Oletko aina huolissasi?

Täällä on toneen murhemursu

Vierailija kirjoitti:

Täällä on toneen murhemursu

Oletko keksinyt syytä sille Miksi murehdit?

T. Ap

Joo, oon. Oon pienestä pitäen joutunut kantamaan vastuuta toisen ihmisten sanomisista ja tekemisistä sekä myöskin sanomattomuudesta ja tekemättömyydestä että siitä on jäänyt aika kova ressi päälle.

Sain myöskin kuulla että olen tyhmä enkä osaa mitään. Minua käskettiin tekemään joitain asioita, kun kysyin neuvoa, sanottiin vain jotain ympäripyöreätä, joista tein tulkinnan, mutta aina olin jotenkin tulkinnut tehtävänantoa väärin ja sain huudot ja haukut... Edelleen tuntuu siltä että olen vastuussa kaikesta ja että minussa on aina vika.

Olen aina huolissani. Juuri nyt huolestuttaa lemmikkieläimet jaksaminen tässä jatkuvassa kuumuudessa. Lapsen asiat huolestuttaa usein. Oma terveys ja läheisten terveys.

Vierailija kirjoitti:

Joo, oon. Oon pienestä pitäen joutunut kantamaan vastuuta toisen ihmisten sanomisista ja tekemisistä sekä myöskin sanomattomuudesta ja tekemättömyydestä että siitä on jäänyt aika kova ressi päälle.

Sain myöskin kuulla että olen tyhmä enkä osaa mitään. Minua käskettiin tekemään joitain asioita, kun kysyin neuvoa, sanottiin vain jotain ympäripyöreätä, joista tein tulkinnan, mutta aina olin jotenkin tulkinnut tehtävänantoa väärin ja sain huudot ja haukut... Edelleen tuntuu siltä että olen vastuussa kaikesta ja että minussa on aina vika.

Ikävä kuulla, että oot joutunut kokemaan tuollaista. Itse en osaa jäljittää noin selkeästi syytä huolestumiselleni. Mutta jostain syystä olen ylitunnollinen ja koen, että minun on huolehdittava myös muiden asioista. Esim. jos näen jonkun epäkohdan, minun on tehtävä sille jotain. Ihan kun minun olisi kannatettava koko maailmaa harteillani. Ihan kun kaikkien maailman ihmisten ja eläinten hyvinvointi olisi juuri minun vastuullani. Lapsuudenkodissani puhuttiin paljon maailman tilasta ja siitä, että hyvin pärjäävän on jaettava omastaan heikommin pärjääville. Isäni oli hyvin autoritäärinen kasvattaja ja suuttui välillä pienestä ja yllättäen. Kotonani vallitsi myös jonkinlainen häpeä, pinnan alta aistittava alemmuuden tunne, mutta sanallisesti tuotiin herkästi esiin miten muut ovat jotenkin hölmöjä, jos eivät ajatelleet kuten oma isäni. Isäni oli mukana politiikassa ja aika mustavalkoinen ja fanaattinen.

Huolestumisen alkoi kun tulin ekaa kertaa raskaaksi. Ja nyt tuo esikoinen on 18 v., muuttamassa omilleen, pärjää oikein hyvin, on kesätöissä ja opiskelupaikka odottaa. Ja silti minä olen mm. hänestä koko ajan huolissani..

Ap

Olin aikaisemmin. Olin huolissani milloin mistäkin. Sitten sairastuin vakavasti, makasin useamman viikon sairaalassa ja tajusin, että etukäteen huolehtiminen ei tehnyt tilanteestani mulle yhtään helpompaa. Sen jälkeen olen elänyt päivän kerrallaan ja murehdin asioita vasta sitten, kun - tai jos - ne tapahtuvat. 

Kyllä.