En tiedä, mikä vanhemmuudessani on mennyt pieleen
Kolme lasta, kaikki teinejä. Tiedän, että ikään kuuluu jollain tasolla itsekkyys, mutta ajattelen että rajansa silläkin. Hankalinta on esikoisen kanssa.
Nuoremmat jotensakin elävät tavallisesti kuitenkin, siistivät jälkensä, huolehtivat koulunkäynnin ja velvoitteet. Mutta jokin yhteys vain puuttuu.
Elämme rauhaisaa uusperhe-elämää. Isäpuoli tulee lasten kanssa hyvin juttuun. Emme tupakoi, emme käytä alkoholia, molemmat työssä käyviä, ei velkaa. Lapset saavat tarpeellisia asioita, mutta eivät "kuuta taivaalta". Kun on lomia, tehdään yhdessä reissuja, siellä nyt on ihan mukavaa kuitenkin ollut. Mutta minusta on hassua, että arkena ei lapset sitä yhteistä oleilua tai yhteyttä kaipaa.
Kasvatusperiaatteena on yritetty opettaa toisten huomioon ottamista, oman huoneen siistinä pitämistä, opiskeluun panostamista (oman kiinnostuksen mukaan) ja aina löytyy aikaa, jos tulee huolia. Tietysti kotitöihin muutenkin osallistumista tarpeen mukaan.
Vanhin täyttää kohta 18 ja on laiskin tyyppi, jonka tiedän, menee aina siitä missä aita matalin. Raha ei pysy kynsissä yhtään, vaikka on säästötapoja opastettu. Mikään opastus ei mene perille ja en voi kerralla paljon antaakaan rahaa. Raha menee ulkona syömiseen, karkkeihin, sipsiin, makukivennäisvesiin ynnä muuhun. Ei käy koskaan elokuvissa tai muussa, mikä maksaa, kun raha menee suusta alas syömisinä.
Tyttö ei viitsi lukiossa lukea, oikeastaan ollenkaan. Eka vuoden "menestys" 5-6 numeroita. Kuraattori vaan sanoo minulle, että lasta pitää arvostaa sellaisena kuin hän on ja olla tyytyväinen. Lukio ei ole tämän nuoren paikka, mutta eipä sitten kuraattorin kannustuksen jälkeen suostunut hakemaan yhteishaussa muualle. Kuraattori ehdotti lukion jälkeen ammatteja, joihin ei ole realistista edes päästä hänen lukemisella tai fyysisellä kunnolla, ei kuntoile ollenkaan. Kuraattori käänsi tämän koko opiskeluinnottomuuden niin, että minä vanhempana en vain tue nuorta tarpeeksi.
Nyt on kesätöissä yhden kuukauden ja rahalle on jo suunnitelma, puolet menee johonkin ihmeen kaiuttimeen. Suunnitelma hänellä on myös muuttaa 18 kun täyttää, kaverin kanssa kimppa-asuntoon. Tässä ei ole minusta mitään järkeä kesken lukion, mutta ei kun hän haluaa. Sanoin sitten, että no siitä vaan, mutta minä en maksa asumiskuluja samaan kaupunkiin lähelle, enkä ruokiakaan toiseen talouteen. Jos haluaa omilleen, niin lähtee omilleen ja hoiteleepa sitten maksutkin. Kelasta kuulemma saa rahaa. Oli jo nyt muuttamassa, mutta sanoin, että olet 17 ja sinä et saa yhtään mistään rahaa, koska minun ja puolisoni tulot katsotaan, niin kauan kun on alaikäinen. Jos lähtee, niin lukion opiskelukirjat kustannan, siihen saa jäädä.
