Lue keskustelun säännöt.
Mihin kaikkeen katsotte oikeudeksenne puuttua ystävien ja sukulaisten elämässä?
04.07.2021 |
Toisessa ketjussa valitettiin siskon juhlimista viikonloppuisin vaikka siskon lapsien turvallisesta hoidosta on huolehdittukin.
Mitkä kaikki tapahtumat oikeuttavat puuttumaan jollain tavalla läheisen elämään? Ja mikä on tapa hoitaa ITSEÄ häiritsevät tavat toisen elämässä?
Kommentit (16)
En minä oikein katso oikeudekseni puuttua toisten ihmisten elämään, ainakaan ei ole ollut sellaisia juttuja, joitten kohdalla se olisi ollut välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua, johon viittaat. Paljon vaikuttaa se, mitä "puuttumisella" tarkoitetaan. Muutama vuosi sitten jouduin toimittamaan äitini sairaalaan kuivumisen vuoksi. Hänellä ei juurikaan ole janon tunnetta ja sen vuoksi ei juo riittävästi. Varsinkaan helteillä. Sen sairaalakeikan jälkeen olen muistuttanut äidilleni usein riittävän nesteen saannin tärkeydestä ja helteillä käyn lähes päivittäin katsomassa, ettei hän pääse toistamiseen kuivumaan. Niin ja äidilläni on ikää 92 vuotta.
Vain johonkin vääryyteen, jossa jotakuta vahingoitetaan, puuttuisin. Puuttuminen lievimmillään olisi sitä, että toteaisin teon olevan väärin.
Onneksi ei ole ollut tarvetta puuttua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ainakin jos lapsia kohdellaan huonosti.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, johon viittaat. Paljon vaikuttaa se, mitä "puuttumisella" tarkoitetaan. Muutama vuosi sitten jouduin toimittamaan äitini sairaalaan kuivumisen vuoksi. Hänellä ei juurikaan ole janon tunnetta ja sen vuoksi ei juo riittävästi. Varsinkaan helteillä. Sen sairaalakeikan jälkeen olen muistuttanut äidilleni usein riittävän nesteen saannin tärkeydestä ja helteillä käyn lähes päivittäin katsomassa, ettei hän pääse toistamiseen kuivumaan. Niin ja äidilläni on ikää 92 vuotta.
Tämä ei mielestäni mene kategoriaan toisen elämään puuttuminen. Kyllä mä katson vanhoista vanhemmista huolehtimisen ihan velvollisuudeksi. Toki kaikki eivät tätä velvollisuutta hoida, mutta hienoa että sinä teet niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puutu. Joskus on ahdistanut joidenkin käytös ja puheet. Arvot niin erilaiset kuin omat, joten olen lopettanut yhteydenpidon.
Puutun, jos joku yrittää vahingoittaa itseään, tai tehdä jotain niin älytöntä, että seuraukset siitä voi olla todella epämiellyttävät. Puutun myös päihteiden käyttöön ja huonoihin käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista kuin pari tilannetta jossa olisin puuttunut toisten asioihin ja silloinkin vain puheen tasolla.
Vietin aikaa kaverin ja hänen uuden miesystävänsä kanssa ja tämä mieshän oli ihan täysi sika. Mm. katseli ja kommentoi muita naisia. Mä sanoin sille miehelle kahden kesken että miten kehtaat tehdä tuollaista, ja kaverille sanoin että jätä se sika. Kaveri loukkaantui ja meiltä meni välit. Ei se suhdekaan kauan kestänyt.
Lisäksi olen vahvasti ilmaissut mielipiteeni kun siskoni joutui valitsemaan kahden eri paikkakunnalla sijaitsevan työpaikan välillä. Toinen paikka oli parempi ja sijaitsi seudulla jolla olisi paremmat mahdollisuudet saada uutta työtä jos kyseisessä paikassa ei menisikään hyvin. (Tätä suosittelen vahvasti) Toinen työ oli epävarmempi ja sijainniltaan huonompi. Sisko valitsi jälkimmäisen koska halusi asua lähellä miestä jota oli tapaillut kuukauden. No sekin suhde päättyi pian. Työpaikka on pysynyt mutta sisko on kyllästynyt ja suunnittelee muuttoa pois siltä seudulta.
En puutu toisten asioihin. Jokainen tietää parhaiten itse asiansa. Voin ainoastaan kuunnella ja koittaa ymmärtää ja tukea ihmisiä onnellisuuteen. Jos he eivät näe asiaa samoin, kuin minä, niin mitä siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän dementoituneelle leskelle haimme edunvalvojaa.
