Onko normaalia? Äidin käytös ärsyttää

Menee normaalin höösäämisen piikkiin. Ja oma ärsyyntyminen menee sen piikkiin, että äidin luona sitä taantuu aina jollain tapaa teini-ikään, alkaa kiukuttaa oma äitee. 

Vierailija kirjoitti:

Menee normaalin höösäämisen piikkiin. Ja oma ärsyyntyminen menee sen piikkiin, että äidin luona sitä taantuu aina jollain tapaa teini-ikään, alkaa kiukuttaa oma äitee. 

Niin, no. Omat lapset eivät ole vielä täysi-ikäisiä, mutta vaikea uskoa, että samanlaiseen sortuisin. Ei kai sitä koskaan sitten tiedä, koska ihminen muuttuu höpsöksi :o

Rajattomuutta. Narsismia vähintään häivä.

Ei kykene näkemään sinua aikuisena ja itsestään irrallisena, vaan ylikävelee niin että soi.

Asiatonta kaikin puolin.

Kaikki tunteet sallittuja. Eri asia sitten, että miten niihin sitten reakoi.

Voisihan äidin käytös ärsyttää, mutta katsoisin läpi sormien ja siirtäisin äidin huomioihin muihin asioihin. Jos ei lopeta hösöttämistä, niin sanoo vaikka, että annetaan nuorten olla, mennään me tekemään ruokaa /juomaan kahvia tmv.

Kaikki tunteet sallittuja. Eri asia sitten, että antaako sen vaikuttaa omaan käytökseen.

Voisihan äidin käytös ärsyttää, mutta katsoisin läpi sormien ja siirtäisin äidin huomioihin muihin asioihin. Jos ei lopeta hösöttämistä, niin sanoo vaikka, että annetaan nuorten olla, mennään me tekemään ruokaa /juomaan kahvia tmv.

naisten metatyöt on raskaita

Ei ole tervettä käytöstä äidiltäsi.

Lässyn lässyn lää 😎

Vierailija kirjoitti:

Lässyn lässyn lää 😎

T. Äiti?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tunteet sallittuja. Eri asia sitten, että miten niihin sitten reakoi.

Voisihan äidin käytös ärsyttää, mutta katsoisin läpi sormien ja siirtäisin äidin huomioihin muihin asioihin. Jos ei lopeta hösöttämistä, niin sanoo vaikka, että annetaan nuorten olla, mennään me tekemään ruokaa /juomaan kahvia tmv.

Niin no tossa kohtaa olin jo ilmaissut että nyt siirrytään eteenpäin. Ärsyttää se, että se mitä sanon ei mene perille ennenkuin joskus kolmannella kerralla jos silloinkaan. Äitihän meistä on se teini-ikäiseksi taantunut kun ei kuuntele eikä tottele hyvällä

Ap

Mulla on samanlainen äiti. Ilmeisestikin kyse on siitä ettei pidä mua vielä(kään) aikuisena, vaikka mun omatkin lapset alkaa jo sitä olla. Tavallaan ei luota, että olisin hoitanut asian kunnolla vaan pitää varmistaa perässä. Tämä on T O D E L L A rasittavaa. Yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, mutta väkisinkin joskus menee hermot. Sitten kun sanoo, että minähän hoidin asian, miksi siihen pitää vielä sekaantua, niin marttyyrinä naristaan että aina sinä suutut (en todellakaan). Pitäisi yksinkertaisemmankin tajuta että viisikymppinen tytär ei ehkä pidä siitä että asioihin puututaan, ehkä jo osaa jotain hoitaa itsekin.

Kun se puuttuminen kohdistuu sellaisiinkin asioihin missä ei neuvoa tarvi ja se neuvo annetaan jos siihen on vain tilaisuus ja sitä neuvoa pitäisi sitten noudattaa. Tilaisuudet jostain syystä ovat kyllä vähentyneet ja ainoa joka "kärsii" on äiti joka ei tätä vaan tajua. (=voisimme olla enemmän tekemisissä kun ei puuttuisi silloin kun sitä ei kaivata).

..

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen äiti. Ilmeisestikin kyse on siitä ettei pidä mua vielä(kään) aikuisena, vaikka mun omatkin lapset alkaa jo sitä olla. Tavallaan ei luota, että olisin hoitanut asian kunnolla vaan pitää varmistaa perässä. Tämä on T O D E L L A rasittavaa. Yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, mutta väkisinkin joskus menee hermot. Sitten kun sanoo, että minähän hoidin asian, miksi siihen pitää vielä sekaantua, niin marttyyrinä naristaan että aina sinä suutut (en todellakaan). Pitäisi yksinkertaisemmankin tajuta että viisikymppinen tytär ei ehkä pidä siitä että asioihin puututaan, ehkä jo osaa jotain hoitaa itsekin.

