Lue keskustelun säännöt.
Aiheuttaako teidän muiden lapset sekunnissa katastrofin jos hetkeksi katsotte muualle?
04.07.2021 |
3,5-vuotiaani on aina ollut sellainen, että jos hetken ajan katson muualle esim kaadan maitoa mukiin, käännyn sekoittamaan ruokaa, laitan samassa huoneessa puhtaita pyykkejä kaappiin tms asiaa mikä ei montaa sekuntia kestä mutta sen ajan katson eri suuntaan kuin missä lapsi on tai en ole aivan metrin päässä hänestä niin hän aiheuttaa katastrofin. Tunkee jotain nenäänsä, nykäisee päälleen ruokapöydän tuolin, kävelee tahallaan jonkin asian päälle niin että kaatuu tms. On rauhallinen eikä tee tällaista jos koko ajan katson eli vahdin häntä. Mikään opettelu ei ole tätä muuttanut mihinkään eikä kehut eikä se että on sattunut.
Kuuluuko tämä asiaan kun on lapsi? Että ei voi sekunniksikaan keskittyä mihinkään muuhun kuin vain lapseen eli esim maitomukiin. Tai kun niin tekee koska pakkohan se on niin katastrofi on valmis.
Kommentit (17)
Lapseni oli nuorempana juuri tuollainen. Se alkoi helpottaa 3-vuotiaana pikkuhiljaa, ja 5-vuotiaana tilanne oli jo tosi paljon parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on meillä vaimo. Töistä on aina kiire kotiin, ettei kotona vaan tule pipi.
Meidän lapset ei ole tuollaisia, mutta niissäkin on eroja. Esikoinen on suht rauhallinen ja "järkevä" lapsi, pysyy suunnilleen siinä mihin jättääkin, eikä saa mitään päähänpistoja, mutta kuopus on paljon vilkkaampi. Pihalla hän vaeltelee koko ajan poispäin, kiipeää yli oman taitotasonsa jne. Sinun omasi kuulostaa vielä vilkkaammalta.
Serkkuni oli lapsena aikamoinen tohelo ja tuhoaja, suurimmaksi osaksi ihan vain ajattelmattomuuttaan. Oli siis motorisesti ihan tavallinen, mutta jotenkin onnistui ajautumaan tilanteisiin, joissa esineet hajosi tai hän teloi itseään.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ei ole tuollaisia, mutta niissäkin on eroja. Esikoinen on suht rauhallinen ja "järkevä" lapsi, pysyy suunnilleen siinä mihin jättääkin, eikä saa mitään päähänpistoja, mutta kuopus on paljon vilkkaampi. Pihalla hän vaeltelee koko ajan poispäin, kiipeää yli oman taitotasonsa jne. Sinun omasi kuulostaa vielä vilkkaammalta.
Serkkuni oli lapsena aikamoinen tohelo ja tuhoaja, suurimmaksi osaksi ihan vain ajattelmattomuuttaan. Oli siis motorisesti ihan tavallinen, mutta jotenkin onnistui ajautumaan tilanteisiin, joissa esineet hajosi tai hän teloi itseään.
Lapseni vaan ei ole vilkas silloin kun olen hänelle 100% läsnä enkä tee mitään muuta. Hän voi leikkiä ihan rauhassa vaikka tunnin jos vain istun vieressä ja katson koko ajan häntä (tosin yleensä leikin hänen kanssaan kyllä). Heti kun käännän selkäni hän aiheuttaa mielestäni tahallaan katastrofin. Ap
Damien... tiedän tyypin. Nuo varmaan koko ajan suunnittelevat jotain piruuksia ja heti kun silmä välttää, toteuttavat ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Damien... tiedän tyypin. Nuo varmaan koko ajan suunnittelevat jotain piruuksia ja heti kun silmä välttää, toteuttavat ne.
Ei... hän ei ole pahantahtoinen eikä nauti pahanteosta. Vaan reagoi siihen että katson pois päin, se harmittaa häntä ja hän purkaa harmiaan esim tunkemalla ruokaa nenään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Penskasi on pölö. Anna se adoptioon Nairobin Kiberan slummiin tai johonkin muuhun yhtä ihanaan ympäristöön jollekin moniongelmaiselle narkki- ja kaatopaikantonkijaperheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Damien... tiedän tyypin. Nuo varmaan koko ajan suunnittelevat jotain piruuksia ja heti kun silmä välttää, toteuttavat ne.
Ei... hän ei ole pahantahtoinen eikä nauti pahanteosta. Vaan reagoi siihen että katson pois päin, se harmittaa häntä ja hän purkaa harmiaan esim tunkemalla ruokaa nenään. Ap
Okei, eli hän ei siis ole vain ajattelematon tohelo, vaan tarkoituksellisesti aiheuttaa harmia.
Veikkaisin, että silloin tavasta pitää aktiivisesti oppia pois, eikä vaan antaa ajan ja kasvavan järjen hoitaa homman.
