Lue keskustelun säännöt.
Ahdistun melkein jokaisesta ostoksesta. Mistäköhän tämmöinen - lapsuuden kodistako vaikka yläluokkatausta.
11.07.2021 |
Kovin nuorilla vanhemmillani ei useinkaan ollut irtorahaa... kaikki oli sijoitettuna ties mihin omaisuuteen ehkäpä lainoja piti maksaa ennen kuin ostaa jotain ehkäpä heidän mielestään turhaa.
Oliko teillä nuoruudessasi irtorahaa käytössä? Et varmaan kuulu sodan loppuvaiheessa tai loputtua syntyneeseen sukupolveen kuten minä.
Kommentit (13)
Koska olet nainen ja naiset ahdistuu helposti. Kutsutaan neuroottisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokkalainen köyhä? Voihan sitä noinkin sanoa, vaikka torpassa asuttiin.
Sotien jälkeen yläluokkaisuus ei ollut vain rahakysymys eikä taida olla sitä nytkään vaikka jotkut laskevat sen yläluokkaisuuden merkiksi. Sotien jälkeen joiltakin pakkolunastettiin omaisuutta ja esimerkiksi Venäjältä tänne tulleet eivät saaneet tuoda mitään omaisuutta mukanaan. Joiltakin sinne saattoi jäädä kaikki eikä maa-alueita jostain Ukrainasta, Krimiltä tai Terijoelta tai kämppiä Pietarista voinut tänne mitenkään kuljettaa. Tänne ei montaa taustaltaan ei aivan venäläistä perhettä tullutkaan ja monet jatkoivat täältä muualle maailmalle... kyllä se vaan on niin että eivät ihan taviksia voi olla ihmiset jos Mannerheimin mies saattaa Suomeen... Meillä ei koskaan olla edes puhuttu mistään luokka-asioista eli ei olla mitenkään luokkatietoisia... ainoa mitä on saanut taustastaan koko elämänsä tuntea on valtava häpeän tunne siitä, että on ylipäätänsä olemassa... Vaikka kaikilla akateemiset tutkinnot useasta sukupolvesta niin ollaan aika tavalla tämän yhteiskunnan ulkopuolella ja suoraan sanoen hylkijöitä... Ja sitten sekin, että toisissa sukuhaaroissa on ollut lapsia valtavat määrät sukupolvesta toiseen... jos jotain omaisuutta on ollut niin kun lapsia on aivan hirveästi niin kyllä se omaisuus on pirstoutunut ties kuinka moneen osaan eli lopulta ei ole muuta kuin henkinen perintö... Onneksi nyt koko suku kuolee eli mitään ei enää jää jäljelle... niin päätöntä tämä on ollutkin täällä Suomessa eläminen...
Venäläisiä tuli Suomeen vuoden 1918 sodan jälkeen ja jo sitä ennen. Pakenivat lokakuun vallankumousta 1917.
Mutta ei venäläisiä "sotien" (joilla tarkoitetaan talvisotaa 1939-1940 ja jatkosotaa 1941-1944) jälkeen juuri tullut. Ei silloin enää ollut pakomahdollisuutta.
Jotkut sotien aikana Suomeen päätyneet sotavangit ja inkeriläiset onnistuivat piiloteltuaan tänne jäämään.
Mielenkiintoista...Jatkosota loppui 1944. Jos olet tuolloin syntynyt, olet siis 77v. No, kuitenkin yli 70v. Ihmettelen sotavuosien aikana eläneitä nuoria vanhempiasi, siis isäsihän oli rintamalla? Puhuttiinko siihen aikaan yleisesti eri luokista yhteiskunnassa?
Sotien jälkeen irtoraha oli kyllä kaikilla tiukassa ja se "rikkaus" oli maaseudulla, maanviljelijoillä ja kenellä oli karjaa ja maitotila ja suomenruotsalaisilla omat kartanot , jotka tuotti ruokaa. Mutta näistäkin jouduttiin jakamaan yhteistä hyvää.