Kun se puuttuminen kohdistuu sellaisiinkin asioihin missä ei neuvoa tarvi ja se neuvo annetaan jos siihen on vain tilaisuus ja sitä neuvoa pitäisi sitten noudattaa. Tilaisuudet jostain syystä ovat kyllä vähentyneet ja ainoa joka "kärsii" on äiti joka ei tätä vaan tajua. (=voisimme olla enemmän tekemisissä kun ei puuttuisi silloin kun sitä ei kaivata).

Nimenomaan, tääkin on ollut todella raskas vierailu enkä toiste aio hetkeen tulla. Tiedän muutamia tuollaisia ihmisiä, jotka ovat samanlaisia, kun menee se tietty mieliala päälle niin hösätään ensin ja ajatellaan sitten myöhemmin - jos sillonkaan. Mutta eipä kukaan niistä muistakaan tuntemistani samanlaisista mammoista ole kovin läheinen lastensa, varsinkaan tytärtensä kanssa.

Viime aikoina tullut muutenkin tunne että äiti jotenkin yrittää kilpailla, esimerkiksi joskus sanoo tosi hauskoja "vitsejä" siitä että minullakin keski-ikä painaa tai jotain. Harmi kun en viitsi tarkasti sanoa kun esimerkeistä tunnistaisi niin hyvin. Pitäisi varmaan itsekin alkaa kuittailla vaikka äidin valkoharmaasta tukasta niin huomaa, kuinka humoristista se leukailu voi olla.

Ja sama juttu tuttu, sitten kun "suutun" niin olen herkkä draamailija. Tosiaan kun oikeasti olen sanonut normaalisti muutaman kerran ennenkuin suutuin ollenkaan, mutta perille ei ole mennyt niinkuin normaalille ihmiselle olisi. Ap

Tuttua minullekin.

Olen avautunut ennenkin vastaavassa ketjussa ja yllättynyt kuinka paljon meitä vähäteltyjä tyttäriä onkaan.

Minunkin äitini epäilee, vähättelee ja aliarvioi minua niin äitinä, puolisona kuin ammattinsa osaavana korkeakoulutettuna työntekijänä.

Haluaisi kovasti tunkea äidiksi äidin paikalle tytärteni suhteen. Tyttäreni ovat teinejä ja onneksi pitävät itsekin puoliaan ja ovat patemmalla itsetunnolla varustettuja kuin minä olin teininä.

Äitini on mm vastannut tytöille kun nämä ovat kutsuneet äitiä eli minua siellä vieraillessa. Tätä on tapahtunut muutaman kerran, sekä tyttöjen ollessa pieniä, että nyt isompana. Tytöt ovat onneksi napakasti kertoneet, että heillä oli asiaa äidille, 'sä olet mummo'.

Äitini on tästä vähän suutahtanutkin, mutta se oli kyllä ihan oma asiansa ja tytötkin sen ohittivat.

Tuttua on myös se minun ikääntymisestä kuittailu, olen hieman päälle 40. Itselläni ei ole ikäkriisiä tästä, mutta äitini yrittää saada sitä puhkeamaan.

Kertoo kuinka hänellä oli tässä iässä sitä tai tuota vaivaa ja odotahan vain, kyllä ne sullekin kohta tulee.

Ulkonäöllisesti olen tullut isäni sukuun ja näytän vanhemmuuttani yhä enemmän isäni äidiltä. Tästäkin olen saanut kuittailua, kun ei minusta vanhempanakaan tullut äitini näköistä. Tyttäreni muistuttavat paljon isäänsä ja minus tietysti, ja onhan tätäkin pitänyt saada repostella.

Onneksi välimatkaa on muutama sata kilometriä ja joka puhelimen kilahdukseen ei ole pakko vastata;)

Vierailija kirjoitti:

Tuttua minullekin.

Olen avautunut ennenkin vastaavassa ketjussa ja yllättynyt kuinka paljon meitä vähäteltyjä tyttäriä onkaan.

Minunkin äitini epäilee, vähättelee ja aliarvioi minua niin äitinä, puolisona kuin ammattinsa osaavana korkeakoulutettuna työntekijänä.

