Äitien yksinäisyys
Viriteltäiskö vertaistuellista keskustelua äitien yksinäisyydestä? Olen äitiyslomalla ihanan, rakkaan ja toivotun esikoiseni kanssa, mutta koen itseni päivittäin hyvin yksinäiseksi. Kotipaikkakunnallamme kaikenlainen vauvaperhetoiminta on erittäin vähäistä ja sekin vähä on kesän ajan katkolla. Muutimme äskettäin, eikä kaverisuhteita ole ehtinyt muodostua. Aiemmat sosiaaliset verkostot jäivät parin tunnin ajomatkan päähän. Vauva on ihana, mutta seuraa hänestä ei ole. Mies paljon töissä, eikä ole mahdollista vähentää töitä, sen ymmärrän hyvin.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Toi on raskasta aikaa. Kannattaa yrittää ulkoilla paljon kun on hyvät kelit, niin saa aikaa tapettua. Some on myös avuksi ja joskus tuurilla joku pitkän matkalainen saattaa päästä kylään/itse jaksaa lähteä jonnekin. Aika pakkopullaa se aina on, mutta kannattaa yrittää tsempata. Ja sitten samalla sulkea korvansa neuvoilta. "onhan sulla vauva seurana" ja "mee vaikka yksin kauppaan" oli ihan vakineuvot kun itse podin yksinäisyyttä vauvan kanssa. Koska se YKSIN kauppaan menohan auttaa siihen YKSINÄISYYTEEN
Kiitos ystävällisistä sanoistasi :) Moni sanoo että tätä aikaa tulee vielä ikävä ja aika kuluu nopeasti, mutta juuri nyt yksinäiset päivät tuntuvat aivan loputtomilta.
Toi on raskasta aikaa. Kannattaa yrittää ulkoilla paljon kun on hyvät kelit, niin saa aikaa tapettua. Some on myös avuksi ja joskus tuurilla joku pitkän matkalainen saattaa päästä kylään/itse jaksaa lähteä jonnekin. Aika pakkopullaa se aina on, mutta kannattaa yrittää tsempata. Ja sitten samalla sulkea korvansa neuvoilta. "onhan sulla vauva seurana" ja "mee vaikka yksin kauppaan" oli ihan vakineuvot kun itse podin yksinäisyyttä vauvan kanssa. Koska se YKSIN kauppaan menohan auttaa siihen YKSINÄISYYTEEN