Kyykäärmeitä pihapiirissä
Tänä vuonna on alkanut näkyä kyitä todella lähellä omaa pihaa. Ympärillä siis metsää, mutta metsän omistaja kaatoi sieltä puita ja ilmeisesti nyt käärmeet viihtyvät hyvin hakkuualueella. Meillä on koira, joka on tottunut kulkemaan vapaana omalla pihalla, meidän kanssa myös metsäpoluilla.
Tänään näin noin metrin pituisen kyyn aivan oman pihamme laidalla. Koiralle tuollaisen purema olisi kohtalokas.
Onko mitään keinoja karkottaa käärmeitä omasta pihasta?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Pihan aitaaminen, ei alhaalla koloja. Joku luonnonmukainen haitaton karkotuskeino, googlaamalla.
Pistolapio.
Tänä vuonna niitä paljon, lisääntyneet roimasti.
Todella inhottava tilanne... Vastaavassa tilanteessa joutuisin ehkä itse harkitsemaan sitä voiko koiraa pitää pihapiirissä vapaana kesällä ihan koiran turvallisuuden takia. :/
Silloin kun on aika mahdotonta valvoa ettei pääse sattumaan mitään. Ymmärrän kyllä, että inhottava tilanne varsinkin kun koira tottunut vapaana olemaan.
Itsekin kehotan vain googlaamaan karkotuskeinoja... Tulin toivottamaan tsempit, kyyt on todella inhottavia, itse näin ensimmäisen tänä vuonna jo huhtikuussa 🙄
Toivottavasti keksitte jotain ja saatte kyyt karkoitettua! Yrittäkää poistaa pihapiiristä ihan kaikki mistä kyy tykkää.
Aitaamista harkitsemme nyt. Pihapiiri on aika iso ja yhdeltä sivulta hankalasti hiekkaista mäkeä, mutta eiköhän se onnistuisi. Nyt tuntuu, etten saa nukuttuakaan, kun se käärme on koko ajan mielessä. Äsken, kun osui jalka vahingossa sohvan edessä olevaan koiran leluun, sain sätkyn kun luulin sitäkin käärmeeksi. :-)
Erilaisia ultraääni- yms. laitteita on netti tulvillaan, mutta ilmeisesti ne ovat kaikki pelkkää humpuukia.
Jos joku muu pohtii samaa asiaa, niin löytyi sellainenkin vinkki, että pihan nurmikko täytyy pitää todella lyhyenä koko ajan. Ja kompostin lähelle jyrsijöille tarkoitettua myrkkyä, jotteivät ne edes käy tontilla houkuttelemassa käärmeitä.
Kaikki lisävinkit otetaan ilolla vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihan aitaaminen, ei alhaalla koloja. Joku luonnonmukainen haitaton karkotuskeino, googlaamalla.
Pistolapio.
Mitäs iloa pistolapiosta on?
Kuulin että joillakin toiminut ihan hyvin sellainen värähtelevä karkotin.
Mitenkään huoltasi vähättelemättä: Ei kyynpurema ole koiralle välttämättä kohtalokas, tuskallinen toki, ja huono tuuri voi käydä, ja iäkkäät ja perussairaat ovat suuremmassa vaarassa. Tää kyynpuremien vaarallisuus on vähän eläinlääkärien propagandaa. Kunhan ilmatiet pysyvät auki, kyytabletin ja vaikka ulkoisesti puremapaikkaan sivellyn kortisonivoiteen avulla, koira yleensä kyllä selviää ilman hoitoakin. Kokemusta on russelista ja mäykystä, ja sanottakoon nyt että eläinlääkäriin olisi päässyt näissä tilanteissa vain omakustanteisella helikopterilla, jos silläkään. Nämä rodut eivät valitettavasti myöskään opi kokemuksesta. Toinen sekarotuinen koirani taas luontaisesti kavahtaa kaikkea käärmeennäköistäkin, eikä ole joutunut purruksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin että joillakin toiminut ihan hyvin sellainen värähtelevä karkotin.
Olisiko se esim. tällainen?
https://www.puutarha.com/products/solar-snake-repeller?variant=64895592…
Osaisiko joku suositella jotain laitetta?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään huoltasi vähättelemättä: Ei kyynpurema ole koiralle välttämättä kohtalokas, tuskallinen toki, ja huono tuuri voi käydä, ja iäkkäät ja perussairaat ovat suuremmassa vaarassa. Tää kyynpuremien vaarallisuus on vähän eläinlääkärien propagandaa. Kunhan ilmatiet pysyvät auki, kyytabletin ja vaikka ulkoisesti puremapaikkaan sivellyn kortisonivoiteen avulla, koira yleensä kyllä selviää ilman hoitoakin. Kokemusta on russelista ja mäykystä, ja sanottakoon nyt että eläinlääkäriin olisi päässyt näissä tilanteissa vain omakustanteisella helikopterilla, jos silläkään. Nämä rodut eivät valitettavasti myöskään opi kokemuksesta. Toinen sekarotuinen koirani taas luontaisesti kavahtaa kaikkea käärmeennäköistäkin, eikä ole joutunut purruksi.
