Lue keskustelun säännöt.
Ovatko ystäväsi koskaan hylänneet sinua (parin)valinnan tai muiden elämän valintojen takia?
13.07.2021 |
Likapyykki pestään aina kotona, opetti äitini minulle jo lapsena. Ei mennyt jakeluun.
Olen kertonut ystävälleni parisuhdekriisistäni, kun vuosi sitten kohtasimme mieheni kanssa suuria vaikeuksia. Miehen käytös oli sietämätöntä (omani myös, mutta ystävä kuuli ja sisäisti tietenkin puolueellisena vain minun puoleni tarinasta). Ystävällä ja miehellä ei koskaan muutenkaan ole oikeastaan synkannut, ja tämä vaikuttaa varmasti asiaan.
Jäin joka tapauksessa parisuhteeseen, ja tämä päätökseni johti siihen, että ystäväni lähti elämästäni. Sanomatta ja selittämättä lakkasi vastaamasta viesteihini ja ymmärsin kyllä yskän.
Mistä tällainen käytös johtuu? Onko kellekään muulle käynyt samoin tällä elämän alueella tai toisella?
Kommentit (15)
No, veikkaan että jos tämä ystävä on sinua kaikella rakkaudella neuvonut (?) ja et ole neuvoja kuunnellut, on se raskasta ja ärsyttävää. Pettyyhän ja uupuuhan sitä, jos ei oteta apua vastaan.
Ei ole käynyt minulle, mutta arvaan jotain tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, veikkaan että jos tämä ystävä on sinua kaikella rakkaudella neuvonut (?) ja et ole neuvoja kuunnellut, on se raskasta ja ärsyttävää. Pettyyhän ja uupuuhan sitä, jos ei oteta apua vastaan.
Ei ole käynyt minulle, mutta arvaan jotain tällaista.
Oikea ystävä tukee ja kuuntelee, ei sanele käskyjä ku ei edes tiedä miltä toisesta tuntuu.
Ystävyyksiä on katkennut, kun ei ole enää mitään aidosti yhteistä. Vaikea edes keksiä mitään puhuttavaa enää, jos kumpikaan ei arvosta toisen elämäntyyliä ja valintoja.
Hyvä aloitus. Tarkkaan saa miettiä kenelle kertoo nykypäivänä huolistaan. Itse jaan tietoa vähän monelle ihmiselle. Kukaan ystävä ei tiedä kaikkea ja kaikkia huolia elämän eri osa-alueilla.
On ystäviä, joiden kanssa puhutaan työasioista (myös työkaverit), toisten kanssa parisuhdeasiat, kolmannen kanssa perheasiat. Raja toki ei niin tarkka tosielämässä mutta pääosin.
Välirikkoja tulee, se kuuluu elämään, ja silloin ystävä puukottaa voi selkään.
Asiat, joiden et missään nimessä halua leviävän, älä kerro kenellekään perheen ulkopuolisille. Itselläni esimerkiksi on lastenkotitausta, jota ei kukaan tuttu, naapuri, työkaveri, ystävä tiedä, joka on tutustunut minuun vasta aikuisiällä. Ihmiset, joita tunsin lapsena, en pidä yhteyttä (muut kuin sukulaiset) koska liika tieto tuo tuskaa.
Nro 5 jatkaa.
Ja kun on joku kriisi elämässä, olen huomannut että tarkkaan saa valita ihmisen jolle kertoo ja MITÄ kertoo. Kaikkea ei kannata kertoa, koska kukaan ei jaksa kuunnella kaikkea "paskaa" keneltäkään.
Nykyään on puhelinnumeroita jonne soittaa jos hätä. Siellä vaitiolovelvollinen ja monesti nimettömästi voi soittaa, saa purkaa oloaan.
Ystävät lupaa kaikkea, suurin osa ei pidä lupauksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen ystävä ei osannut iloita onnistumistani, en mitään hehkutusta olisi kaivannutkaan, mutta edes aito hymy ja onnittelut olisivat tuntuneet kivoilta. Lopulta välit hiipuivat, kun alettiin rakentamaan taloa ja tyyppi vain toi ilmi, kuinka itse ei haluaisi asua ok-talossa (no ei tarviikaan? Mutta kai sitä voi ymmärtää, että unelmia on erilaisia?). Sittenpä yhteydenpito tuntui jäävän vastuulleni, joten annoin olla.
