Miksi joidenkin kohtalo elämässä on täysin luokaton?
Kuten vaikkapa joutua sodassa lapsiseksiorjaksi ja kuolla siihen? Tässä ei ole enää millään tasolla kyse valinnasta.
Kommentit (7)
Tosissasiko ajattelet, että jollakulla olisi tarjota vastaus kysymykseesi?
Olen miettinyt samaa. Uskovaisilla on ”jumalansa”, joka silittää niin kovaa että veresliha paistaa. Henkilökohtaisesti en pidä niin sairaasta rakkaudesta. Uskon, että kollektiivisesti koko ihmiskunta kärsii kun yksikin sen osanen kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Tosissasiko ajattelet, että jollakulla olisi tarjota vastaus kysymykseesi?
Ajattelin, että joku muukin miettii tätä lohdutonta epätasapainoa.
Usein myös väitetään että jos tapahtuu jollekulle paljon pahaa, hän on ”ansainnut” sen. Mutta ei se mene niin. Olen itse kiltti, myötätuntoinen, auttavainen, teen vapaaehtoistyötä, annan palkastani joka kuukausi siivun hyväntekeväisyyteen, tuen ja kannustan kaikkia. Silti elämäni on ollut aivan hirveä väkivaltahelvetti narsistivanhemman kiusaamana ja jatkuvien vastoinkäymisten sarjaa.
Sitten taas voi olla ilkeä ja loukkaava ihminen jolla on satumainen tuuri ja onni ja kaikki onnistuu ja elämä on helppo.
Kukaan ei ole luvannut tasa-arvoista elämää, joten ei tälle voi mitään, mutta siitä ajatuksesta voisi luopua että vastoinkäymiset on ansaittua. Miten joku pieni lapsi voi edes tehdä ”pahaa” jolla ansaitsisi karmean kohtalon orjana?
Koska valitettavasti maailma ei ole kenellekään velkaa hyvää elämää. Ihan puhdasta huonoa tuuria. Taustalla tietty monta ihmistä ja järjestelmää, joita yksittäisen ihmisen kohtalo ei kiinnosta.
Arpa kohtalon on aina arvaamaton