Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka pystyvät tekemään raskasta työtä vuosikaudesta toiseen kyllästymättä tai ahdistumatta
02.07.2021 |
En voi käsittää. Normaali ihmiselle tulee tunne, ainakin jossakin vaiheessa, että joku muutos tähän on saatava. Mutta ei kaikilla. Osa vaan jatkaa ja jatkaa ilmeettömänä sitä puurtamista, eivätkä he tunnu edes kaipaavan muuta. Onko normaalia vai puuttuuko palikoita päästä?
Kommentit (20)
Normaalit heteromiehen aivot. Naisista ja homoista sitten ei olekaan raskaaseen fyysiseen työhön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko työssä lastensuojelussa, vai mikä huolettaa?
Vierailija kirjoitti:
Normaalit heteromiehen aivot. Naisista ja homoista sitten ei olekaan raskaaseen fyysiseen työhön
?
Vierailija kirjoitti:
Oletko työssä lastensuojelussa, vai mikä huolettaa?
En, vaan lähihoitajana :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko työssä lastensuojelussa, vai mikä huolettaa?
En, vaan lähihoitajana :D
Ryömi takasin koloon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä muutos olisi saatava mieluiseen työhön ja elämäntapaan? Minähän olen ihan "niillä töin"
T. yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko työssä lastensuojelussa, vai mikä huolettaa?
En, vaan lähihoitajana :D
Ryömi takasin koloon...
Hahaha.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä muutos olisi saatava mieluiseen työhön ja elämäntapaan? Minähän olen ihan "niillä töin"
T. yrittäjä
No itse ainakin turhaudun, jos työ on samaa mekaanista, aivotonta suorittamista koko ajan. Se alkaa ennen pitkää nakertaa psyykettä, tuntuu että ei vaan kestä, että edes joku muutos on saatava. Mutta osa on samoissa hommissa vuodesta toiseen, samat jutut kahvitauolla, samat tyhjät katseet.. eivätkä he ahdistu. Onko se stoalaista tyyneyttä vai yksinkertaisesti mielen tylsyyttä? Näitä pohdiskelen näin kesäsijaisena kun katselen 30 vuotta samoja hommia tehneitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä muutos olisi saatava mieluiseen työhön ja elämäntapaan? Minähän olen ihan "niillä töin"
T. yrittäjä
No itse ainakin turhaudun, jos työ on samaa mekaanista, aivotonta suorittamista koko ajan. Se alkaa ennen pitkää nakertaa psyykettä, tuntuu että ei vaan kestä, että edes joku muutos on saatava. Mutta osa on samoissa hommissa vuodesta toiseen, samat jutut kahvitauolla, samat tyhjät katseet.. eivätkä he ahdistu. Onko se stoalaista tyyneyttä vai yksinkertaisesti mielen tylsyyttä? Näitä pohdiskelen näin kesäsijaisena kun katselen 30 vuotta samoja hommia tehneitä.
ap
Jos pohdiskelet tuollaisia, paikkasi ei ole suorittavassa työssä. Jokaisella on hommansa. Niillä tyhjäsilmilläkin. Ja niillä, jotka ajattelee maailmaa vähän laajemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger ei huomaa väsymistä, kunnes puhki jos silloinkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko työssä lastensuojelussa, vai mikä huolettaa?
En, vaan lähihoitajana :D
Yllätys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on maksuton (ei ilmainen, koska se on kallista veronmaksajille) koulutus ja jokainen voi ihan itse päättää, hankkiutuuko raksamiehen hommiin vai kouluttautuuko vaikkapa lääkäriksi. Jokainen on velvollinen itsensä ja perheensä elättämään. Kumpi työ on mielekkäämpää? Kyllähän se raksamieskin saisi olla edes rakennusalan ammattikoulun käynyt, mutta koska rakentajalla ei ole vastuuta, kuka tahansa hanttapuli kelpaa, joka ei ymmärrä rakentamisesta yhtään mitään. Ilmankos syntyy sutta ja sekundaa. Valvonta on mitätöntä.
