Tarvitseeko 6-vuotias ns. kotikavereita?

Niistä on tullutkin tosi tärkeitä lapselle ja viihtyy ulkona pihassa tuntikausia kavereiden kanssa. Muita lapsia meillä ei ole, joten voisin kuvitella että aika tulisi pitkäksi iltapäivisin/iltaisin pelkästään aikuisten seurassa tai dvd:tä katsellen.



Hyvä näin!

pari sisarusta kotona ja ne ei sitten kavereiksi riitä? No, aina niitä eskarikavereita voi pyytää kotiinkin illalla leikkimään. Ja vielä on harrastuksiakin. Eiköhän teillä ole kaikki ihan hhyvin, ilman kotikavereitakin.

Kun neuvolan (6v) tarkastuksessa, eskarin keskustelussa (ope ja vanhemmat)kyseltiin näitä kotikavereita ja mainittiin että ne olisi tärkeitä.



Mutta lapseni ei itse kaipaa kotikavereita. 4 tuntia eskaria+muut aloituksessa mainitsemani asiat tuntuvat riittävän hänelle.

Oli aiemmin täällä muutaman isomman pojan porukassa muttei viihtynyt, kun sota- ja tappeluleikit ym. uhomeininki ei kiinnosta. Eivät olleet siis samanhenkisiä.



ap.

Taitaa olla aika yksilöllistä! Meidän lapset eivät ole kaivanneet kavereita kuin vasta eskarin loppupuolella, eli lähes 7-vuotiaina. Sitten ekalla luokalla ovat jo halunneet että kutsumme kotiin leikkikavereita ja joku on heidätkin kutsunut kotiinsa.



Ei huolta mielestäni jos kotona sisaruksia ja muutenkin puuhastelette yhdessä. Mikäs sen parempi:).

Mä olen vähän kypsä koko eskariin tai niiden tavoitteisiin ja määräyksiin tällä hetkellä. Mulla on kotihoidosta nyt eskarin aloittanut lapsi, eikä mitään positiivista oo sieltä tullut. Ja eskaria on käyty vasta pari viikkoa mut kolmesta osa-alueesta on tullut sanomista. Kyllä oon tippunut korkealta kun oon pitänyt omaa lastani ihan normaalina. Jotenkin tuntuu, et nää kotilapset on hoitajien silmätikkuna...



Meil on naapurissa lapselle kavereita ja heitä nähdään monta kertaa viikossa mut välttämätöntä musta se ei olis kun eskarissa ja harrastuksissa.

Jos poikasi on itse tyytyväinen tilanteeseen eikä kaipaa kavereita (eskarista) iltapäivisin tai viikonloppuisin, niin miksi murehdit. Lapset on erilaisia. Meillä vanhempi ei koskaan ole kaivannut ulkopuolisia leikkikaverita, nuorempi taas ilmoittaa ½ tunnin "´vapaahetken" jälkeen että on tylsää ja lähtee hakemaan naapurin lapsen kaveriksi tai sitten pyytää että kutsutaan joku kauenpana asuva meille leikkimään. Näin myös viikonloppuisi.

en sitten tiedä

Pitääkö heilua jossain porukassa vaikka ei viihtyisi vain siksi että olisi tyyppejä joita voi kutsua kavereiksi.

en hankkis siihen lisäksi enää harrastuksia. puhumattakaan jos vielä perheen kanssa liikkuisimme ja reissaisimme paljon.

ekaluokkalaisellemme olin miettinyt että voisi yhden harrastuksen alkaa, mutta käytännössä siitä ei tule mitään. johan läksyihin menee illalla sen verran ettei enää mihinkään viitsi lähteä.

Eli eskarissa oli paljon kavereita ja pari harrastusta, joista ei kuitenkaan niiiin hyviä kavereita, että tavattaisi vapaa-aikana, koska kaikki tulevat eripuolilta kaupunkia. Eskarikavereita on nähnyt välillä vapaa-ajallakin, mutta aina pitää erikseen sopia leikit, koska ovat olleet liian pieniä kulkemaan toistensa luo.



Lisäksi on reilu 1 v vanhempi isosisko ja pikkuveli, joiden kanssa sujuu leikit ihan hyvin. Juuri eskarivuoden aikana alkoi kuitenkin kaipaamaan "omia" leikkikavereita, välillä olin jo ihan huolissani kun vaikutti niin yksinäiseltä joinakin viikonloppuina. Suuren osan aikaa leikkivät siskonsa kanssa, mutta asiaan vaikutti varmasti myös se, että sisko sai ekana kouluvuotena paljon uusiakin kavereita, jotka asuvat ihan lähellä. Eli sisko saattoikin lauantaina lähteä omien luokkakaverien kanssa leikkimään.



Olen niin ikionnellinen että on nyt koulun alun myötä löytänyt myös ihan omia kavereita, joita voi vaan mennä hakemaan.

Tyttö on nyt 6-vuotias, eli sanon omana mielipiteenäni että saattaa hyvinkin tarvita.



Me asumme omakotitaloalueella, jossa on kyllä lapsia, mutta ei ihan juuri samassa korttelissa, eikä ihan just saman ikäistä.