Lue keskustelun säännöt.
Kaikki puhuu aina ihanasta opiskeluajasta
29.06.2021 |
Minulle se oli kaikkea muuta. Olin köyhä (niin kuin suurin osa opiskelijoista), ujo, masentunut. Tunsin itseni rumaksi muiden kauniiden opiskelijoiden keskellä ja en hakenut lainkaan kontaktia miehiin tai enkä viettänyt aikaa bileissä. Olin ahdistunut tulevaisuudesta, raha-asioista ja työtilanteesta. Olin ihan tuolloin ihan rikki.
Nyt +30-vuotiaana elämä hymyilee, olen oppinut hyväksymään itseni ja olen löytänyt mukavan työpaikan. Toisin kuin muut, en muistele opiskeluaikoja kaihoisasti vaan olen niin tyytyväinen, että tuo ankea elämänvaihe on jo takana.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (8)
Siitä asiasta olen samaa mieltä, että opiskelu on suurimmaksi osaksi yksin kotona istumista, eikä niihin rientoihin välttämättä pääse, vaikka yrittäisikin mennä mukaan erilaisiin opiskelijayhdistyksiin tms. En siis myöskään ymmärrä, tai en ainakaan jaa sitä tunnetta, että opiskeluaikana oli kaikki niin hauskaa ja helppoa, kun ei ollut. Oli stressiä, yksinäisyyttä, työttömyyttä silloin kun olisi halunnut opiskelun ohelle jonkun työn. Tietysti joku ihminen voi elää täydellistä elämää opiskelijana, mutta ei se ole mikään yleinen olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniit ja komeat opiskelijat viettivät hyvää opiskelijaelämää. Olivat varakkaista perheistä
Nuoruus oli kamalaa aikaa. Opiskelin aikuisiällä, joten silloin oli jo mukavaa. Nyt 42v ja elämä parhaimmillaan.
Miesystäväni kaiholla muistelee opiskeluaikojaan. Oli menevää sorttia ja kaikessa mukana.
Elämä opiskelujen jälkeen on perseestä. Nuoruus ohi, ryppyjä, miehet ei enää kiinnostu
Mulle opiskeluaika oli todella mukavaa aikaa, mutta se johtui enemmänkin siitä että elämä siihen mennessä oli ollut kamalaa. Kun aloitin opiskelut, olin köyhä mt-kuntoutuja, mutta ainakin asuin omassa vuokra-asunnossa, sain opintotukea eikä kukaan yliopistolla tuntenut minua, joten sain ns. luoda nahkani uudelleen.
Pärjäsin opinnoissa hyvin, sain paljon kavereita, harrastin aktiivisesti ja olin monessa luottamustehtävässä, eli kaikki meni oikein hyvin. Samaan aikaan olin kuitenkin onnettomasti rakastunut :D, nukuin huonosti, olin täysin varaton ja ylikuormittunut ja opintojen jälkeinen aika työnhakuineen vaikutti pelottavalta. Opiskeluaikoina tuntui siltä, että ikinä ei ole valmis, ikinä ei ole oikeutta levätä tai viettää vapaa-aikaa, koska aina oli joku essee kirjoitettavana tai johonkin tenttiin luettavaa. Koko ajan piti laskea opintopisteitä, ettei Kela vain ala periä opintotukea takaisin. Kesät oli stressaavia, piti olla töissä (joita on pieneltä mutta tiiviisti asutulta opiskelupaikkakunnalta TODELLA vaikeaa saada), elää opintolainalla tai tehdä kesäopintoja. Eli lomaa ei ollut KOSKAAN.
Mitä sosiaalisiin rientoihin tulee, niitä tietysti järjestetään varsinkin yo:ssa ja amk:ssa paljon. Kuitenkin samanlaiset sosiaaliset hierarkiat ovat olemassa sielläkin. Jonnekin ainejärjestön pikkujouluihin voi mennä kuka tahansa, mutta silti ne menevimmät ja suosituimmat tyypit pitävät omia bileitään, joihin kutsutaan vain harvat ja valitut. Eikä klikkiytymisessä ole mielestäni mitään pahaa, jokaisella on oikeus olla siinä seurassa missä haluaa. Turha luulla että opiskeluympyrät olisivat mitenkään inklusiivisempia kuin muut piirit.
Sanotaan, että opiskeluaika oli mukavaa, mutta olen myös onnellinen että se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä opiskelu ei ollut mukavaa aikaa. Tavismiehenä naisseuraa ei meinannut löytyä mistään, mutta opintojen jälkeen olen miehistynyt ja saanut hyvän työn, ja nyt naiset ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostua minusta.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä opiskelu ei ollut mukavaa aikaa. Tavismiehenä naisseuraa ei meinannut löytyä mistään, mutta opintojen jälkeen olen miehistynyt ja saanut hyvän työn, ja nyt naiset ovat yhtäkkiä alkaneet kiinnostua minusta.
Tyypillinen mies. Koko elämä nähdään naisasioiden kautta
Joo, mutta olen heti valmistumisen jälkeen sairaslomalla!!!!