Ystävyydet voi katketa monesta syystä. Yleensä omalla kohdallani kyse on ollut vain siitä, ettei ole yksinkertaisesti mitään yhteistä tai on liian erilaiset elämäntavat. Parinvalinnoilla ei kyllä ole ollut mitään vaikutusta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ystävyyskään kaikkea kestä. On ärsyttävää, kun toinen piehtaroi ongelmissaan vuosia ja aina on oltava tukena, vaikka ongelmat ratkeaisi yksinkertaisesti esim. miestä vaihtamalla. Eri arvot ja elämäntilanteet ovat aivan tavallisia ystävyyden lopettajia. Jos tarvitsee jatkuvaa paapomista on terapia oikea osoite.
Tuttava pariskunta, kun puoliso sai uuden työpaikan. Tuttava pariskunnan mies nyt ei tunnu olevan kenenkään kanssa sosiaalinen, joten taitaa olla paljonkin ongelmia. Moni suhde on päättynyt kavereina. Toisaalta meillä ei ole valittamista, vaikka jäivätkin sivuun. Elämää on muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ystävyyskään kaikkea kestä. On ärsyttävää, kun toinen piehtaroi ongelmissaan vuosia ja aina on oltava tukena, vaikka ongelmat ratkeaisi yksinkertaisesti esim. miestä vaihtamalla. Eri arvot ja elämäntilanteet ovat aivan tavallisia ystävyyden lopettajia. Jos tarvitsee jatkuvaa paapomista on terapia oikea osoite.
Kannattaa myös miettiä, että kelpaako niiden ystävien seura vain silloin kun on niitä ongelmia? Sitten kun sen miehen kanssa taas aurinko paistaa niin unohtuuko ne ystävät ja kaikki, aivan kaikki, tehdään sen miehen kanssa ja ehdoilla. Sitten ystävät tulee jälleen mieleen kun on taas kriisi päällä.
Jos on vuosia kuullut miehen kamalasta käytöksestä ja itsekin siitä päässyt osalliseksi, niin ei ihan hirveästi huvittaisi joutua joka kerran viettämään aikaa tämän kanssa jos haluaa tavata ystäväänsä. Kahvillekaan kun ei voi tulla ilman sitä ukkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ystävyyskään kaikkea kestä. On ärsyttävää, kun toinen piehtaroi ongelmissaan vuosia ja aina on oltava tukena, vaikka ongelmat ratkeaisi yksinkertaisesti esim. miestä vaihtamalla. Eri arvot ja elämäntilanteet ovat aivan tavallisia ystävyyden lopettajia. Jos tarvitsee jatkuvaa paapomista on terapia oikea osoite.
Kannattaa myös miettiä, että kelpaako niiden ystävien seura vain silloin kun on niitä ongelmia? Sitten kun sen miehen kanssa taas aurinko paistaa niin unohtuuko ne ystävät ja kaikki, aivan kaikki, tehdään sen miehen kanssa ja ehdoilla. Sitten ystävät tulee jälleen mieleen kun on taas kriisi päällä.
Jos on vuosia kuullut miehen kamalasta käytöksestä ja itsekin siitä päässyt osalliseksi, niin ei ihan hirveästi huvittaisi joutua joka kerran viettämään aikaa tämän kanssa jos haluaa tavata ystäväänsä. Kahvillekaan kun ei voi tulla ilman sitä ukkoa.
