Mieheni myönsi että miettii itsemurhaa päivittäin

Aika moni meistä miettii itsemurhaa päivittäin eli ei tuossa ole mitään ihmeellistä

Mäkin mietin. Eikä sille puoliso mitään voi tehdä.

Oon hyvin varma, et sä et oo ap tehnyt mitään väärää.

Älä painosta puolisoasi hakemaan apua, puhumaan asiasta tms.

Te mietitte itsaria koska olette vielä matrixin orjia. Ette ole vapaita. Kun olet vapaa niin et mieti kuolemaa, koska ei ole väliä oletko elossa vai kuollut. Sitä on todellinen vapaus.

Ei se ole niin kamalaa, miltä se ääneen sanottuna kuulostaa. Mutta nyt on miehelläsi tosi huono hetki elämässä. Yleensä kyllä asiat korjaantuvat ajan myötä. Joku haluaa nuolla haavansa yksinään, joku toinen haluaisi lohtua ja myötätuntoa. Jos miehesi on sinulle rakas, selvitä, kumpaa miehesi haluaa ja kunnioita hänen toivettaan. Ei elämä tuohon kuitenkaan kaadu.

ei itsari mikään huono vaihtoehto ole.itsekkin tekisin jos olisin rohkeampi,nyt joutuu vaan viinalla turruttelemaan.

No kyllähän hänen olisi hyvä saada apua. Todennäköisesti hän on masentunut. Netistä löytyy masennustesti Mielenterveystalo-sivustolta.

Jos hän ei itse halua apua, sitten tilanne on hankalampi. Sanoisin, että masentuneen kanssa eläminen on todella raskasta. Lapset altistuvat myös masennukselle.

Eikös kaikki ajattele? Itse olen melkein jo suoritus vaiheessa.

Outoja vastauksia. Kuin itsemurhan hautominen olisi jokin toivottu olotila. Kyllä se kertoo siitä, että ihminen kärsii ja on todennäköisesti masentunut, ja tarvitsee apua.

Ei läheisen ihmisen pahoinvointi tai itsemurha ole mikään leikin asia.

Osta sille köyttä ja tee silmukka valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Outoja vastauksia. Kuin itsemurhan hautominen olisi jokin toivottu olotila. Kyllä se kertoo siitä, että ihminen kärsii ja on todennäköisesti masentunut, ja tarvitsee apua.

Ei läheisen ihmisen pahoinvointi tai itsemurha ole mikään leikin asia.

No mikäpä tässä maailmassa olisi leikin asia. Tiedän vain itse itsestäni, että joka päivä itsemurha vilahtaa mielessä. Noihin samoihin päiviin mahtuu myös silti hyviä hetkiä. Olen masentunut, mutta voin vakuuttaa, etteivät yhdetkään serotoniinivalmisteet tai lässytysterapiat minua auttaneet. Mitä pitäisi tehdä siis?Lietsoa paniikkia, jotta kaltaisesi saisivat viihdykettä? Minä mieluummin olen lietsomatta sitä, etenkin, kun tiedän, että masennuksen kanssa voi elää (muutakaan kun ei voi) ja itsemurha-ajatustenkin kanssa voi elää (selvästikin olen edelleen elossa). On tosi vaarallista antaa väärää toivoa silläkin, että vakuuttelee, että terapia tai lääkkeet on aina se varma ratkaisu. Entä jos eivät auttaneetkaan? Sitten ihminen vasta korkealta putoaakin. Parempi löytää omat ratkaisunsa asiaan. Kaikissa saduissa ei ole onnellista loppua. JOtkut ihmiset kituvat surullisten ajatusten kanssa koko ikänsä. Mutta elämää se on sekin, ja sellaiseenkin elämään mahtuu hyviä päiviä ja muuta hyvää. En halua senkään vuoksi lietsoa ap:ssa turhaa paniikkia tai mahdollisia itsesyytöksiä.

Jos hän sanoi sen tosissaan jopa terveyskeskuslääkäri voi antaa lähetteen terapiaan jne. Jos taas se on joku "kontrollointi väline" suhteessanne, niin älä leikkiin ryhdy.  Tee selväksi autat jos on tosi kyseessä, jos ei niin älköön pelotelko sinua ihan vaan huvikseen, se on erittäin julmaa.

Minun mieheni oli uskomattoman lämmin ja avoin mies, joka mielellään puhui kaikista ongelmistaan ja tunteistaan. Täysstoppi tälle tuli eräänä keväisenä päivänä kun sai tietää vanhempiensa kuolleen auto-onnettomuudessa. Tämän jälkeen mies ei kyennyt avautumaan tunteistaan tai puhumaan muutenkaan. Hän vain mökötti. Vähän ajan päästä oltiinkin jo sitten miehen hautajaisissa....Ikävä on läsnä elämässäni jokaikisenä päivänä.

Eli, vie se mies hyvänen aika jonkun puheille jos se on jo avautunut noista tunteistaan. Ennen kuin on liian myöhäistä.

Todennäköisesti hakee vain sääliseksiä. Tiedän nämäkin miehet

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti hakee vain sääliseksiä. Tiedän nämäkin miehet

Ootko tosissas?

Kaikkihan sitä suunnittelee!