Millainen isäsi sinulla on, jos koet isäsuhteesi läheiseksi ja hyväksi?

Voisitko kuvitella hoitavasi isääsi vanhana?

Ihan varhaislapsuudestani lähtien isäni on ollut tukija ja rohkaisija. Kannustanut yrittämään uudelleen, kun olen jossain epäonnistunut. Aikoinaan auttoi paljonkin mua lukion opinnoissa, varsinkin fysiikassa, pitkässä matikassa ja kemiassa. Isäni on luonteeltaan enemmän tekijä kuin puhuja. Eli hän osoittaa rakkautensa ja välittämisensä teoin eikä sanoin. Aikoinaan exäni kävi riidan päätteeksi käsiksi. Soitin isälleni ja hän tuli hakemaan mut ja lapset. Ei puhunut autossa sanaakaan. Menin lasten kanssa vanhemmilleni yöksi. Aaamulla isäni sanoi, että jätetään lapset vähäksi aikaa äidilleni hoitoon ja lähdetään katsomaan mulle asuntoa. Kaksi päivää myöhemmin pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Ilman exää. Nyt isäni on jo vanha, yli 90v. Asumme aika lähekkäin ja kun aamuisin vien koiran ulos, käyn hakemassa isäni postit ja vien hänelle. Tykkää suurennuslasin kanssa lukea Hesarin aamukahvia juodessaan. Niin kauan, kun mussa henki pihisee, isäni ei joudu hoivalaitokseen. Eikä kyllä äitikään. 

Mua isä mm. puhui pehmeästi, silitteli hiuksia ja piti sylissä enemmän kuin äiti. Kuvaavaa on myös se, että ristiäisissä olin hänen, enkä kummin käsivarsilla. Isälle olen aina myös voinut puhua luottamuksellisesti kaikesta. Ei siinä, lämmin suhde mulla on myös äitiini. Olen lähtenyt hyvistä lähtökohdista maailmalle. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan varhaislapsuudestani lähtien isäni on ollut tukija ja rohkaisija. Kannustanut yrittämään uudelleen, kun olen jossain epäonnistunut. Aikoinaan auttoi paljonkin mua lukion opinnoissa, varsinkin fysiikassa, pitkässä matikassa ja kemiassa. Isäni on luonteeltaan enemmän tekijä kuin puhuja. Eli hän osoittaa rakkautensa ja välittämisensä teoin eikä sanoin. Aikoinaan exäni kävi riidan päätteeksi käsiksi. Soitin isälleni ja hän tuli hakemaan mut ja lapset. Ei puhunut autossa sanaakaan. Menin lasten kanssa vanhemmilleni yöksi. Aaamulla isäni sanoi, että jätetään lapset vähäksi aikaa äidilleni hoitoon ja lähdetään katsomaan mulle asuntoa. Kaksi päivää myöhemmin pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Ilman exää. Nyt isäni on jo vanha, yli 90v. Asumme aika lähekkäin ja kun aamuisin vien koiran ulos, käyn hakemassa isäni postit ja vien hänelle. Tykkää suurennuslasin kanssa lukea Hesarin aamukahvia juodessaan. Niin kauan, kun mussa henki pihisee, isäni ei joudu hoivalaitokseen. Eikä kyllä äitikään. 

Ihana isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan varhaislapsuudestani lähtien isäni on ollut tukija ja rohkaisija. Kannustanut yrittämään uudelleen, kun olen jossain epäonnistunut. Aikoinaan auttoi paljonkin mua lukion opinnoissa, varsinkin fysiikassa, pitkässä matikassa ja kemiassa. Isäni on luonteeltaan enemmän tekijä kuin puhuja. Eli hän osoittaa rakkautensa ja välittämisensä teoin eikä sanoin. Aikoinaan exäni kävi riidan päätteeksi käsiksi. Soitin isälleni ja hän tuli hakemaan mut ja lapset. Ei puhunut autossa sanaakaan. Menin lasten kanssa vanhemmilleni yöksi. Aaamulla isäni sanoi, että jätetään lapset vähäksi aikaa äidilleni hoitoon ja lähdetään katsomaan mulle asuntoa. Kaksi päivää myöhemmin pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Ilman exää. Nyt isäni on jo vanha, yli 90v. Asumme aika lähekkäin ja kun aamuisin vien koiran ulos, käyn hakemassa isäni postit ja vien hänelle. Tykkää suurennuslasin kanssa lukea Hesarin aamukahvia juodessaan. Niin kauan, kun mussa henki pihisee, isäni ei joudu hoivalaitokseen. Eikä kyllä äitikään. 

