Lue keskustelun säännöt.
Miksi lastensuojelussa uskotaan valehtelijaa? Vilja Eerikan tapauksesta piti ottaa oppia.
25.06.2021 |
Sosiaaliviranomaisilta itseltään ei tätä voi suoraan kysyä tai voi, mutta kysymyksellä saa heidät takajaloilleen ja itsensä huonoon valoon.
Vilja Eerikan tapauksessa isä ja äitipuoli valehtelivat asumisestaan, äitipuolen nimen ja syntyperän ja nelosraskauden ja varmasti paljon muutakin. Sen jälkeen viranomaisissa pitää tehdä ryhtiliike ja parantaa prosesseja. Kuitenkin sosiaalilaki taitaa velvoittaa siihen, että asiakkaan kertomaa pidetään lähtökohtaisesti totena. Toisaalta lapsen oikeudet ja esimerkiksi Istanbulin sopimus korostavat lapsen suojelemisen ensisijaisuutta ihan kaikessa.
Jos lapsi on ahdistunut, on huolissaan ja pelkää, mutta jos vanhempi keksii luotettavanoloiset selitykset, ei kukaan reagoi mihinkään vielä tänäkään päivänä. Papereihin kirjoitetaan, että kertomukset ovat ihan erilaiset. Vanhempi kertoo, että lapsi höpöttelee/ on valehtelutaipumusta/ on manipuloitu ja että kaikki on hyvin. Lapsesta ei herää huolta.
Miten tämä voi olla mahdollista? Millä perusteella tehdään päätökset siitä ketä uskotaan? Miksi lähtökohtaisesti taitavasti puhuva aikuinen puhuu totta, mutta hauras, varovainen ja pelkäävä lapsi valehtelee? Mitä tekee ahdistuneelle, alistamista ja vallankäyttöä lähisuhteessa kokevalle lapselle se, kun uskaltaa puhua, mutta tulee mitätöidyksi myös 'auttamistahoissa'?
Kommentit (4)
Vilja Eerikan isää uskottiin koska hänen äitinsä on sosiaalipamppu ja koko isän suku elää lasutienesteillä.
Yleensä vanhemmat on syyllisiä automaattisesti eikä heitä kuuntele kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset osaa olla hyvin vakuuttavia ja itsevarmoja tarinoidessaan vaikka sitten täyttä puppua kertoisivat. Jos viranomainen on kokematon ja epävarma, kaikki tarinat uppoaa. Eivätkä kaikki viranomaisetkaan ole rehellisiä, eikä puolueettomia, osa jopa itsekin rikollisia.
Jotenkin järkyttävää kuitenkin, että tiedetään vakuuttavasti valehtelevien ihmistyyppien olemassaolosta ja siitä, että tällaiset ihmiset voivat olla esimerkiksi kyvyttömiä empatiaan ja käyttää väkivaltaa. Silti ei ole mitään yritystäkään tunnistaa näitä viranomaistahoissa. Sitä vastoin lapsi joka ei osaa puhua yhtä vakuuttavasti, vaan kertoo peloissaan kokemuksistaan tulee mitätöidyksi: vanhempasi kertoi meille, että sinulla on kaikki hyvin.
Lapselta tai potilaalta ei kysytä ikinä mitään missään vaiheessa. Ei kysytä vastaanotoilla ei palavereissa ei missään sillä ei mitään väliä. Kun kerran potilaasta joku väittää jotain niin täytyyhän sen pitää paikkaansa eikä oman kokemuksen. Mutta kun toiset ei oikeasti edes tiedä mitä joutunut tai joutuu kokemaan. Mutta sen tietää mihin se sitten johtaa niin tässä tapauksessa kuin myös Koskelan tapauksessa.
Sirpa Laamanen onkin sitten outo juttu kun miten voi väittää että on jotain mutta sitten oikeasti ei todellakaan ja ne asiat mitä väittää esim. Nadja ranskalainen joka kuulostaa enemmän venäläisellä Nadine voisi jo ehkä olla enemmän ranskalainen ja se että saa muita niihin juttuihin mukaan. Se on käyny myös mielessä onkohan Sirpa Laamanen joku poliisi tai vähintään järjestyksenvalvoja tai ehkä joku vartija kun painoi Viljaa polvella...