Olen hguomannut samaa. Ystävät "jättää" kun elämä ok ja parisuhde löytynyt. Sitten ollaan vain kumppanin kanssa ja unohdetaan ystävyys kokonaan. Yksi ystäväni juuri tämän vuoksi katkolla. Kaiken meidän jutun unohtanut nyt kun kulta kainalossa. Jos kysyn jotain, vastaa vasta jopa seuraavana päivänä koska vietti aikaa kumppanin kanssa. ?? Ai eikö silloin voi edes viestiin vastata kun kumppani? Ennen vastasi viimeistään saman päivän illalla. Ja jos haluan kaveria nähdä, en tarvitse sitä kumppania siihen pällistelemään. Haluan nähdä kaverini, en pariskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ystävyyskään kaikkea kestä. On ärsyttävää, kun toinen piehtaroi ongelmissaan vuosia ja aina on oltava tukena, vaikka ongelmat ratkeaisi yksinkertaisesti esim. miestä vaihtamalla. Eri arvot ja elämäntilanteet ovat aivan tavallisia ystävyyden lopettajia. Jos tarvitsee jatkuvaa paapomista on terapia oikea osoite.
Kannattaa myös miettiä, että kelpaako niiden ystävien seura vain silloin kun on niitä ongelmia? Sitten kun sen miehen kanssa taas aurinko paistaa niin unohtuuko ne ystävät ja kaikki, aivan kaikki, tehdään sen miehen kanssa ja ehdoilla. Sitten ystävät tulee jälleen mieleen kun on taas kriisi päällä.
Jos on vuosia kuullut miehen kamalasta käytöksestä ja itsekin siitä päässyt osalliseksi, niin ei ihan hirveästi huvittaisi joutua joka kerran viettämään aikaa tämän kanssa jos haluaa tavata ystäväänsä. Kahvillekaan kun ei voi tulla ilman sitä ukkoa.
Sellainen on kontrolloiva parisuhde. Kuristusotteen saa juuri tuolla kun vaihtelee sen kumppanin ihanan kohtelun ja hylkäysten välillä aivan ennalta-arvaamattomasti. Silloin kumppani haluaa paistatella siinä onnessa aina kun sitä on tarjolla, eikä uskalla ottaa ollenkaan omaa aikaa tai erillisyyttä koska pelkää, että siitä se tuuli taas kääntyy. Tätä on nyt katseltu vierestä vuosia ja terveisiä vaan kuntosaliyrittäjälle, että sinun taktiikallesi ei ole enää sokea kukaan muu lähellä elävä paitti se sinun kumppani.
No yksi kaveri viileni kun muutin hetkeksi ulkomaille. Ja viileni uudestaan kun muutin toiseen kaupunkiin Suomessa kuin hän. Sitten löysin miehen ja alkoi piikittely. Ehkä meillä ei ollut oikein mitään yhteistä enää, mutta harmittihan se. Ei minusta kaverusten tarvitse olla toistensa kopioita, mutta annoin sitten olla kun tuntui että hän torjui ystävyyteni. Voi olla että se että tein erilaisia valintoja vaikutti siltä että kritisoin hänen valintojaan, tai sitten häntä ei kiinnosta pitää yhteyksiä jos en asu hänen lähellään. Vaikka kyllä hänellä muita kaukana asuvia kavereita on. Pakko ei ole olla kaveri tietenkään. Mutta en ymmärrä miksi torjui minut yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla viileni välit vanhaan ystävään juuri arvomaailman takia. Hän muuttui tiukkapipoiseksi uranaiseksi. Halusi puhua vain töistä ja päsmäröi ja uteli minunkin työkuvioitani. Tunsin ikävästi olevani jotenkin tilivelvollinen ja tuntui että pienet kuulumiseni/ ajatukseni eivät häntä kiinnostaneet.Ei oltu enää samalla aaltopituudella. En tunne syyllisyyttä. Kummallekin sopii erilaiset ystävät nykyään.
Joo koen juuri nyt isoa kriisiä elämässä, eteenki parisuhteessa. Mie typeränä Luulin et mulla on ystäviä mut ystävä on sellane joka kuuntelee ja tukee. Mut on vaa jätetty yksin pärjäämään ja uskon et menetän heät sen takia et mulla on vaikeaa. Tosin menetänkö ees mitää ku tollasista ihmisistä kyse. Ite on vaa kaiken aikaa ollu tukena heille omanki mielenterveyden uhalla,mut ite vaa sylillisen 💩 takas.