En tiedä, mitä tehdä tässä asiassa. Kai se täytyy vain luovuttaa ja kehoittaa asumaan omilleen. En jaksa enää haisevia ruokia huoneessa, likaisia vaatteita laatikoissa ja kaapeissa. Huone haisee ällölle. On kielletty laittamasta ruoka-aineksia tai siteitä roskiinsa, mutta sinnepä se ne vetelee. Ja paskaiset alushousutkin laittaa laatikkoon takaisin, kuin myös käytetyt sukat. Ja ei, ei ole masentunut. Elämä on kivaa hengailua kavereiden kanssa. Vielä pitäisi päästä roadtripille, kun työt loppuu. Kavereiden kanssa lomalle, huoneisto vuokrata jostain ja nauttia elämästä. Muilla kuulemma vanhemmat maksaa. Täh..
Kommentit (33)
Kuulostaa ihan tavalliselta teiniltä. Joittenkin vaan pitää oppia kantapään kautta. Yritä suhtautua rauhallisesti, vaikka ärsyttää.
Hyvä, että teet selväksi tuon, ettei rahaa ole tiedossa muuhun kuin kirjoihin. Kyllä hän siitä aikuistuu ja oppii aikanaan.
Lapsen on selkeästi aika muuttaa omilleen. Luonto, ja teini itse vieroittaa itsensä vanhemmista kätevästi niin että lopulta se vanhempikin on vain tyytyväinen kun mulkeroteini lähtee muonavahvuudesta omien lihapatojen ääreen :D
Geenit.... En minäkään mikään superäiti ole, enkä ole aina osannut kommunikoida niin, että lapset tekisivät kuten haluan tai ymmärtäisivät, miksi pyydän kyseistä asiaa, mutta kyllä he aina yrittävät toimia järkevästi tai älykkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on selkeästi aika muuttaa omilleen. Luonto, ja teini itse vieroittaa itsensä vanhemmista kätevästi niin että lopulta se vanhempikin on vain tyytyväinen kun mulkeroteini lähtee muonavahvuudesta omien lihapatojen ääreen :D
Näkee hyvin tästä ketjusta, mitä p*skatasoa av-mammat ovat, tasottomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Selkeästi isovanhempanne eivät ole olleet eliittiä koska asenne on matalastikoulutettujen alaluokan ihmisten.
Häpeä ap, lapsesi elää kuin sika.
Jos menohaluja on, niin antaa mennä vain. Silloin aika on oikea. Sitä ennen voisit keskittyä lapsiisi enemmän ja jättää kännykän tuijottamisen vähemmälle. Juttele, kysele, ole kiinnostunut ja läsnä. Lapset ovat sinun lapsiasi, kännykkä ja av ei ole.
Itselläkin on kolme teiniä ja välit heihin ovat todella hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on selkeästi aika muuttaa omilleen. Luonto, ja teini itse vieroittaa itsensä vanhemmista kätevästi niin että lopulta se vanhempikin on vain tyytyväinen kun mulkeroteini lähtee muonavahvuudesta omien lihapatojen ääreen :D
Näkee hyvin tästä ketjusta, mitä p*skatasoa av-mammat ovat, tasottomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Selkeästi isovanhempanne eivät ole olleet eliittiä koska asenne on matalastikoulutettujen alaluokan ihmisten.
Häpeä ap, lapsesi elää kuin sika.
Veikkaan, että sinä olet noin 15 vuotias? Teiniangsti jyllää!
Se on totta ettei joillekin mene kuin kantapään kautta. Minäkin yritin mielestäni varovasti neuvoa ja kannustaa noissa kouluasioissa, ja välit tulehtuivat aika pahasti. Siinä vielä joku sukulainen yllyttämässä kertoen lapselle ettei minulla ole varaa sanoa kun en itsekään ole ylioppilaaksi kirjoittanut.
On ollut suunnitelmaa muuttaa kaverin kanssa kimppaan, mutta se sitten kariutui kun kerroin muutamia totuuksia ja kai se kaveri oli sitten ottanut selvää miten paljon halvemmalla saa opiskelija-asunnon.
Nyt sitten käy työkkärin kuntoutustoimenpiteissä, minä en enää puutu, eiköhän ne siellä pistä sen tajuamaan että se ammattikin pitäisi hankkia.
Lukionkin selvitti kun vaihtoi iltalukioon, muuten ei olisi tarvittavaa määrää kursseja saanut neljässä vuodessakaan suoritettua.