Arvostan ammattilaisten hyvää työtä, alasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä muutos olisi saatava mieluiseen työhön ja elämäntapaan? Minähän olen ihan "niillä töin"
T. yrittäjä
No itse ainakin turhaudun, jos työ on samaa mekaanista, aivotonta suorittamista koko ajan. Se alkaa ennen pitkää nakertaa psyykettä, tuntuu että ei vaan kestä, että edes joku muutos on saatava. Mutta osa on samoissa hommissa vuodesta toiseen, samat jutut kahvitauolla, samat tyhjät katseet.. eivätkä he ahdistu. Onko se stoalaista tyyneyttä vai yksinkertaisesti mielen tylsyyttä? Näitä pohdiskelen näin kesäsijaisena kun katselen 30 vuotta samoja hommia tehneitä.
ap
Meitä on niin monenlaisia. Joillekin sopii työ, jossa ei tarvitse luovuutta eikä tarvitse erityisemmin miettiä, senkun tekee sen homman ja saa siitä palkan. Itsensä toteuttaminen ja omien ambitioiden tyydyttäminen tapahtuu sitten vapaa-ajalla. Toiset taas eivät kestä monotonista suorittamista. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on maksuton (ei ilmainen, koska se on kallista veronmaksajille) koulutus ja jokainen voi ihan itse päättää, hankkiutuuko raksamiehen hommiin vai kouluttautuuko vaikkapa lääkäriksi. Jokainen on velvollinen itsensä ja perheensä elättämään. Kumpi työ on mielekkäämpää? Kyllähän se raksamieskin saisi olla edes rakennusalan ammattikoulun käynyt, mutta koska rakentajalla ei ole vastuuta, kuka tahansa hanttapuli kelpaa, joka ei ymmärrä rakentamisesta yhtään mitään. Ilmankos syntyy sutta ja sekundaa. Valvonta on mitätöntä.
Arvostan ammattilaisten hyvää työtä, alasta riippumatta.
Kiitos tästä luennosta, arvostan!
Lähihoitajan onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemukset tulevat siitä kun näkee että voi auttaa esim. vanhainkodin asukkaita ja näkee heidän ilonsa ja tyytyväisyytensä. Työ on arkista puurtamista mutta sisältää mielekkyyttä joka ei välttämättä välity ap:n kaltaiselle kesäsijaiselle. Onhan silläkin arvoa että tietää töitä riittävän eläkkeelle asti jos niin haluaa. Pystyy elättämään perheensä ja suomaan itselleenkin jotain mukavaa välillä. Jos työporukka on hyvä, sekin tuo mielekkyyttä elämään.
Lause "onko normaalia vai puuttuuko palikoita päästä" antaa ap:stä itsestään ylimielisen ja ikävän kuvan. Niiden luovien töiden haasteet ovat sitten jossain muualla, voi olla että työsuhteet ovat määräaikaisia ja paineet onnistua ja uudistua kovat. Sekin vaatii sitkeää puurtamista. Kaikki työt ovat lopulta toistoa jota pitää vaan kestää, sitä kutsutaan aikuisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajan onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemukset tulevat siitä kun näkee että voi auttaa esim. vanhainkodin asukkaita ja näkee heidän ilonsa ja tyytyväisyytensä. Työ on arkista puurtamista mutta sisältää mielekkyyttä joka ei välttämättä välity ap:n kaltaiselle kesäsijaiselle. Onhan silläkin arvoa että tietää töitä riittävän eläkkeelle asti jos niin haluaa. Pystyy elättämään perheensä ja suomaan itselleenkin jotain mukavaa välillä. Jos työporukka on hyvä, sekin tuo mielekkyyttä elämään.
Lause "onko normaalia vai puuttuuko palikoita päästä" antaa ap:stä itsestään ylimielisen ja ikävän kuvan. Niiden luovien töiden haasteet ovat sitten jossain muualla, voi olla että työsuhteet ovat määräaikaisia ja paineet onnistua ja uudistua kovat. Sekin vaatii sitkeää puurtamista. Kaikki työt ovat lopulta toistoa jota pitää vaan kestää, sitä kutsutaan aikuisuudeksi.
Se lähihoitaja-läppä taisi olla jonkun toisen..
ap
Et lopultakaan ap kesäsijaisen roolissa tiedä niiden pitkään työtä tehneiden elämästä mitään. Kuulostaa omilta ennakkoluuloiltasi. Varsinkin vanhustyössä jossa hoidetaan vuosia samoja ihmisiä mielekkyys tulee siitä että tutustuu niihin ihmisiin ja heidän elämänhistoriaansa.
Puhun siis fyysisestä, suorittavan tason duunista.
ap