Hyvä kuulla tällainenkin kokemus! Koiramme alkaa olla jo iäkkäämpi - ja sitäkin rakkaampi - siksi kai kannan näin suurta huolta. Hän on meidän "lapsemme", kun ihmislapsia emme koskaan saaneet. Tiedän, monen mielestä aivan säälittävää, mutta meille todellisuutta.
Jostain kyllä luin, ettei koiralle pitäisi antaa kyytablettia, koska se saattaa hankaloittaa vaikeassa tilanteessa myrkyn paikantamista. Tärkein ohje taisi olla, että jos purema tulee, ei koira saisi kävellä, jolloin myrkky leviää verenkierrossa nopeasti.
On tämä aikamoista. Mistäköhän tämä kyiden lisääntyminen johtuu?
Karkottimet on lähinnä humpuukia... Isoon saaviin otat kiinni, ja autoilutat viiden kilometrin päähän (metsään, ei muiden pihoihin!), niin ei sama kaveri ainakaan tule takaisin.
Jostain luin, että tuhkan sirottelu tontin rajalle voisi auttaa, että käärme ei tule pihaan.
Kannattaa tosiaan pitää nurmikko leikattuna eikä kerätä pihaan mitään epämääräisiä romu- tai kivikasoja. Karkoitinta kannattaa kokeilla.
Hyvä kuulla tällainenkin kokemus! Koiramme alkaa olla jo iäkkäämpi - ja sitäkin rakkaampi - siksi kai kannan näin suurta huolta. Hän on meidän "lapsemme", kun ihmislapsia emme koskaan saaneet. Tiedän, monen mielestä aivan säälittävää, mutta meille todellisuutta.
Jostain kyllä luin, ettei koiralle pitäisi antaa kyytablettia, koska se saattaa hankaloittaa vaikeassa tilanteessa myrkyn paikantamista. Tärkein ohje taisi olla, että jos purema tulee, ei koira saisi kävellä, jolloin myrkky leviää verenkierrossa nopeasti.
On tämä aikamoista. Mistäköhän tämä kyiden lisääntyminen johtuu?
Nyt tosiaan viime vuosina ovat eläinlääkärit vahvasti suositelleet kyytabletin antamisesta pidättäytymistä ja sen sijaan ripeää hoitoon hakeutumista. Toki on aina parempi päästä asiantintijan hoitoon, mutta jos sitä ei ole saatavilla, toimitaan kuten parhaiten katsotaan. Kortisoni siis estää turvotusta, muuten se ei mikään vastamyrkky ole. Mitä siellä eläinlääkärissä sitten tapahtuu? Annetaan nesteytystä ym. oireen mukaista hoitoa. Yritetään estää munuaisten vaurioituminen. Mitä virkaa olisi puremapaikan paikantamisella, kuten esitit? Ei sitä myrkkyä siitä pois imetä, tai laiteta kiristyssidetta estämään myrkyn leviämistä.
Joten jos asut ihmisten ilmoilla, mistä pääset tarvittaessa nopeasti eläinlääkäriin ja pidät koiraasi silmällä n. tunnin aikahaarukalla, niin en tekisi tästä kyyasiasta aivan noin suurta huolenaihetta.
Kyy on edelleenkin harvinainen ja rauhoitettu hyötypeto. Itsehän juuri totesit että ovat yleistyneet pihallasi koska hakkuut avasivat niille sopivan elinympäristön lähistölle.
En kannata niiden tuhoamista, mutta täytyy oikaista aiempaa kommentoijaa, että kyy ei ole rauhoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kuulla tällainenkin kokemus! Koiramme alkaa olla jo iäkkäämpi - ja sitäkin rakkaampi - siksi kai kannan näin suurta huolta. Hän on meidän "lapsemme", kun ihmislapsia emme koskaan saaneet. Tiedän, monen mielestä aivan säälittävää, mutta meille todellisuutta.
Jostain kyllä luin, ettei koiralle pitäisi antaa kyytablettia, koska se saattaa hankaloittaa vaikeassa tilanteessa myrkyn paikantamista. Tärkein ohje taisi olla, että jos purema tulee, ei koira saisi kävellä, jolloin myrkky leviää verenkierrossa nopeasti.
On tämä aikamoista. Mistäköhän tämä kyiden lisääntyminen johtuu?
Nyt tosiaan viime vuosina ovat eläinlääkärit vahvasti suositelleet kyytabletin antamisesta pidättäytymistä ja sen sijaan ripeää hoitoon hakeutumista. Toki on aina parempi päästä asiantintijan hoitoon, mutta jos sitä ei ole saatavilla, toimitaan kuten parhaiten katsotaan. Kortisoni siis estää turvotusta, muuten se ei mikään vastamyrkky ole. Mitä siellä eläinlääkärissä sitten tapahtuu? Annetaan nesteytystä ym. oireen mukaista hoitoa. Yritetään estää munuaisten vaurioituminen. Mitä virkaa olisi puremapaikan paikantamisella, kuten esitit? Ei sitä myrkkyä siitä pois imetä, tai laiteta kiristyssidetta estämään myrkyn leviämistä.
