Lue keskustelun säännöt.
Auttaako edes terapia mustasukkaisuuteen?
12.07.2021 |
Olen käynyt puoli vuotta terapiassa tavoitteena voittaa mieheeni liittyvä kontrolloinnin ja omistamisen halun tarve. Haluan enemmän kuin mitään päästä siitä eroon, olen nöyrä, tunnustaen kaiken alhaisimmankin mitä ajattelen.
Pystyn peittämään tätä mieheltä mutta viha sisällä on saatanallinen ja syö minua sisältä.
Pelkään vaan etten onnistu. Tiedän jo mikä menneisyydessä on tehnyt mulle tämän haitallisen tavan toimia mutta en osaa rauhoittaa itseäni vieläkään kun se tunne iskee ja olen taas niin huonona että syön rauhoittavia ja yritän vaan selvitä.
Paraneeko tästä?!? Terapeutti oli sitä mieltä että kyllä? Itse pelkään että olen ikuisesti tämän vanki.
Kommentit (10)
Onko miehesi samanlainen vilkkusilmä kuin tässä ketjussa kuvataan?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4224406/miehen-flirttailu-hairitsee?cha…
Vai oletko vastentahtoisesti avoimessa suhteessa?
Ei ne viat aina itsestä johdu. Saatat vain olla tilanteessa johon et omasta arvomaailmasta johtuen tule mukautumaan.
Sitten on ongelma jos mies on uskollinen ja sinä kuvittelet muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuuteni ei ole sellaista että pelkäisin hänen olevan uskoton eikä olekaan, mulla on vääristynyt halu kontrolloida ja vaikea kestää hänelle tärkeitä ihmissuhteita. Itse kyllä tiedän että tämä on hyvin epätervettä ja piilotan sitä mieheltäni.
Pelkään etten tule kuntoon mutta tietenkin yritän parhaani. Lapsuudenperheessä oli tilaa vain positiivisille tunteille.
Ap
Kysy terapeutilta mitä mieltä hän on. Itse uskon että tuollaisista tunteista voi päästä eroon.
Itse olin joskus nuoruudessa ainakin yhdessä suhteessa aika omistushaluinen, mutta nykyään en ole tippaakaan omistushaluinen tai mustasukkainen. Eli ainakin jossain mielessä muutos on mahdollinen.
Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Aloita lopettamalla se. Olen ihan vakavissani. Jos oikeasti olet valmis tekemään kaikkesi, niin mitä häviät kokeilemalla esimerkiksi puolen vuoden ajan?
Itse olen narsistiäidin tyttäristä nuorempi ja esikoinen oli idealisoitu peilikuva äidistä ja muhun sijoitettiin kaikki paha. Äitimme tarvitsi meidän tyttärien välistä kilpailua, kateutta ja mustasukkaisuutta omaa egoaan pönkittämään ja isämme oli täysin hänen tossun allaan. Vanhemmat ei siis tarjonneet MITÄÄN apua vaikeiden tunteidemme ratkaisuun ja näin itsestäni tuli mustasukkainen. Etenkin vielä, koska minä olin aina se syntipukki, ihan vääränlainen tyttö ja elin idealisoidun esikoistyttären varjossa. Äitini päinvastoin ruokki tätä kuviota, koska egonsa hyötyi siitä.
Mustasukkaisuus on hirveää, erittäin kivulias tunne. Olen itse traumapsykoterapiassa ja jo ajatellut, että en tule koskaan selviämään sen kivun kanssa saati muuttumaan. Mulla mustasukkaisuus on kuitenkin hyvin spesifiä ja liittyy nähdyksi tulemiseen/näkymättömyyteen, katsomiseen, kokemukseen ikuisena kakkosena olemiseen. Miehen läheiset suhteet siedän hyvin, mutta joitain ulkopuolisia uhkia en, vaikka hullua kyllä, itsekään en epäile miesystävääni uskottomaksi. Vaikka mustasukkaisuuteni on irrationaalista, se on silti hirveää ja mullakin viha (minkä alla pelot ja suru, häpeä, kateus) nousee äkisti.
Joka tapauksessa, nyt ihmeen kaupalla olenkin alkanut rauhoittumaan. Pakonomaiset ajatukseni on vähentyneet ja kipu myös. Ei se poissa ole, mutta jotain tapahtuu. Saan ainakin hetken hengähtää, jos ei muuta.
Ei ole helppoa, mutta me sentään haettiin ja saatiin apua. Ei olla yksin tän kanssa. Voimia tosi paljon, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viimeisimmästä hyvästä vastauksesta. Juuri tällainen rohkaisee. Itsellekin kehittynyt huonon lapsuudenperheen emotionaalisen ilmapiirin vuoksi todella vääristyneitä ajatuksia ja mustasukkaisuuteni ei ole mitenkään tyypillistä.
Ihanaa jos olet saanut apua!
Ja yhdelle vastaajalle en ole käyttänyt pillereitä 20 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viimeisimmästä hyvästä vastauksesta. Juuri tällainen rohkaisee. Itsellekin kehittynyt huonon lapsuudenperheen emotionaalisen ilmapiirin vuoksi todella vääristyneitä ajatuksia ja mustasukkaisuuteni ei ole mitenkään tyypillistä.
Ihanaa jos olet saanut apua!
Ja yhdelle vastaajalle en ole käyttänyt pillereitä 20 vuoteen.
Entä hormonikierukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viimeisimmästä hyvästä vastauksesta. Juuri tällainen rohkaisee. Itsellekin kehittynyt huonon lapsuudenperheen emotionaalisen ilmapiirin vuoksi todella vääristyneitä ajatuksia ja mustasukkaisuuteni ei ole mitenkään tyypillistä.
Ihanaa jos olet saanut apua!
Ja yhdelle vastaajalle en ole käyttänyt pillereitä 20 vuoteen.
Entä hormonikierukkaa?
No voi hyvänen aika hormonihysteriaa nyt! Eiköhän tässä jo tullut selväksi lapsuudenperheen dynamiikka joka yleensä aiheuttaa mt ongelmia. Pillerit saattaa vaikuttaa halukkuuteen ja mielialaan mutta ap tässä on jo tunnistanut haitalliset ajatukset jotka yleensä kehittyy liian vaikeiden tilanteiden vuoksi lapsuudessa. Ei, se että tulet 20 v päästä aikuisena käyttämään ehkäisyä, ei kehitä näitä.
Käyn terapiassa lievän perfektionistisuuden takia. Muutos tapahtui vasta 2 v. jälkeen. Sellainen vapauttava olo on ihan tavoittelemisen arvoinen.
No jos on itselleen rehellinen ja valmis opettelemaan uusia tapoja ajatella ja käsitellä tunteita, terapiasta on useimmille hyötyä. Alussa tuntuu mahdottomalta, mutta kannattaa muistaa että muutos tapahtuu usein hitaasti ja tiedostamatta.
Vihaisuudesta voi olla hyötyä jos purkaa sen vaikka urheiluun.
Tsemppiä!