Ihana isä

Niin on. Maailman paras isä! Ainakin mulle :)

Isä on kyynikko, seuraa maailmaan, loistava huumorintaju, hyvä yleissivistys. Isän kanssa on kiva puhua niitä näitä. Äitin kanssa ei pysty. Ei hän jaksa keskittyä, ei seuraa mitään, puhuu päälle jne. Lisäksi äiti on epävakaa persoona, narsistinenkin. Isä on aina ollut se vakaa tyyppi. Isä on tosi kypsä äitiin usein, mutta 49 vuotta avioliittoa pitää yhdessä edelleen. Äidissä on puolensakin, tekee kaikki kotityöt ja isä saa keskittyä laiskotteluun vielä nyt eläkkelläkin kuten sai töissäkäydessä. Toisaalta kääntöpuolena pitää sietää äitiä.

Isä ei ole koskaan lytännyt. Ei vaadi liikoja. Olin kympin tyttö koulussa. Isän mielestä vähempikin olisi riittänyt, äidin mielestä taas 10- oli epäonnistuminen ja piti heti miettiä, mikä oli virhe. Isän mielestä on tärkeintä, että lapsenlapset on onnellisia ja varoitellut mua, etten vaadi lapsilta liikoja esim. koulun suhteen. Äiti taas prässää koko ajan, että miksei sitä ja tätä.

Kumpikin vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja ja silti isällä on löysä asenne esim. opiskeluasioihin. Hänestä tärkeintä on suojella hyvinvointia ja riittää, että parhaansa tekee.

Isäni on tehnyt koko elämänsä kovasti sekä töitä urallaan että perheensä eteen. Ovat äitini kanssa luoneet meille kyllä kympin alustan kasvaa. Vaikeuksien kohdatessa itse kelläkin, asioista ollaan aina puhuttu ja toisia tuettu. Isä on maailman luotettavin ihminen. Ei koskaan valehtele. Hän on myös maailman reiluin ihminen. Kohtelee ja on aina kohdellut meitä kolmea lasta tasa-arvoisesti. Isä piti aina huolen että koulu sujui ja auttoi meitä jokaista omalla tiellään sen suhteen. Kun äitini opiskeli toisella paikkakunnalla, isäni teki pitkää työpäivää ja silti heräsi aamulla tekemään meille ruokaa päiväksi, jaksoi kuunnella murheemme ja leikkiä ja pelata kanssamme. Isä on aina tukenut oli tilanne mikä tahansa. Lisäksi on pitänyt suht tiukat rajat aina, mutta antanut myös sopivasti iän mukaan vapautta. Rakkautta on aina riittänyt ja edelleen nuorena aikuisena tiedän, että jos mitä vaan eteen tulisi, isä on aina tukemassa.

Hän lähettelee minulle itsestään selfieitä sydänten ja tsempppiviestien kera. 😁❤ Minulle hän on maailman paras isä ja esimerkki siitä, mitä haluan omien lasteni isältä.

Liikutun aina kun puhun tai ajattelen isääni. Hän on elämäni supersankari. Olen kärsinyt vaikka mistä ongelmista kuten syömishäiriöstä, masennuksesta, vaikeista parisuhteista, ja isäni on aina auttanut minua eteenpäin ja ollut tukipilarini. Hän on positiivinen ja hyväsydäminen. Huumorintaju meillä on isän kanssa samanlainen. Olemme nauravia ja iloisia persoonia. Oikeastaan koen että isä on lähimpänä minua persoonansa kanssa. Isä opetti minulle samat asiat mitä opetti veljillekin. Ei vaatinut enempää mutta ei myöskään vähempää. On aina kannustanut minua ja suojellut minua. Mitä voin edes enempää isältä toivoa. En mitään.

voi olen teille kateellinen :/

Siis näitä on niiiiiiin ihana lukea. Ajatus mielessäni on vain, että voiko tuollaisia isiä ja ihmisiä edes olla olemassa? 😭💔

Oma isäni ei ole koskaan halannut. Ei koskaan sanonut että rakastaa. Tapellut äitini kanssa. Ei koskaan vastaa kun lähetän jotain viestiä. Ei koskaan auta. Ei tule vierailulle. On täysin tunnekylmä. Ei ole tutustuttanut meitä lapsia omaan sukuunsa. Ei pidä mitään yhteyttä. Ei koko edes omaa perhettään/ lapsiaan yhteen. On erakko. On outo.