Ehkä jotain ennakkovaroituksia siitä, että olet lähdössä tekemään jotain muuta. Tai kysyt, haluaako hän jatkaa leikkiä vai lähteä sinun kanssasi ripustamaan pyykkiä. Jos hän oikeasti kaipaa seuraasi, varmaan saat hyvän apurin. Muuten ehkäpä leikit viehättävät hetken yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä liittyykö tämä ap:n lapseen mitenkään, mutta yksi lapsistani oli pienenä aivan kamala räpläämään tavaroita. Kylässäkin hän meni aivan kuin transsiin kun näki erilaisia vimpaimia, ja kiellot menivät kuuroille korville. Joka nappia piti painaa, ja sittenpä sitä pyydeltiin porukalla anteeksi. Todella noloa.
Jossakin vaiheessa huomasin, että rikkomisen sijasta tyyppi alkoi korjata tavaroita, ja olikin siinä aika hyvä.
Eli sanoisin, että ihmisluonne ei opi kuin kokeilemalla, ja kokeilu on merkki kiinnostuksesta. Onnettomuusherkästä lapsesta voi kehittyä todella taitava liikkuja, ellei taustalla ole ongelmia aistitiedon käsittelyssä, ja samoin rikkojasta kasvaa korjaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Damien... tiedän tyypin. Nuo varmaan koko ajan suunnittelevat jotain piruuksia ja heti kun silmä välttää, toteuttavat ne.
Ei... hän ei ole pahantahtoinen eikä nauti pahanteosta. Vaan reagoi siihen että katson pois päin, se harmittaa häntä ja hän purkaa harmiaan esim tunkemalla ruokaa nenään. Ap
Okei, eli hän ei siis ole vain ajattelematon tohelo, vaan tarkoituksellisesti aiheuttaa harmia.
Veikkaisin, että silloin tavasta pitää aktiivisesti oppia pois, eikä vaan antaa ajan ja kasvavan järjen hoitaa homman.
Ehkä jotain ennakkovaroituksia siitä, että olet lähdössä tekemään jotain muuta. Tai kysyt, haluaako hän jatkaa leikkiä vai lähteä sinun kanssasi ripustamaan pyykkiä. Jos hän oikeasti kaipaa seuraasi, varmaan saat hyvän apurin. Muuten ehkäpä leikit viehättävät hetken yksinkin.
Kun ripustamme yhdessä pyykkiä niin jos seison vieressä katsomassa ja lapsi yksin ripustaa niin kaikki menee ihan hyvin tosin hän ei vielä pysty ripustamaan kunnolla kuin jotain sukkia tms. Mutta heti kun minäkin alan ripustamaan siinä samalla esim paitoja niin lapsi alkaa repimään pyykkejä maahan ja kaatamaan pyykkitelinettä. Eli heti kun katson sekunninkin muualle niin tulee katastrofi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta (nyt jo teinejä) ja karkeasti sanottuna heitä ei ole koskaan tarvinnut vahtia! Aina sanotaan, että lapsi ehtii vaikka mitä siinä ajassa kun päänsä kääntää, mutta minulla ei ole siitä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
No viee nyt hyvänen aika lapsesi päivähoitoon! Ei ole normaalia, että äiti joutuu tuijottamaan herkeämättä kolmevuotiasta lastaan.
On päivähoidossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlainen villi tapaus, kk vaille 3v. Ei tosin tahallaan tee pahaa mutta kaikkea maan ja taivaan väliltä keksii kyllä ja jos silmä välttää, jotain on takuulla kokeillut/tehnyt. En enää kyläile lapsen kanssa kun hävettää ja on niin raskasta vahtia perässä koko ajan. Sinällään ei ole pahantahtoinen vaan utelias, vilkas ja haluaa kokeilla kaikkea. On kohtelias mutta ei vaan malta olla paikoillaan.
Plus puolina tilanteessa on, että on ikäisekseen motorisesti taitava ja ns vahva, hyvä tasapaino ja pysyy kuin orava vaikka puussa ja osaa keksiä jo itse tapoja päästä pois pälkähästä yms.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen villi tapaus, kk vaille 3v. Ei tosin tahallaan tee pahaa mutta kaikkea maan ja taivaan väliltä keksii kyllä ja jos silmä välttää, jotain on takuulla kokeillut/tehnyt. En enää kyläile lapsen kanssa kun hävettää ja on niin raskasta vahtia perässä koko ajan. Sinällään ei ole pahantahtoinen vaan utelias, vilkas ja haluaa kokeilla kaikkea. On kohtelias mutta ei vaan malta olla paikoillaan.
Plus puolina tilanteessa on, että on ikäisekseen motorisesti taitava ja ns vahva, hyvä tasapaino ja pysyy kuin orava vaikka puussa ja osaa keksiä jo itse tapoja päästä pois pälkähästä yms.
Joo muut ihmiset tosiaan välillä katsoo aivan ihneissään meidän menoa kun jos meille tulee vaikka joku käymään ja käännyt sekunniksi kaatamaan kahvia niin lapsi on jo ehtinyt aiheuttaa jonkun katastrofin ihan silmänräpäyksessä ennen kuin kukaan aikuisista ehti edes tajuta minne hän meni. Ap
Todellakin. Joudun vahtimaan loppuelämän
Lisään vielä että tämä on todella väsyttävää itselle. Osaisiko joku sanoa missä iässä helpottaa...?
T. Ap joka ei edes harkitse toista lasta