Uskotko, että ihminen voi aiheuttaa toiselle vakavan masennuksen

Epäiletkö, vai haetko vahvistusta?

jokainen on oman onnensa seppä.



Mutta ei ole ihan helppo juttu.



Taistelin itse vuosia sitten itseni irti narsistin ikeestä. Meinasin masentua, mutta onneksi pääsin jaloilleni. Narsisti ei minua auttanut. Itse autoin itseäni.

ihminen on aina vastuussa itsestään - siis myös siitä, jääkö jonkun toisen ihmisen uhriksi. ELi jos toinen masentuu toisen käytöksestä, ovat molemmat yhtä "syyllisiä", pois luettuna tietysti lapset, jotka eivät voi itse määrätä asioistaan.

Uskon, että masentuneella on myös muita vaikuttavia tekijöitä taustalla, kuin rasittava läheinen suhde.



Geneettinen taipumus masennukseen? ja uskonnollinen tai muu maailmankatsomus?, jonka varjolla henkilö yrittää toimia eritavalla, kuin oikeasti olisi tarpeen, suhteessa rasittavaan ihmiseen näin esimerkiksi.



Erotkaa mieluummin, kuin että menettäisitte mielenterveytenne!

tietysti jokaisella on vastuu itsestään, eli tuollaisen ihmisen seurasta pitäisi hakeutua pois.



Esim ystäväni on kärsinyt väkivaltaisesta alkoholistimiehestään kymmenen vuotta ja alkaahan siinä mielenterveys olla aika mennyttä. Vuosien stressi ja unettomuus tekee tehtävänsä.

aina itse tajuaa, että siksihän tässä ollaan masentuneita, kun tuo kumppani mua halveksii. Ettei kai oikeesti luule.



Helppohan tilanteeseen on tarttua, jos sen tiedostaa, mutta ei todellakaan ole ihan helppoa tajuta koko elämänsä syyt ja seuraukset.



Musta on myös kurjaa, että sitä masentunutta syyllisetetään omasta tilastaan, jolloin samalla annetaan synninpäästö sille kiusaavalle kumppanille. Vaikka oikeesti senkin pitäisi olla niin vastuullinen, ettei tuota toiselle henkistä kärsimystä.

että jokainen on oman onnensa seppä.

Kyllä tämän toisen tarvitsee olla itse sairas tai jollain lailla "heikko", jos moiseen "suostuu". Siis kyllä terveellä ihmisellä pitää olla myös oma tahto lähteä moisesta suhteesta. Lapset tietty eri asia ja silloin soisi, että joku muu puuttuisi asiaan.

Silloin pitää katsoa peiliin.

ei kyllä ole helppoa nähdä, milloin kumppani on huono. Mulle on aina toitotettu, että loukkaannun liian helposti, joten nielen sitten kaikki loukkaavat jutut, mitä kumppani suoltaa, koska oletan, että olen itse väärässä. Ja nuo jutut jää sitten kaivelemaan pitkäksi aikaa ja masentavatkin.

Lähden siitä rajauksesta, jonka ap minusta tuossa asetti eli kyse on puheista ja lievemmän tason käytöshäiriöistä, ei siis mistään raiskauksesta tai väkivallasta tms. vakavasta alistamisesta.



Ihminen luo valtaosan tunteistaan itse. Kukaan ei pakota häntä tuntemaan tunteitaan, vaikka tietysti valtaosa ihmisistä esimerkiksi pelkäisi irrationaalisesti käyttäytyvää ja uhkaavaa miestä.



Osa masentuu tietyssä tilanteessa, toiset eivät lainkaan.



Sitä paitsi kannattaa muistaa, että masentunut yleensä syyttää ympäristöään tai vaikkapa puolisoaan masennuksestaan.



Eli ihminen projisoi oman pahan olonsa vaikka nyt sitten mieheensä ja syytää miestä kaikesta.



Esimerkiksi mies on syypää siihen, että tällä naisella ei ole työtä, ystäviä eikä itsetuntoa - vaikka loppukädessä sellaiset ovat etupäässä omien valintojen tulosta.



PS: ja nyt siis - korostan - en syyllistä masentuneita. Vakava masennus on sairaus, eikä siitä pelkällä tahdonvoimalla parannuta. Muttei siitä myöskään voi syyttää lähiympäristöään.



Ja kuten joku jo sanoikin: lapset ovat eri juttu, heillä se persoonallisuus on vasta muotoutumassa. Kauhealla kasvatuksella ja kamalalla lapsuudella todentotta voi pilata lapsensa loppuelämän.

hyvänä esimerkkinä vuosia jatkunut koulukiusaaminen