Onneksi oma puolisoni on aivan erilainen isä. Itse yritän olla maailman rakastavin äiti❤️❤️❤️❤️ Pojallemme

Ompa ihania isätarinoita ❤

Omakin isäni on ansaitusti elämäni mies. Tämän tietää myös mieheni :D Isäni on aina pelanut ja leikkinyt kanssamme, vienyt harrastuksiin, auttanut läksyissä, vienyt näkemään maailmaa. Isä on kova tekemään töitä ja opettanut sen arvon myös meille kolmelle lapselle. Olemme aina tehneet perheen kanssa paljon yhdessä. Koskaan ei puuttunut mitään, mutta kaikkea ei kuitenkaan saanut, jos sitä ei tarvinut. Isä laittaa edelleen rahansa perheensä hyväksi ja varmistaa että meillä lapsilla ja äidilläni on mitä tarvitsemme. Itselleen ei paljoa mitään ostele.

Kun sairastuin masennukseen, isä sanoi että sama mitä maksaa, hän auttaa. Kun 15-vuotiaana halusin mallikouluun, isä vei minut sinne ja varmisti että kuvaukset olivat "asialliset". Kun isä kuuli että miesystäväni oli väkivaltainen ja erosin tästä väkivaltaisesta parisuhteesta, isä tuli hakemaan tavaroitani yhteisestä asunnostamme ja varmisti että mies ei käy enää käsiksi. Kun halusin opiskella psykologiaa yliopistossa, isä halusi maksaa kaikki mahdolliset kulut mitä tarvitsisi.

Ei ole tilannetta, jossa isä ei olisi tukenut ja auttanut. Isä on myös reilu ja jos hän ostaa jollekin lapsistaan jotain, varmistaa hän että muutkin lapset saavat jotain yhtälailla. Olen myös saanut isästäni miehenmallin siitä miten kohtelee puolisoaan, eli äitiäni. Isä on ollut aina äitini rinnalla hyvinä ja pahoina päivinä ja on edelleen.

Todellakin hoidan heitä niin pitkään kuin vain pystyn.

Voiko tästä paremmaksi pistää? 😂 Aikamoisia superisiä on, johan tässä itsekin liikuttuu :D

Minulla on myös ollut ihana isä. Luottamus välillämme on 100% ja ei ole mitään mitä isä ei lapsiensa eteen tekisi. Samoin kyllä äitinikin. Heidän parisuhteensa on myös jotain mitä voin vain haaveilla ja ihaillla. Kumpikin ovat rehellisiä ja kunnioittavia toisilleen.

Mistä näitä unelma isiä tulee?

Tällaisilla isäsuhteilla ei kyllä saada isäongelmia, hyvää työtä isukit!!

Hoidan ehdottomasti isääni ja äitiäni tulevaisuudessa. Vielä onneksi ei sen aika, kun ovat viisikymppisiä.

Isäni on sanoinkuvaamaton sisupussi ja huumorintajuinen omille vitseilleen naureskelija. Hän on se joka saa koko perheen nauramaan. Isä lahjoittaa saimaannorpille rahaa joka kuukausi. Mainitsen sen, koska se kertoo juuri isäni sydämellisyydestä. Hän myös lahjoittaa joka vuosi vähävaraisille lapsille joululahjoja. Hänessä on tietynlaista suomalaista ujoutta ja jöreyttä, mutta samaan aikaan epätyypillistä positiivisuuden ja ilon taitoa.

Isä on ahkera ja rehellinen. Isäni rakensi minulle terveen itsetunnon ja vapauden olla juuri mitä haluan. Siinä missä vei minua futispeleihin, vei myös katsomaan taitoluistelua ja ratsastamaan. Harrastuksiiin kannusti, ja vei, mutta minun ehdoillani. Kouluasioissa oli tiukka ja silti tuki siinä.

Isä on maailman paras isä minulle.