn avioerooni - lattialla nukkumisesta
Avioliiton viimeiset 1,5 vuotta nukuin lattialla, tavarat muutamassa muovilaatikossa, kun kaikki minusta muistuttava häiritsi häntä. Nyt sukumökillä pärjäsin exän kanssa noin viikon, kunnes hän järkkäsi mut lattialle. Tuli jotenkin takaumat pahasti päälle.
Kommentit (17)
Mitä ihmettä teet mökillä sen hullun kanssa?
Minä nukuin yhden yön kivellä, kun eksä lukitsi minut ulos saarimökistä, veneen avaimet hänellä. Eksä pysyy eksänä, enkä kylään taatusti mene. Karkuun juoksen, jos jossain näen.
Jos nyt harkitset paluuta yhteen sen psykopaatin kanssa niin oot kyllä Suomen toivottomin ihminen. Millään et suostu terapiaan menemään, se on ihan liian vaivalloista. Mutta lattialla nukkumaan pakottava eksä - mikä jottei!
Miksi sä menit mökille sen kanssa? MIKSI???
No mutta hyvä kuitenkin että olette eronneet. Muistan kun vuodatit tänne niitä juttuja ja tuntui ihan toivottomalta neuvoa (en nyt muista kysyitkö niitä varsinaisesti) kun nainen oli niin toivoton tossukka ettei mitään rajaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt harkitset paluuta yhteen sen psykopaatin kanssa niin oot kyllä Suomen toivottomin ihminen. Millään et suostu terapiaan menemään, se on ihan liian vaivalloista. Mutta lattialla nukkumaan pakottava eksä - mikä jottei!
Olen harkinnutkin, mutta ehkä on parasta luopua toivosta. Tietty itsesuojeluvaistokin hieman vaikuttaa toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Dementia vaivaa?
Kuinka niin? Voi olla. Pääni on ottanut osumaa.
Eron jälkeenkin nukuin uudessa kodissani noin vuoden ajan lattialla vapaaehtoisesti. Se jäi jotenkin tavaksi, vaikka muuton myötä sain oman vanhan sänkynikin (ajalta ennen avioliittoa) käytettäväksi ja muistan, kuinka tunsin huonoa omaatuntoa, kun menin vuoteeseen nukkumaan. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muilla ollut vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä menit mökille sen kanssa? MIKSI???
No mutta hyvä kuitenkin että olette eronneet. Muistan kun vuodatit tänne niitä juttuja ja tuntui ihan toivottomalta neuvoa (en nyt muista kysyitkö niitä varsinaisesti) kun nainen oli niin toivoton tossukka ettei mitään rajaa.
Olosuhteisiin nähden se oli paras vaihtoehto. Uutta kumppania ei ole missään vaiheessa löytymyt myöskään. Tosin olen niin traumatisoitunut muutenkin ja monella tasolla, etten jotenkin kykene edes miettimään realistisesti parisuhdetta tai tekemään mitään asian eteen oikeasti.
Totesin exälle tosi sovittelevasti, että olen vain todella helppo kiusattava ja uskon, ettei exä edes tee sitä tahallaan. Olen vain niin onneton tapaus, että mahdollistan sen uhrin osani todella helposti.
Heh, jos paljastuis et ap on mies ja nainen ex, ni jo muuttuis monella ääni kellossa. :D
Vierailija kirjoitti:
Heh, jos paljastuis et ap on mies ja nainen ex, ni jo muuttuis monella ääni kellossa. :D
Niin. Tai ne molemmat on naisia. Hih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, jos paljastuis et ap on mies ja nainen ex, ni jo muuttuis monella ääni kellossa. :D
Niin. Tai ne molemmat on naisia. Hih.
Ei ku siinä tapauksessa ei ole pahaa miessyyllistä. On vaan kaksi olosuhteiden uhria.
Vierailija kirjoitti:
Heh, jos paljastuis et ap on mies ja nainen ex, ni jo muuttuis monella ääni kellossa. :D
Olen nainen ja exä on mies. Itse en erittele minkään sukupuolistereotypioiden mukaan ihmisiä, eikä minulla ole mitään miehiä vastaan. Ilmeisesti elämäntilanteeni on joillekin jotenkin vitsikäs.
Itseäni ei naurata lainkaan ja unelmoin perusturvallisuuden tunteesta ja rakkaudesta. Näille naureskelijoille sellainen on varmaankin itsestäänselvyys, niin on varaa naureskella itseään huonommille ja heikommille.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, jos paljastuis et ap on mies ja nainen ex, ni jo muuttuis monella ääni kellossa. :D
Niin. Tai ne molemmat on naisia. Hih.
Ei ku siinä tapauksessa ei ole pahaa miessyyllistä. On vaan kaksi olosuhteiden uhria.
Ei ole kyse siitä, kuka on nainen ja kuka on mies. Vai miksi olisi? Vai luuletko minua trolliksi? Ei ole varaa terapiaan, eikä minulla ole ns. sydänystäviä, niin ainoa paikka jutella on tämä palsta.
T. Ap
Ihmiset suhtautuvat tällä palstallakin niin kylmästi ja ilkkuvasti minuun, että mieluummin turvaudun siihen minua inhoavaan exääni. Kukaan muu ei välitä edes sen vertaa, että kiusaisi minua.
Helppoa varmaan sanoa, että jätä se mies tai älä pidä exään yhteyttä, mutta jospa ei ihan oikeasti ole ketään muutakaan, eikä ole eväitä tutustua keneenkään muuhunkaan? Totuus on tarua ihmeellisempää. Alan olla lähinnä hieman katkera elämääni ja kohtaloani kohtaan. Onneksi turvanani on kristinusko ja Jumala.
T. Ap
Noin hyvän eksän kanssa on varmasti kiva mökkeillä. Jatkakaa.