Lue keskustelun säännöt.
Norjassa asuminen ja työ! Perheen kera...
12.08.2009 |
Löytyisiköhän meidän ammatiosaamiselle töitä? Itse olen laborantti (työkokemusta 1 1/2v) mies on elektroniikka-asentaja (työkok. 5v). Meillä on 2 ala-asteikäistä lasta ja 1 alle vuoden ikäinen. Pitäisi löytyä lapsille hyvä koulu ja pienimmälle hyvä tarha. Voipi olla, että itse hoitaisin ensin nuorimmaista kotona ja mies olisi töissä, tai toisinpäin. Riippuu siitä kumpi niitä töitä saa. Myös muut työt kävisi, ei siis ole pakko olla oman alan töitä. Jos joku voisi auttaa...mistä voisi töitä lähteä kyselemään? En oikein ole netistä löytänyt. Kumpikaan ei osaa norjaa, eikä kyllä ruotsiakaan. Englanti sujuu jotenkin, uskon, että sillä pärjätään. Olen itse joutunut käyttämään työssäni englantia jonkin verran ja olen joskus kauan sitten asunut vuoden ulkomailla ja englannilla mentiin.
Haluaisimme kuitenkin lähelle suomen rajaa töihin...ei kuitenkaan tämäkään välttämätön, eli mihinpäin norjaa vaan. Millaista elämä Norjassa on? Miten lapset sopeutuu? Miten perheellinen löytää siis työn ja asunnon...ja sellaisesta paikasta, missä lapsien on hyvä ja turvallinen olla ja elää.
Kiitos jo viitsit auttaa!
Kommentit (9)
kielen vaikka ummikkoina menisivätkin norjalaiseen kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä milloin tuo yksi on norjassa asunu, mutta todellakin on kallista! ruokamenot nousi ihan huimasti. ja voihan sitä mennä ruotsin puolelle ostoksille mutta silloin pitää olla auto ja maksaa se bensakin.
me asuttiin norjassa viisi vuotta ja oli kallista. asuminen on siellä kalliimpaa kuin suomessa!
vaikeeta oli tutustua muihin ja kieli oli iso ongelma. en laittais norjalaiseen kouluun, meillä lapset kävi englanninkielistä.
niin ja lääkäri ja neuvolapalvelut oli mustakin huonommat kuin suomessa. lääkärit on hiukan hälläväliä meiningillä..
miksi haluatte lähteä norjaan/ulkomaille?? et kertonut syytä siirtää koko perhettä toiseen maahan..
Nav auttaa töiden saamisessa, mutta varmaankin vasta sitten kun olet heidän sosiaaliturvanpiirissä.
On ankeata asua ulkomailla mikäli ei ymmärrä maan omaa kieltä.
Eikö englannilla sitten pärjää? Kyllähän maan oman kielen oppii siellä asumalla...tiedän kokemuksesta, sillä itse aikanaan muutin italiaan, enkä osannut kieltä ollenkaan. Opin sen siellä asumalla ja varmasti nopeammin, kuin opiskelemalla. Mutta miten muuten, jos nyt ei jäädä tuohon kielitaitoon...onko norjassa töitä ja miten se perhe-elämä ja sunnon hankkimiset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun sukulaisperheeni on suomalais-norjalainen ja rouva hamstraa aina Suomesta lastenvaatteita. Lastentarhahoito on myös kallista.
Norjaa alkaa vikkelästi ymmärtää, jos ymmärtää ruotsia. Minäkin kuuntelen jo sujuvasti rouvan puhetta ja luen norjalaisia naistenlehtiä pelkän pitkän kouluruotsin opiskelulla.
Avoimessa yliopistossa vai missä se nyt olikaan on norjan kursseja. Tsekkaa kansanopistot myös.
Raksa-alalla ja hoito-alalla on ymmärtääkseni hyvin töitä. Sukulaiseni perusti pari vuotta sitten remppafirman ja pärjää hyvin.