Mielisairaalaan tarkkailulähetteen saanutta sukulaista kävin katsomassa ja kerroin henkilökunnalle, että henkilö on aina tuollainen. Ei ole psykoosissa vaan reagoi stressiin eri tavalla kuin keskivertoihmiset. Hän pääsikin sitten nopeasti kotiin.
En puutu elämisessä mihinkään.
Jos joku kysyy neuvoa esimerkiksi ammattiini liittyen niin neuvon. Muuten en.
Olen lapsuudenperheestä jossa ei rajat toimi ollenkaan, ja vihaan sitä sekaantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puutu toisten asioihin, jos ei kosketa itseäni mitenkään.
En muista, että olisin puuttunut kertaakaan. Sukulaiseni ja ystäväni ovat tehneet hyviä valintoja elämässään ja kaikestahan en luonnollisesti edes tiedä. Suurin osa ei taas kiinnosta minua pätkääkään.
Ihan siinä missä minun ja perheeni asioihin on ihan turha tulla kenenkään työntämään nokkaansa, niin minäkään en työnnä muiden asioihin nokkaani. En varsinkaan, jos apuani ei kysytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puuttunut kälyni lastenkasvatukseen. Laittoi rangaistuksesi pikkulapsen pakkasella ulos ilman vaatteita, ja piti ilman ruokaa niin että lapsen piti tulla kuitenkin pöytään istumaan ja katsoa kuinka muut syövät. Nämä tilanteet keskeytin, otin lapsen sisälle ja annoin ruokaa, vaikka sain todella pahaa silmää anopilta ja kälyltä itseltään, sekä tiukan kehotuksen olla puuttumatta. Nämä itse puolestaan puuttuvat kaikkeen, mm. lasteni vaatteiden värit ruoditaan heidän kanssaan, samoin lasteni hiusten ja silmien väri. Itse mielestäni puutun vain silloin, kun on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ketjua, johon viittaat. Paljon vaikuttaa se, mitä "puuttumisella" tarkoitetaan. Muutama vuosi sitten jouduin toimittamaan äitini sairaalaan kuivumisen vuoksi. Hänellä ei juurikaan ole janon tunnetta ja sen vuoksi ei juo riittävästi. Varsinkaan helteillä. Sen sairaalakeikan jälkeen olen muistuttanut äidilleni usein riittävän nesteen saannin tärkeydestä ja helteillä käyn lähes päivittäin katsomassa, ettei hän pääse toistamiseen kuivumaan. Niin ja äidilläni on ikää 92 vuotta.
Tämä ei mielestäni mene kategoriaan toisen elämään puuttuminen. Kyllä mä katson vanhoista vanhemmista huolehtimisen ihan velvollisuudeksi. Toki kaikki eivät tätä velvollisuutta hoida, mutta hienoa että sinä teet niin.
Oukei. En puutu muiden ihmisten elämään kuin sellaisissa tapauksissa, että puuttumattomuuteni eli välinpitämättömyyteni voisi aiheuttaa heille merkittävää haittaa tai asettaisi heidät tarpeettoman suureen vaaraan. Ja paino sanalla "tarpeettoman". Ts jos pystyn tarjoamaan turvallisemman vaihtoehdon, tarjoan. Esim kun tyttäreni aikoinaan muutti omilleen, kehotin häntä aina miettimään, kannattaako ystävien kanssa vietetyn baari-illan jälkeen lähteä yksin Helsingin keskustassa odottelemaan aamun ensimmäistä bussia kotiinsa vai kannattaisiko mieluummin ottaa taksi, koukata lapsuudenkotinsa kautta, hakea täältä taksiraha ja jatkaa sitten matkaa omaan kotiinsa.
Ystävieni kohdalla saatan välillä kehottaa harkitsemaan jotain heidän suunnitelmiaan kaksi kertaa, mutta jos tekevät kuitenkin itselleen epäedullisen valinnan, en sano asiasta mitään. Kuuntelen kyllä, jos kaikki menikin sitten typerän valinnan vuoksi päin peräsintä enkä koskaan sano "mitäs minä sanoin", vaikka välillä kieltämättä niin ajattelenkin. Joskus vuosia sitten nk pelastin pulasta (yleensä rahalla) ystäviäni heidän tehtyään typeriä valintoja, mutta enää en. Ystävilläni on oikeus hankkiutua vaikeuksiin, jos haluavat.
Onko omakohtaisia kokemuksia toisten elämän järjestelystä?