Olen rakentanut elämäni ihan päin sanonko mitä
Olen introvertti ja hakeutunut työhön, jossa pitää esiintyä ja keskustella paljon ihmisten kanssa. Työ on vaativaa ja olen iltaisin ihan puhki.
Yksityiselämässä kaikki on ihan kaaosta. Erosin lasteni isästä muutama vuosi sitten. Uusi mies asuu naapurikaupungissa ja joka toinen viikko ajelen sinne elämään uusperhearkea hänen ja lastensa kanssa.
Tuntuu että venyn joka suuntaan muiden mielihalujen mukaan enkä edes muista mitä itse joskus halusin. Lomallakin menen joko omien tai miehen lasten ehdoilla.
Yritin käydä tavoitteellisesti kuntosalilla, mutta eihän siitä mitään tullut. Aina meni muiden tarpeet edelle.
Kommentit (7)
Otat tähän alkuun nyt muutaman viikon ihan omaa aikaa etkä ajele sinne ukon luo. Sanot vaikka että on iso työprojekti ja jäät kotiin tekemään sitä. Teet mitä itse haluat ja kun saat viettää reilusti vapaata yksinäsi, niin kyllä ne todelliset omat mieltymykset sieltä pikku hiljaa pinnalle nousee.
Oma kokemukseni on, että jostain syystä olen tehnyt muiden toiveet ja halut edellä paljon asioita omassa elämässä, mutta vihdoinkin on alkanut omat todelliset tunteet tulla läpi ja pidän tiukemmin kiinni omista rajoistani. Yksi tärkeimmistä asioista on että saan viettää paljon aikaa yksin. Näin pysyn helpommin rauhallisena, iloisena ja tasapainoisena kun ei tarvitse jatkuvasti vääntäytyä solmuun muiden ihmisten vuoksi. Naista usein rajoittaa tosi paljon se, jos on sellainen ajatusmaailma että aina pitäisi olla joku mies kiikarissa, tulossa, menossa tai matoa koukussa. Kun tajuat että olet suurimman osan aikaa onnellinen ihan itseksesi, niin vapauden tunne on huumaava. Ei se kuitenkaan estä parisuhdetta, vaan se tekee sinusta paremman puolisonkin kun olet onnellinen ilman sen toisen taikatemppujakin.
Vierailija kirjoitti:
Otat tähän alkuun nyt muutaman viikon ihan omaa aikaa etkä ajele sinne ukon luo. Sanot vaikka että on iso työprojekti ja jäät kotiin tekemään sitä. Teet mitä itse haluat ja kun saat viettää reilusti vapaata yksinäsi, niin kyllä ne todelliset omat mieltymykset sieltä pikku hiljaa pinnalle nousee.
Oma kokemukseni on, että jostain syystä olen tehnyt muiden toiveet ja halut edellä paljon asioita omassa elämässä, mutta vihdoinkin on alkanut omat todelliset tunteet tulla läpi ja pidän tiukemmin kiinni omista rajoistani. Yksi tärkeimmistä asioista on että saan viettää paljon aikaa yksin. Näin pysyn helpommin rauhallisena, iloisena ja tasapainoisena kun ei tarvitse jatkuvasti vääntäytyä solmuun muiden ihmisten vuoksi. Naista usein rajoittaa tosi paljon se, jos on sellainen ajatusmaailma että aina pitäisi olla joku mies kiikarissa, tulossa, menossa tai matoa koukussa. Kun tajuat että olet suurimman osan aikaa onnellinen ihan itseksesi, niin vapauden tunne on huumaava. Ei se kuitenkaan estä parisuhdetta, vaan se tekee sinusta paremman puolisonkin kun olet onnellinen ilman sen toisen taikatemppujakin.
Kiitos vastauksestasi. Minulle on tullut syyllisyydentunnetta, jos olen jättänyt menemättä ja en edes tiedä mihin se perustuu. En usko, että suhde kaatuu tai maailma kaatuu jos oleilen vähän aikaa itsekseni. Onpas helpottavaa, etten kuulosta itsekkäältä ja joku, vaikka tuntematonkin, antaa ”luvan” tunteilleni. Ap
Sori, mutta en sääli teitä oman elämänsä uhrautujia ja marttyyreita. Oikein sädekehä loistaa kun korostatte tuota 'muiden takia' uhrautumista. Olette niin hyviä ihmisiä että ihan oman itsenne unohdatte, kun muita pitää miellyttää. Totuus: saat mitä tilaat. Jos alat muiden mielen mukaan elämääsi elämään, saat varautua siihen että itkuksi se menee. Mieti sitten kuolinvuoteella että kannattiko.
Osta puntit kotiin.