Olen viimeaikoina jättänyt useinkin (siis n. 10x viimeisen kk aikana)
Isommat lapset keskenään kotiin, kun käyn vauvojen kans kaupassa. Nyt kuulin anopilta, että tuo on heitteillejättöä. Onko oikeasti nykyajan lapset niin pumpulia, ettei heille saa opettaa mitään vastuuta ennenkuin täyttävät 18v
Meillä siis nuo isommat lapset 11v, 7v, 5v ja 5v. Minulla menee kauppareissulla aina alle 1,5 tuntia, keskimäärin vajaa tunti. Sillä aikana aina joko pelaavat päivän peliaikansa, katsovat lastenohjelmia, pelaavat lautapelejä tai sitten heillä on jo hyvin alkuunpäässyt leikki menossa.
Heidät on ohjeistettu tulipalon yms yllättävän varalle ja näitä myös harjoitellaan leikinomaisesti. Lisäksi heillä on kännykkä jolla soittaa minulle ja ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Vielä 2kk sitten otin nuo 5-vuotiaat aina mukaani, mutta nyt tosiaan ovat jääneet (aluksi vain toinen, viimeisen kk ajan molemmat) kotiin.
Kommentit (13)
Tuo 7-vuotias kyllä osaa tuon aikaa huolehtia ihan itsestään. Nuiden 5-vuotiaiden perään tietenkin tavallaan pitää katsoa ja siksi en jätäkään koskaan niin, ettei lapsilla ole ohjelmaa sen tunnin ajaksi, jonka olen poissa. Esim. juurikin lastenohjelmat on sellaiset, että 5-vuotiaatkin katsovat yhteenputkeen siitä 16.55 Pikkukakkosen loppumiseen asti tai vastaavasti näin vkonloppuaamuisin katsovat kaikki kakkosen lastenohjelmat, jos en muuta tekemistä anna / sulje tv:tä. Eli käytännössä esikoinen (todella luotettava ja vastuuntuntoinen poika) joudu pienempiään kaitsemaan.
Ap
itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät pärjäävätkö vai eivä. lapsia on niin erilaisia.
Kaikki on mennyt tämmöseksi vatvomiseksi ja hulluamiseksi?
Minä olin päivät kotona kun aloitin 1 luokan. Kun olin tokalla luokalla, kaveriksi tuli myös kaksi vuotta nuorempi pikkuveljeni.
Ei olla hulluja, eikä syytetä vanhempia heitteillejätöstä.
itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät pärjäävätkö vai eivä. lapsia on niin erilaisia.
Uskon, että moni "onnettomuuksissa" kuolleista lapsista ovat olleet juuri tällaisia, jotka vanhemmat ovat tunteneet hyvin.
Ei minusta ole heitteillejättöä. Kotona ovat ja varmasti osaavat olla keskenään, kun siihen pikkuhiljaa totutetaan. Ei tuossa ole mielestäni mitään outoa. Minusta 11-vuotias on jo aika iso lapsi ja koululainen toinenkin, kyllä tunnin pärjää, ellei nämä sitten ole sellaisia rajatta kasvaneita rasavillejä...
hakemassa 3 vuotta nuoremman pikkuveljeni pph:lta noin kilsan päästä ja oltiin tunti tms keskenään kotona, ennen kuin vanhemmat tuli töistä. Harvoin kuitenkin. EI ollut koskaan mitään ongelmia (kuljettiin puiston läpi, ei autoteitä), ja tuntui vain hyvältä, että luotettiin.
Kun olin 8-vuotias, pph lähetti minut joskus käymään kaupassa yksin (matkaa vain parisataa metriä).
Olen yli 20 ja tokaluokalla kävelin yksin koulusta kotiin,700m ja olin yksin iltapäivän. Mitä sitten? Osasin tehdä voileivän,läksyt ja katsoa telkkaria äitiä odotellessa. Naapurusto tunsi toisensa ja huolehti myös muista. Jos oli joku hätä saatoin soittaa äitille töihin tai mennä pyytämään naapuria. Äiti soitti aina kun olin päässyt kotiin ja välillä varmistaakseen että kaikki on ok. Kolmannella luokalla vaihdoin koulua 5kmn päähän ja kuljin sen yksin bussilla kuten moni muu luokkalaisenikin ja tulin yksin koulusta kotiin. Ei lapset ole ihan idiootteja.
suurin osa on yksin koulun jälkeen koko iltapäivän.
Joten apn toiminta normaalia!!!
Minun lapsuudessa -90 -luvulla isommat sisarukset vahti aina pienempiä, niin meillä kuin naapurissakin. Mulla on kolme pikkusiskoa 1, 3 ja 6 vuotta mua nuorempia. Ollessani 9v. nuorimmat siskot alotti päiväkodissa ja minä hain heidät päiväkodista/eskarista ja mentiin yhtämatkaa kotiin 2km matka. Myös tuo vuotta nuorempi sisko tuli yleensä samaa matkaa kotiin tai oli mennyt jo edeltä, mutta minä huolehdin kolmesta nuoremmasta sisaruksesta kotimatkan ja iltapäivän kotona.
Kerran äiti meni naapurista kysymään voisivatko he katso pari tuntia mun siskoja kun äiti oli lähdössä viemään mua hammaslääkäriin (olin sillon jotain 8v.) No, naapurissa oli kotona 6v. ja 1v. lapset kun vanhemmat oli kaupassa.
Maailma on kyllä muuttunut, mutta kyllä tää nykymeno on menee jo liiallisuuksiin, jossain tapauksissa jo hysterian puolelle.
Isompien lasten isä on haudanlevossa, pitkän sairauden uuvuttamana.
Nyt nämä vauvakaksoset (9kk) ovat meidän uusperheen lapsia. Vauvojen isä on tällä hetkellä töissä. Tekee pitkää päivää juuri nyt, kun aloitti uudne yrityksen. Tämä tasottunee ensi keväänä viimeistään. Ja juuri tämä isän pitkän päivän teko mahdollistaa minulle sen, että voin olla nyt ä.loman loppuessa pienten kanssa kotona :)
ap
minusta nuo 5v ovat vielä liian pieniä jäämään. Käytännössähän tuossa on 11v:llä hoidettavanaan 2x 5v ja yks 7v...
Ja mitä ihmettä auttaa ohjeistus tulipalon varalle??? Jos se oikesti tulis niin luuletko että lapset välttämättä osais toimia oikein? Ne on kuitenkin lapsia.. Mutta vaikka siis unohdettais tulipalot yms vaarat niin minusta 11v on vielä liian nuori vahtimaan kolmea pienempää.
Ja tiedän et sanot ettei sen tarvi vahtia mut kyllä se niin vaan on et isoin/vanhin on aina vastuussa vaikkei mitään sanottaiskaan.
Minusta noin 13v vois olla ok ikä aloittaa pienempiensä vahtiminen...