Haluaisi kovasti tunkea äidiksi äidin paikalle tytärteni suhteen. Tyttäreni ovat teinejä ja onneksi pitävät itsekin puoliaan ja ovat patemmalla itsetunnolla varustettuja kuin minä olin teininä.

Äitini on mm vastannut tytöille kun nämä ovat kutsuneet äitiä eli minua siellä vieraillessa. Tätä on tapahtunut muutaman kerran, sekä tyttöjen ollessa pieniä, että nyt isompana. Tytöt ovat onneksi napakasti kertoneet, että heillä oli asiaa äidille, 'sä olet mummo'.

Äitini on tästä vähän suutahtanutkin, mutta se oli kyllä ihan oma asiansa ja tytötkin sen ohittivat.

Tuttua on myös se minun ikääntymisestä kuittailu, olen hieman päälle 40. Itselläni ei ole ikäkriisiä tästä, mutta äitini yrittää saada sitä puhkeamaan.

Kertoo kuinka hänellä oli tässä iässä sitä tai tuota vaivaa ja odotahan vain, kyllä ne sullekin kohta tulee.

Ulkonäöllisesti olen tullut isäni sukuun ja näytän vanhemmuuttani yhä enemmän isäni äidiltä. Tästäkin olen saanut kuittailua, kun ei minusta vanhempanakaan tullut äitini näköistä. Tyttäreni muistuttavat paljon isäänsä ja minus tietysti, ja onhan tätäkin pitänyt saada repostella.

Onneksi välimatkaa on muutama sata kilometriä ja joka puhelimen kilahdukseen ei ole pakko vastata;)

Ei minullakaan ole omasta iästä ongelmaa, mutta tuntuu että äiti olisi tyytyväinen, jos olisi. Myös sisarestani hän on joskus sanonut kuiskutellen, että alkaakos "Saijalla" olla vähän juonteita kasvoissa, oletko huomannut? Mielestäni ihan asiatonta ja outoa. Joo-o kyllä niitä juonteita saattaa tulla, mitä sitten? Olen jotenkin aika pettynyt äitini vahingoniloiseen luonteeseen. Ja nyt kun omat lapset on vähän isompia niin huomaa, miten epätervettä moni hänen käytösmallinsa on. Ei se nyt ole niin vaikeaa olla normaali aikuinen lapsiensa kanssa, olen aina aiemmin yrittänyt ennen ymmärtää äidin kannalta. En kuvittele, että yrittäisin omia lasteni lapsia jos sellaisia tulee, ja jos tulisin kateelliseksi ja tunkeilevaksi omille lapsilleni niin menisin kyllä hoitoon. Ap

Minulla on tuollainen äiti. Välit menivät poikki siinä vaiheessa, kun omat lapseni tulivat teini-ikään ja äiti alkoi tunkea ihan jokaikiseen asiaan nokkaansa. Ja todellakin kilpailemaan siitä, kuka näiden lasten äiti oikein on.

Vielä sillä lailla, että aina kun kielsin jotain, hän maireasti antoi luvan. Yritti ihan rahalla ostaa lasten sueraa, marisi miten ei pääse tanssinäytökseen (Helsingissä yleisö on aina rajattu niin, että vain vanhemmat ja sisarukset mahtuu mukaan). Kaiken huippu oli se että yritti lapselle selitti, että tämä jättäisi minut kotiin ja ottaisin mummon sinne "äitinä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen äiti. Ilmeisestikin kyse on siitä ettei pidä mua vielä(kään) aikuisena, vaikka mun omatkin lapset alkaa jo sitä olla. Tavallaan ei luota, että olisin hoitanut asian kunnolla vaan pitää varmistaa perässä. Tämä on T O D E L L A rasittavaa. Yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, mutta väkisinkin joskus menee hermot. Sitten kun sanoo, että minähän hoidin asian, miksi siihen pitää vielä sekaantua, niin marttyyrinä naristaan että aina sinä suutut (en todellakaan). Pitäisi yksinkertaisemmankin tajuta että viisikymppinen tytär ei ehkä pidä siitä että asioihin puututaan, ehkä jo osaa jotain hoitaa itsekin.

Kun se puuttuminen kohdistuu sellaisiinkin asioihin missä ei neuvoa tarvi ja se neuvo annetaan jos siihen on vain tilaisuus ja sitä neuvoa pitäisi sitten noudattaa. Tilaisuudet jostain syystä ovat kyllä vähentyneet ja ainoa joka "kärsii" on äiti joka ei tätä vaan tajua. (=voisimme olla enemmän tekemisissä kun ei puuttuisi silloin kun sitä ei kaivata).