Ei ole sun vika. Sattuu olemaan ei-niin-terävä-kynä. Äitiä tulee ikävä kun se kimppakämppä ei olekaan niin kiva kuin on luullut. Kukaan ei pese lattioita,ei vessa,ei mitään,pyykit...eipä enää palvelu pelaakaan!
Ja raha,ei se kauaa kestä se yks-kaks palkkaa,puhelin,sähkö,vuokra...
Joo anna unelmoida ja karahtaa kiville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on selkeästi aika muuttaa omilleen. Luonto, ja teini itse vieroittaa itsensä vanhemmista kätevästi niin että lopulta se vanhempikin on vain tyytyväinen kun mulkeroteini lähtee muonavahvuudesta omien lihapatojen ääreen :D
Näkee hyvin tästä ketjusta, mitä p*skatasoa av-mammat ovat, tasottomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Selkeästi isovanhempanne eivät ole olleet eliittiä koska asenne on matalastikoulutettujen alaluokan ihmisten.
Häpeä ap, lapsesi elää kuin sika.
Ja palstan mt-potilaskin taas aktivoitui, huoh.... Ota aamulääkkeet ja mene vaikka hetkeksi lepäilemään, niin elämä ei tunnu niin rankalle. Ok?
Aikuisena voit siivota itse nuoren huoneen, jos mitään ei tapahdu, ei jättää haisemaan huonetta tai heitteille. Ja heittää rievut pois tai pestä. Nuoren omaa asumista kannattaisi aina vanhempien osittain tai kokonaan tukea, julkiset tuet ovat riittämättömiä. Ja olla hyväksyvä positiivinen nuoria kohtaan, ei negatiivinen, koska negatiivisuus voi aiheuttaa toiselle joskus vakavia ongelmia. Ei kannata huolestua nuoren rahankäytöstä, jos se on "teinimäistä", koska myöhemmin se jo sujuu paremmin. Nuori ei ole koskaan ennen kokenut asioita ja kokeilee eri juttuja. Se roadtrippi kuulostaa vaaralliselta, sille EI, että normaali lomamatka parempi idea. Miksi nuorella ei saa olla unelmia ja haaveita noin muuten, miksi kaikki olisi väärin? Nuoret eivät voi asua kodissasi ikuisesti (ellei ole siellä viihtyvä), vaan yleensä sen ikäinen opettelee omaa elämää välillä ja jopa siivousta. Kyllä se järki joskus tulee sieltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen on selkeästi aika muuttaa omilleen. Luonto, ja teini itse vieroittaa itsensä vanhemmista kätevästi niin että lopulta se vanhempikin on vain tyytyväinen kun mulkeroteini lähtee muonavahvuudesta omien lihapatojen ääreen :D
Näkee hyvin tästä ketjusta, mitä p*skatasoa av-mammat ovat, tasottomimpia ihmisiä, mitä maa päällään kantaa. Selkeästi isovanhempanne eivät ole olleet eliittiä koska asenne on matalastikoulutettujen alaluokan ihmisten.
Häpeä ap, lapsesi elää kuin sika.Veikkaan, että sinä olet noin 15 vuotias? Teiniangsti jyllää!
Siltä tuo teksti kyllä kieltämättä kuulostaa :D :D Kyllä se siperia hänetkin opettaa!
Ja suomessa roadtrippi voi sujua suht hyvin, mutta ulkomailla on riskejä. Pitäisi olla todella hyvin suunniteltu etukäteen, mutta tieliikenne ja rikollisuus on eri luokkaa siellä.
Ehkä oppii kirjoitti:
Ei ole sun vika. Sattuu olemaan ei-niin-terävä-kynä. Äitiä tulee ikävä kun se kimppakämppä ei olekaan niin kiva kuin on luullut. Kukaan ei pese lattioita,ei vessa,ei mitään,pyykit...eipä enää palvelu pelaakaan!
Ja raha,ei se kauaa kestä se yks-kaks palkkaa,puhelin,sähkö,vuokra...
Joo anna unelmoida ja karahtaa kiville.
