Onko olemassa ihan synnynnäisesti veemäisiä kissoja?
Vai onko huonolle käytökselle olemassa aina joku syy?
Kommentit (19)
Minä en ole vielä tavannut yhtään veemäistä kissaa. Mikä kissasta tekee veemäisen?
kissanainen kirjoitti:
Minä en ole vielä tavannut yhtään veemäistä kissaa. Mikä kissasta tekee veemäisen?
Semmoinen esimerkiksi, että hyökkäilee ihmisten jalkoihin, murisee ja puree ja sähisee ja raapii jatkuvasti.
Ainakin synnynnäisesti kivoja on. Lapsuudessa maalla kerran kissa oli tehnyt pennut piiloon ja sitten kun se toi ne kotiin, kun osasivat kävellä, niin kylläpä löytyi luonne-eroja. Kaks pelkäsi ihmisiä, niin kuin oli oletettavaa. Mutta yksi oli hyvinkin ihmisrakas ja pyöri koko ajan jaloissa puskemassa, kurisemassa ja kehräämässä ja jatkoi sitä loppuelämänsä. Aina kun oli hetken joutunut olemaan yksin kotona ja näki ihmisen, niin kurinan ja kehräyksen kanssa tuli puskemaan.
Suurin osa kissoista on ikäviä.
Harvoin on kissaa, joka on kiltti. Tulee syliin eikä raavi vieraitakaan.
Kissoilla on ominaisuus, joka on hellyysähky. Kun niitä silittää liian pitkään, ne ärsyyntyvät ja nappaavat kynsillään tai hampaillaan, että lopeta jo.
Kiltit kissat eivät tee niin.
Veemäiset ihmiset kissojen omistajina pilaavat kissojensa luonteen.
Ei ole. Kyllä nuo käytösongelmat johtuvat yleensä pentuajan olosuhteista. Pentue on voinut olla jossain tallissa tai ulkona ja jäänyt ilman ihmiskontakteja. Sitten niistä tulee arkoja ja he purevat ja raapivat. Todennäköisesti myös luovutettu liian aikaisin. Mahdollista on myös, että leikkamattomat kissat ovat sisäsiittoisia.
Vierailija kirjoitti:
kissanainen kirjoitti:
Minä en ole vielä tavannut yhtään veemäistä kissaa. Mikä kissasta tekee veemäisen?
Semmoinen esimerkiksi, että hyökkäilee ihmisten jalkoihin, murisee ja puree ja sähisee ja raapii jatkuvasti.
tuo on ehkä enemmän pelkokissa kuin veemäinen kissa. On sellaisia olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin synnynnäisesti kivoja on. Lapsuudessa maalla kerran kissa oli tehnyt pennut piiloon ja sitten kun se toi ne kotiin, kun osasivat kävellä, niin kylläpä löytyi luonne-eroja. Kaks pelkäsi ihmisiä, niin kuin oli oletettavaa. Mutta yksi oli hyvinkin ihmisrakas ja pyöri koko ajan jaloissa puskemassa, kurisemassa ja kehräämässä ja jatkoi sitä loppuelämänsä. Aina kun oli hetken joutunut olemaan yksin kotona ja näki ihmisen, niin kurinan ja kehräyksen kanssa tuli puskemaan.
Mä muistan mun lapsuudesta samantyyppisen jutun. Meidän kissa sai pentuja ja sitten kun ne oli sen ikäisiä, että silmät oli just auenneet ja vaappui kävellen, niin yksi niistä pienistä käveli suoraan mun syliin. Se oli niin hellyttävää ja huvittavaa, että koko ajan vaikka sen laski alas lattialle, niin ei muuta kun suuntana taas syli ja sylissä se vaan halusi olla. Sitten oli taas muutama pentu jotka ei millään halunneet syliin ja sitten pari oli jotain siltä väliltä. Kuitenkin nuo kaikki oli varmaan saaneet saman kasvatuksen, että kaipa luonteissa sitten kissoillakin on eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kissanainen kirjoitti:
Minä en ole vielä tavannut yhtään veemäistä kissaa. Mikä kissasta tekee veemäisen?
Semmoinen esimerkiksi, että hyökkäilee ihmisten jalkoihin, murisee ja puree ja sähisee ja raapii jatkuvasti.
tuo on ehkä enemmän pelkokissa kuin veemäinen kissa. On sellaisia olemassa.
Onko veemäiset ihmisetkin sitten vain pelkoihmisiä? Miksi kissoilla ei vaan voisi olla pirullinen luonne tai ihan luonnevika?
Meillä oli aikoinaan iso kolli, joka vihasi naisia. Se tuli pentuna meille ja pääasiassa äiti ruokki sitä. Ei käynyt kiinni, mutta teki hyvin selväksi, ettei siedä naisen kosketusta. Miehet sai silittää ja rapsuttaa.
Meillä on ollut paljon kissoja, mutta tuo oli ainoa, jota voi sanoa veemäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kissanainen kirjoitti:
Minä en ole vielä tavannut yhtään veemäistä kissaa. Mikä kissasta tekee veemäisen?
Semmoinen esimerkiksi, että hyökkäilee ihmisten jalkoihin, murisee ja puree ja sähisee ja raapii jatkuvasti.
tuo on ehkä enemmän pelkokissa kuin veemäinen kissa. On sellaisia olemassa.
Onko veemäiset ihmisetkin sitten vain pelkoihmisiä? Miksi kissoilla ei vaan voisi olla pirullinen luonne tai ihan luonnevika?
Pelko vaikuttaa itsetuntoon ja onhan se mahdollista, että se purkautuu veemäisyytenä. Jonkinlainen suojamekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kissoista on ikäviä.
Harvoin on kissaa, joka on kiltti. Tulee syliin eikä raavi vieraitakaan.
Kissoilla on ominaisuus, joka on hellyysähky. Kun niitä silittää liian pitkään, ne ärsyyntyvät ja nappaavat kynsillään tai hampaillaan, että lopeta jo.
Kiltit kissat eivät tee niin.
Miksi tälle alanuolia.
Kissojen hellyysähky on tutkittu juttu.
Kissalla voi olla jokin terveysongelma mikä aiheuttaa ns veemäisyyttä.
Siis meidän vanha kissa oli semmoinen todella herkkä ja ärtyisä tapaus. Nuorempana oli vähän normaalimpi, mutta en usko että kaikki se draamakuningattaruus johtuu mistään vanhuuden kivuista jos sillä sellaisia tietämättämme oli. Siis se oli sellainen, että jos ihmiset vieressä alkaa puhua vaikka vähän kovemmalla äänellä niin häntä alkaa heti heilua ärtyneesti ja korvat luimistella. Sitten harkitsee 10 minuutin ajan hurjiatunut ilme naamalla, että sietäisikö tätä, kunnes hyppää pois.
Tai jos tulee ihmiselle syliin, ja ihminen siirtää pois käydäkseen vessassa niin ei tule takaisin vaan loukkaantuu ja synkistelee kaapin päällä sen jälkeen.
Se harrasti myös semmoista, että pyytää ulos, mutta ovella miettii ja haistelee rauhassa PITKÄN aikaa, että viitsisikö sittenkään mennä. Jos oven avaaja kyllästyy odottamaan päätöstä ja vetää oven kiinni, niin vonkuu heti uudestaan ja aloittaa odotuttamisen uusiksi. Jne. Joka asiasta otti nokkiinsa ja vain tietyllä kohtelulla viitsi olla mukava välillä toisille.
99% kissoista pilaa 1% maineen
-Pajamäen ”Pexte”