Minulla, joka olen köyhästä kodista muuten, "ostosahdistelu" on sitä, että kun on niin takaraivoon taottu lapsena se ajatus, että mihinkään ei ole varaa, niin on vaikea ostaa mitään uutta, vaikkapa kenkiä. Mulla on kyllä varaa ja hyvä elämä, mutta se lapsuuden pihiys ja puute elää minussa koko ajan.
Olen synt. 1968
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi väkisin ostaa? Tai miksi pitäisi tehdä eri tavalla kuin itse kokee hyväksi? Sitä paitsi nykyään on enemmän huonoa tavaraa kuin ennen. Enemmän myös välinpitämätöntä tai osaamatonta tai huiputtavaa palvelua kuin ennen (ei kaikki) ja lisäksi saattaa olla myös enemmän arvostelevia ja siihen omasta mielestään oikeutettuja ihmisiä kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja OMASTA mielestään arvostelemaan päteviä... lasitalossa asumattomia....
Mulla on tota samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden ostaminen tuntuu ihan kamalalta ja suorastaan hävettää. Välillä ruokakaupassakin ostoslistan loppupäässä alan skippaamaan listassa olevia tuotteita, koska "tästähän tulee ihan hirveä summa!". En tiedä mistä johtuu, kun en ole edes erityisen köyhä eivätkä vanhempanikaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tota samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden ostaminen tuntuu ihan kamalalta ja suorastaan hävettää. Välillä ruokakaupassakin ostoslistan loppupäässä alan skippaamaan listassa olevia tuotteita, koska "tästähän tulee ihan hirveä summa!". En tiedä mistä johtuu, kun en ole edes erityisen köyhä eivätkä vanhempanikaan ole.
Mulla ihan samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden osto tuntuu pahalta, vaikka olis ihan tarpeellisiakin tuotteita kuten sukkia. Olen aina ollut tämmöinen. Ja itsekään en ole mitenkään erityisen köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tota samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden ostaminen tuntuu ihan kamalalta ja suorastaan hävettää. Välillä ruokakaupassakin ostoslistan loppupäässä alan skippaamaan listassa olevia tuotteita, koska "tästähän tulee ihan hirveä summa!". En tiedä mistä johtuu, kun en ole edes erityisen köyhä eivätkä vanhempanikaan ole.
Mulla ihan samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden osto tuntuu pahalta, vaikka olis ihan tarpeellisiakin tuotteita kuten sukkia. Olen aina ollut tämmöinen. Ja itsekään en ole mitenkään erityisen köyhä.
Kauheinta on se, jos joutuu ostamaan jotain normaalihintaisena ja se tuleekin hetken kuluttua tarjoukseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tota samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden ostaminen tuntuu ihan kamalalta ja suorastaan hävettää. Välillä ruokakaupassakin ostoslistan loppupäässä alan skippaamaan listassa olevia tuotteita, koska "tästähän tulee ihan hirveä summa!". En tiedä mistä johtuu, kun en ole edes erityisen köyhä eivätkä vanhempanikaan ole.
Mulla ihan samaa. Varsinkin normaalihintaisten tuotteiden osto tuntuu pahalta, vaikka olis ihan tarpeellisiakin tuotteita kuten sukkia. Olen aina ollut tämmöinen. Ja itsekään en ole mitenkään erityisen köyhä.
Kauheinta on se, jos joutuu ostamaan jotain normaalihintaisena ja se tuleekin hetken kuluttua tarjoukseen :(
Tarkkailin yhtä tavaraa nettikaupassa pitkän aikaa. Kyse oli yli sadan euron jutusta ja siinä oli välillä tarjouksia, mutta odotin aina parempaa. Lopulta ostin sen, ja seuraavana päivänä mielenhäiriössä tarkastin tuotteen sen hetkisen hinnan, ja se olikin vitosen halvempi kuin millä sen ostin edellisenä päivänä. Ärsytti ihan älyttömästi, vaikka vitonen on vaan vitonen, sen säästää kauppalaskussakin aika nopeasti.
Sinulla ei ole yläluokkataustaa, kun on ollut noin puutteenalainen lapsuus. Ja siitä lapsuusperheen köyhyydestä ja kituuttamisesta se ostoahdistuksesi juuri johtuu.