Toivottavasti et ota väärin kirjoitustani, olen vain rehellinen ja suora (en siis tarkoita pahaa). Ollaan itse asuttu useampi vuosi Norjassa ja voin kertoa, että siellä pitää osata kieltä -ainakin Ruotsia. Eri asia on jos on lähetetty työntekijä kansainvälisessä yrityksessa jossa työkieli on Englanti, mutta muuten pitää osata Norjaa. Tunnen monta suomalaista jotka asuvat Norjassa ja joilla on korkeakoulututkintoa ja työkokemusta, mutta kun kieli on ongelma. Ja kieltä pitää osata puhua, ei vähän vaan sujuvasti. Niinhän se on Suomessakin. Voisiko sinulla tai miehelläsi olla Suomessa työkaverina ulkomaalainen, joka ei puhu Suomea..? Tuskin.. Ja jos Englanti sujuu vain jotenkin niin vielä pahempi.. Palkat ovat suuremmat kuin Suomessa, mutta niin ovat kulutkin (ja verot). Eli ei kannata lähteä sillä ajatuksella että pärjää Norjassa paremmin, sama elintaso täällä on kuin Suomessa jos suhteuttaa kuluihin. Muuttokustannukset meillä oli n. 8000€, siis pelkästään Suomesta Norjaan. Tuloveroalennusta saa 10% ensimmäiset kaksi vuotta, mutta silti maksat veroa vähintään saman verran kuin Suomessa ja kahden vuoden jälkeen vielä enemmän (siis +10%). Valitettavasti jos olet kotona sinulle maksetaan kotihoidontukea muutama sata euroa, jolla ei pitkälle pötkitä Norjassa. Yhden ihmisen palkalla ei pärjää viisihenkinenperhe. Riippu tietysti missä päin Norjaa asut, mutta vuokrat ovat korkeat. Ja kun teilläkin on viisihenkinenperhe täytyy sitä tilaa olla. Voit käydä katsomassa asuntojen vuokra ja ostohintoja osoitteesta www.finn.no ja eiendom, leiemarkedet on vuokraasunnot. (siellä taitaa myös olla työpaikkoja) Terveyspalvelut ovat huonommat kuin Suomessa, esim. neuvola ja lääkärinpalvelut. Ruokakulut ovat aika kovat (varinkin teidän kokoisella perheellä). Tuplahinnat, joskus enemmänkin. Norjalainen lohi on halvempaa Suomessa kuin Norjassa! Norjassa ei ole suomalaisia kouluja, joten tuon ikäisten lasten laittaminen Norjalaiseen kouluun ei ehkä ole ihan fiksua.. Miten he ymmärtävät ja pärjäävät? Ja lapset eivät saa kouluissa lämmintä ruokaa, joissain tuodaan itse omat eväät kotoa (voileipiä) ja toisissa saa voileipiä. Englanninkieliset yksityiskoulut on sitten niin kalliita ettei sinne kukaan laita lastaan ellei työnantaja maksa, lapset ovatkin expatien tai diplomaattien lapsia. Ja tarhapaikkoja on erittäin vaikea saada. Niistä on huutava pula. Juuri kuulin että yksi oli saanut paikan 25 km päästä -ja siis he asuvat Oslossa, jossa luulisi olevan tarhoja aika lähekkäin. Kaikki ylimääräinen on kallista, esim. autot, alkoholi, tupakka, karkki jne. Yksi tölkki kaljaa maksaa kaupassa lähes 5€. Vero 25%..
Raksamiehistä oli aikaisemmin pulaa, mutta nyt Norja on aivan täynnä puolalaisia. Heistä suurin osa tekee raksahommia. He saavat paljon huonompaa palkkaa ja nyt on jopa ylitarjonta..
Kirjoituksesta saa ehkä sen käsityksen että Norjassa on kurja asua, näin ei ole. Täällä on ihana ja kaunis luonto ja rento meininki. Kaikissa maissa on hyvät ja huonot puolet, mutta jos siis olisin sinun kengissä tietäen mitä tiedän Norjassa asumisesta niin miettisin kyllä kaksi kertaa ja jäisin Suomeen... :0)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuttiin kaksi vuotta Oslossa ja se oli aivan ihanaa aikaa!
Ei puhuta Norjaa edelleenkään, heikolla englannilla pärjättiin..tosin mieheni oli töissä raksalla ja minä siivoojana.
Palkat oli huomattavasti paremmat kuin Suomessa, eikä elintasokaan mitenkään hirvittävästi kalliimpaa.
Asuntojen vuokrat aika samaa luokkaa kuin vaikka Helsingissä..välillä tuli kyllä tosi isoja sähkölaskuja. Ruokaa kävimme hakemassa Ruotsista pari kertaa kuukaudessa. Vaatteet on Norjassa saman hintaisia kuin Suomessa ja alennusmyynnit ovat huomattavasti parempia!
Terveyspalvelut oli mielestäni hyvät! Neuvola ja lääkäripalvelut vastasivat vähintäänkin Suomen tasoa. Niin ja tuet on parempia esim. äitiyspäiväraha on täys palkka 10kk!
Siihen kannattaa varautua, että asioiden hoitaminen Norjassa on todella hidasta ja alkeellista. Esimerkiksi norjalaista henkilötunnusta voi joutua odottelemaan puolikin vuotta! Oli välillä todella turhauttavaa taistella kaiken maailman lappusien kanssa.
Norjassa ehdottomasti parasta oli se luonto..niin ihania maisemia! Ja ihmiset oli yllätys yllätys paljon vapautuneempia kuin suomalaiset.
Ei muuta kuin innolla reissuun! Kyllähän sieltä pois pääsee, jos siltä tuntuu.
Niin ei tässä vielä olla mihinkään muuttamassa, vaan vasta punnitaan eri vaihtoehtoja...aika isoista asioista olis kuitenkin kysymys...lasten koulu ja sitten talo...pitäskö talo laittaa myyntiin,vuokralle vai mitä sen kanssa nyt sitten tekis??? Mies ei haluis myydä...jos siellä ei sitten tosiaankaan viihtyiskään, niin eipä ole mihin palata. En tiedä, vaikeaa on...itse haluaisin lähteä ja kovasti...Mistä niitä töitä voisi kysellä?