Kesän pettämiskokemus

Polttopuut olivat pinossa,kun pinoa päässä oleva tolppa petti ja pino romahti.

Ennen pettäminen oli pahasta ja siihen suhtauduttiin kielteisesti. Nyt miehet oikein ylpeilee pettämisillään. Huonoon suuntaan on miehet siis menossa, tässäkin asiassa.Itsekästä on meno tässäkin kuten siinä pornoseksissäkin. Viis siitä miten syvästi voi puolisoa loukata.

Sukuloimassa mökillä,kaikki nukkumassa poistuin uimaan.. Hetken rantavedessä kelluessa joku tarttui kikkeliini kiinni...Siinähän se sitten oli,vaimon kaksoissisko meisseli juurta myöten suussa. Oma ei suostu edes maistaan,hetken syväkurkutettuaan hyppäsi mitään kysymättä ratsailla ja nai lastini sisäänsä....kai se käytti pillereitä...

Ai veden alla otti suihin? Jep jep.

Jaa muistellaampa. Vaikka en varsinaisesti millään tasolla hyväksy pettämistä, niin tästä olen kuitenkin jollain sairaalla tavalla ylpeä. Tarina menee historiassa aina vuoteen 2001 saakka, jolloin sen aikainen kihlattuni/lapseni äiti petti minua. Kiinnihän se tollo jäi, mutta pitkien keskustelujen jälkeen sovittiin, että tuommoinen homma loppuu samantien ja jatketaan kilttiä perhe-elämää yhdessä eteenpäin. Sen jälkeen tämä tollo rupesi yrittämään järjestää minun henkilökohtaista omaisuutta molempien nimiin ja jatkoi pettämistä. Kai se tiesi jäävänsä puille paljaille kun ero tulee oman toimintansa vuoksi ennenpitkää kuitenkin.

No, minäpä nyt huomasin asian joten suojasin (vähäistä) omaisuuttani paremmin ja tein jopa epämääräisiä rahoitusjärjestelyjä saadakseni yhteisen omaisuuden näyttämään minun omaisuudeltani. Kun nämä suojaustoimet oli tehty, hommasin uuden asunnon valmiiksi ja aloin järjestelmällisesti hoidella exäni kavereita. Näitä kavereita siksi, että tiesin näiden henkilöiden tietävän exäni pettämisestä ja suojelevan exääni antamalla milloin mitäkin alibeja hänelle. Pari kuukautta sitten jatkoin "normaalia" perhearkea jonka jälkeen ilmoitin että eiköhän tämä nyt ole tässä, haen huomenna tavarani. Arvelujeni mukaan mennessäni hakemaan tavaroitani, paikalla olivat nämä exäni kaverit puolustamassa häntä yrittäen minua estää hakemasta omistamiani/hankkimiani tavaroita. Pakkasin parin työkaverini kanssa kamat pakuun hysteerisen naislauman koittaessa estää. Kun viimein tavarat olivat autossa ja tämä naislauma yritti selitellä minulle, että pakkasin turhaan eikä neiti X ole pettänyt minua enää ja muuta selittelyä, oli maailman mahtavin tunne todeta, että tässäkään huoneessa ei ole yhtään naista ketä minä en olisi nainut tämän kesän aikana, joten teihin ei ole paskankaan vertaa luottamista. Sinne jäivät naamat punaisena vilkuilemaan toisiaan ja sen kaveripiirin loppu oli siinä. Joten sitä saivat, mitä tilasivat. Kiitos vaan M, joka olit ainut nainen siinä porukassa, johon pystyin luottamaan ja olit juonessa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Jaa muistellaampa. Vaikka en varsinaisesti millään tasolla hyväksy pettämistä, niin tästä olen kuitenkin jollain sairaalla tavalla ylpeä. Tarina menee historiassa aina vuoteen 2001 saakka, jolloin sen aikainen kihlattuni/lapseni äiti petti minua. Kiinnihän se tollo jäi, mutta pitkien keskustelujen jälkeen sovittiin, että tuommoinen homma loppuu samantien ja jatketaan kilttiä perhe-elämää yhdessä eteenpäin. Sen jälkeen tämä tollo rupesi yrittämään järjestää minun henkilökohtaista omaisuutta molempien nimiin ja jatkoi pettämistä. Kai se tiesi jäävänsä puille paljaille kun ero tulee oman toimintansa vuoksi ennenpitkää kuitenkin.

No, minäpä nyt huomasin asian joten suojasin (vähäistä) omaisuuttani paremmin ja tein jopa epämääräisiä rahoitusjärjestelyjä saadakseni yhteisen omaisuuden näyttämään minun omaisuudeltani. Kun nämä suojaustoimet oli tehty, hommasin uuden asunnon valmiiksi ja aloin järjestelmällisesti hoidella exäni kavereita. Näitä kavereita siksi, että tiesin näiden henkilöiden tietävän exäni pettämisestä ja suojelevan exääni antamalla milloin mitäkin alibeja hänelle. Pari kuukautta sitten jatkoin "normaalia" perhearkea jonka jälkeen ilmoitin että eiköhän tämä nyt ole tässä, haen huomenna tavarani. Arvelujeni mukaan mennessäni hakemaan tavaroitani, paikalla olivat nämä exäni kaverit puolustamassa häntä yrittäen minua estää hakemasta omistamiani/hankkimiani tavaroita. Pakkasin parin työkaverini kanssa kamat pakuun hysteerisen naislauman koittaessa estää. Kun viimein tavarat olivat autossa ja tämä naislauma yritti selitellä minulle, että pakkasin turhaan eikä neiti X ole pettänyt minua enää ja muuta selittelyä, oli maailman mahtavin tunne todeta, että tässäkään huoneessa ei ole yhtään naista ketä minä en olisi nainut tämän kesän aikana, joten teihin ei ole paskankaan vertaa luottamista. Sinne jäivät naamat punaisena vilkuilemaan toisiaan ja sen kaveripiirin loppu oli siinä. Joten sitä saivat, mitä tilasivat. Kiitos vaan M, joka olit ainut nainen siinä porukassa, johon pystyin luottamaan ja olit juonessa mukana.

Olipa typerää satuilua.

Vierailija kirjoitti:

Olipa typerää satuilua.

Tais mennä tunteisiin?