Joten jos asut ihmisten ilmoilla, mistä pääset tarvittaessa nopeasti eläinlääkäriin ja pidät koiraasi silmällä n. tunnin aikahaarukalla, niin en tekisi tästä kyyasiasta aivan noin suurta huolenaihetta.
Kyy on edelleenkin harvinainen ja rauhoitettu hyötypeto. Itsehän juuri totesit että ovat yleistyneet pihallasi koska hakkuut avasivat niille sopivan elinympäristön lähistölle.
Emme ole ns. ihmisten ilmoilla, mutta autokyyti eläinlääkäriin onnistuu kyllä tarvittaessa. Mutta lääkäriin pääsyyn menisi ehdottomasti yli tunti, lähemmäs 1,5 tuntia. Puremapaikan sijaan tarkoitin myrkyn paikantamista verenkierrossa. Saattaapa sekin olla ihan turhaa juttua.
Tämä on selvästi sellainen asia, josta on liikkeellä kaikenlaista tietoa ja "tietoa".
En minäkään toivo kyiden tuhoamista, mutta oma pihapiiri olisi hyvä saada koiralle turvalliseksi. Ostan maanantaina heti niitä karkottimia - jospa vaikka toimisivat! Aitamateriaaleja ollaan jo tilaamassa.
Taidan olla ihan hölmö, kun en saa sitä näkemääni käärmettä pois mielestäni. Mieskin jo kyllästyy, kun puhun siitä liikaa. Ehkä minulla on fobia käärmeiden suhteen? No, oli mikä oli, uudestaan en mielelläni niitä kohtaisi niin läheltä (oli siis minusta noin kahden metrin päässä, kun huomasin sen ja käärme kyllä pakeni paikalta heti, kun tömistin maata).
Ei saa antaa kortisonia. Kyyn myrkky vaikuttaa munuaisiin ja kortisoni pahentaa vaikutusta. Hoitona on nesteytys ja kipulääke. Omaa koiraa juuri puri käärme :(
Kalkin siroittelu tontin rajalle. Sit yks vanhan kansan - en ole testannut- neuvo oli että tapettu kyy viskataan nuotioon. Savu karkoittaa lajitoverit pois.
Mikään aita ei kyllä estä käärmeiden pääsyä tontille, kun ne luikertelevat pitkin halkopinojakin. Ja osaavat myös uida, jos tontilla siis rantaa.
Itsekin kannatan ketjuissa mainittuja jyrsijäntorjuntaa (ei ruokaa käärmeille) ja ruohon pitämistä lyhyenä. Olen joskus kuullut etteivät kyyt tykkäisi hienojakoisesta hiekasta, mutta en ole varma kuinka totta tuo on.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkään huoltasi vähättelemättä: Ei kyynpurema ole koiralle välttämättä kohtalokas, tuskallinen toki, ja huono tuuri voi käydä, ja iäkkäät ja perussairaat ovat suuremmassa vaarassa. Tää kyynpuremien vaarallisuus on vähän eläinlääkärien propagandaa. Kunhan ilmatiet pysyvät auki, kyytabletin ja vaikka ulkoisesti puremapaikkaan sivellyn kortisonivoiteen avulla, koira yleensä kyllä selviää ilman hoitoakin. Kokemusta on russelista ja mäykystä, ja sanottakoon nyt että eläinlääkäriin olisi päässyt näissä tilanteissa vain omakustanteisella helikopterilla, jos silläkään. Nämä rodut eivät valitettavasti myöskään opi kokemuksesta. Toinen sekarotuinen koirani taas luontaisesti kavahtaa kaikkea käärmeennäköistäkin, eikä ole joutunut purruksi.
Hyvä kuulla tällainenkin kokemus! Koiramme alkaa olla jo iäkkäämpi - ja sitäkin rakkaampi - siksi kai kannan näin suurta huolta. Hän on meidän "lapsemme", kun ihmislapsia emme koskaan saaneet. Tiedän, monen mielestä aivan säälittävää, mutta meille todellisuutta.
Jostain kyllä luin, ettei koiralle pitäisi antaa kyytablettia, koska se saattaa hankaloittaa vaikeassa tilanteessa myrkyn paikantamista. Tärkein ohje taisi olla, että jos purema tulee, ei koira saisi kävellä, jolloin myrkky leviää verenkierrossa nopeasti.
On tämä aikamoista. Mistäköhän tämä kyiden lisääntyminen johtuu?
Enoni kasvatti koiria alueella, jossa oli paljon kyitä. Aina kun koirat olivat kopin katoilla, tiesi kyyn olevan tarhassa. Useita puremia saivat, mutta aina niistä tervehtyivät. Nuorin antoi kyille kyytiä, nappasi hännästä kiinni ja nylki. Jos koira on isompaa rotua, kannattaa aidatulla pihalla antaa olla vapaana. Käärme välttelee tärinää ja yleensä pysyy pois pihasta.
Pihan aitaaminen, ei alhaalla koloja. Joku luonnonmukainen haitaton karkotuskeino, googlaamalla.