Nimenomaan, tääkin on ollut todella raskas vierailu enkä toiste aio hetkeen tulla. Tiedän muutamia tuollaisia ihmisiä, jotka ovat samanlaisia, kun menee se tietty mieliala päälle niin hösätään ensin ja ajatellaan sitten myöhemmin - jos sillonkaan. Mutta eipä kukaan niistä muistakaan tuntemistani samanlaisista mammoista ole kovin läheinen lastensa, varsinkaan tytärtensä kanssa.

Viime aikoina tullut muutenkin tunne että äiti jotenkin yrittää kilpailla, esimerkiksi joskus sanoo tosi hauskoja "vitsejä" siitä että minullakin keski-ikä painaa tai jotain. Harmi kun en viitsi tarkasti sanoa kun esimerkeistä tunnistaisi niin hyvin. Pitäisi varmaan itsekin alkaa kuittailla vaikka äidin valkoharmaasta tukasta niin huomaa, kuinka humoristista se leukailu voi olla.

Ja sama juttu tuttu, sitten kun "suutun" niin olen herkkä draamailija. Tosiaan kun oikeasti olen sanonut normaalisti muutaman kerran ennenkuin suutuin ollenkaan, mutta perille ei ole mennyt niinkuin normaalille ihmiselle olisi. Ap

Ihan sama meillä. Viimeksi kun sitten ärähdin kun muu puhe ei auttanut, niin oliko apua, ei. Siitä oli seurauksena kysely että johtuuko niistä kun tuollaisia puhut. Syy on siis minun ja mahdollisten olosuhteitteni (stressi jne) , ei äidin joka ei kuuntele. Sanoin että niillä asioilla ei ole mitään tekemistä tämän purkautumisen kanssa, vain ja ainoastaan sillä ettet kuuntele ja ohitat kaiken mitä sanon. Ei ymmärrä millään, että hän voisi tehdä mitään väärää.

Mainitsit nuo vitsit, niitä tosiaan heitellään koko ajan ja varsinkin kun pitäisi asiallisesti keskustella äidille hieman hankala nasta asiasta. Niillä saadaan puheenaihe vaihtumaan ja kun tuskailen ettei mistään pysty keskustelemaan kun heittää leikiksi, niin minä olen se huumorintajuton. Minusta vitsaillaan, jos vitsailen vastaan hänestä, ei ymmärrä yhtään ottaa ihan tosissaan.

Esitin tässä päivänä eräänä asiallisen kysymyksen hänelle, en sitä avaa nyt sen enempää, vaihtoi puheenaihetta ja kun kysyin että nyt et vastannut äskeiseen kysymykseen ollenkaan, katsoo vain huuli pyöreänä, että mitä siihen nyt pitäisi vastata. Emme siis edes pääse mistään kunnolla puhumaan kun ei vastaanota mitään minun puoleltani.

Edellinen

Ja sitten kun me pantiin sulku puhelimiin, hän soittelee sukulaisia läpi ja nämä sitten äidiltä tulleen tarkistuslistan kanssa soittelevat vaikeina. Että onko rokotukset ajan tasalla, miksi se ja tää tytär nyt sinne lukioon meni, kun siinä äidin vieressä on parempi.

Jne. Jne.

Siis täysin rajatonta!

16

Otetaas vielä yhdet bisset🍺

On se vaan mukavaa istua terassilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee normaalin höösäämisen piikkiin. Ja oma ärsyyntyminen menee sen piikkiin, että äidin luona sitä taantuu aina jollain tapaa teini-ikään, alkaa kiukuttaa oma äitee. 

Niin, no. Omat lapset eivät ole vielä täysi-ikäisiä, mutta vaikea uskoa, että samanlaiseen sortuisin. Ei kai sitä koskaan sitten tiedä, koska ihminen muuttuu höpsöksi :o

Ohiksena. Sinä siis sorruitjo, koko aloituksesi kertoo lapsellisesta kapinahengestä. Kuulostat 13-vuotiaalta, kun tuollainenkin normaali emännän rooliin kuuluva hössötys ja empatian osoittaminen on sinusta valtakamppailua ja epäluottamuksen osoitus.

Normaali aikuinen ihminen suhtautuisi asiaan aivan neutraalisti eikä naama norsunveellä naputtelisi aloitusta aaveelle.

Ihmiset kun on erilaisia, eikä siinä sen kummempaa. Et omista tapahtumia, olet niissä vain osallisena.