No höpsistä mitä negatiivisuutta! Kannattaa uskoa siihen lapseen, kyllä se pärjää. Minunkin vanhempani luulottelivat kaikenlaista ikävää, joten lähtiäislahjaksi sain haukut, "et tule ikinä pärjäämään" "olet sellainen ja tällainen, joten elämästäsi ei tule mitään" jne. Näin yli nelikymppisenä voin sanoa että kaikki meni hyvin vanhemmistäni huolimatta, ei heidän vuokseen ;)
Yrittivät vielä tätä samaa omalle tyttärelleni, mutta minäpä puolustin, ja hienosti hänelläkin menee ;)
Veikkaan, että useimpien teinien vanhemmat kipuilevat samojen asioiden parissa, vaikka eihän se ketään tietystikään lohduta. Mutta ainakin itse tunnistin aloituksesta paljon samaa, mitä on meillä: Lukiossa opiskeleva tyttö periaatteessa hoitaa koulunsa melko hyvin, mutta on muuten maailman leväperäisin teini ja elää kuin possu lätissään, aina siihen saakka kun käsken siivota huoneensa - VAIKKA alun perin on sovittu, että oman huoneen saa sillä ehdolla, että se pidetään kunnossa. Ammattiopintoja suorittava poika taas pitää huoneensa esimerkillisen siistinä, mutta opinnoissa vaatii perään katsomista ja muutenkin vaatii joissakin asioissa enemmän patistelua ja kannustamista.
Tyttö tuhlaa kaikki saamansa rahat saman tien, ostelee vaatteita, meikkejä ja koruja, joskus myös älyttömiä määriä herkkuja. Tilinsä on aina tyhjänä. Poika taas on kitsas ja ostaa maltillisesti mitään, mielellään maksattaisi muilla kaiken...
Tytöllä mielialat heittelevät ja välillä tekee muidenkin elämästä yhtä helvettiä, kun kiukuttelee ja raivoaa, toisena päivänä on taas suorastaan päivänpaiste. Poika on tasaisempi luonteeltaan.
Isottelua ja rajojen koettelemista tekee kumpainenkin, ja kaiken aikaa haaveilevat itsenäisestä elämästä, vaikkei edellytyksiä ole. Saavat kyllä muuttaa omilleen kun sille oikeasti alkaa tuntua. Kotitöitä harjoitellaan täällä kotona pikkuhiljaa, ja mitä ei opi kotona, opettelee sitten omin päin. Näinhän moni on joutunutkin tekemään.
Onhan tää vanhemmalle aika haastavaa pitää oma pää kylmänä ja suhtautua teinien kotkotuksiin asiallisesti. Ei voi kuin luottaa siihen, että oppii ne kuitenkin, vaikkei aina sille vaikuta. Jos kotoa on saanut jonkinlaiset eväät elämälle, niin on vaan niiden omissa käsissä, että lopulta oikeasti pärjäävät.
Anna lapsen itsenäistyä, mutta ole kuitenkin tukena. En itse viitsisi rikkoa välejä nuoren kypsymättömyyden takia. 18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta kasvuvaihe on vielä aivan kesken.
Olet todennäköisesti onnistunut kasvatuksessa oikein hyvin, lapsesi on saanut elää hyvää, turvallista lapsuutta ja saanut tukea ja rakkautta. Hän on ihmisenä sellainen joka ei murehdi turhia, eikä pikkuasiat haittaa, mikä on monesti tosi hieno ominaisuus, vaikka teini-ikäisellä raivostuttava.
Mitä jos puolittain olisit tukemassa kotoa muuttamista, mutta pidät kuitenkin oven avoinna kotiin jäämiseen? Aika pian nuoret varmaan tajuavat, että helpommalla pääsee, kun jaksaa kotona vielä hetken.
Ja jos muutto onnistuukin, hienoa. Matka aikuisuuteen on alkanut. Tue edelleen lasta, ainakin henkisesti, miksipä ei myös taloudellisesti. Vastuu ja ymmärrys elämän realiteeteista kasvaa joka tapauksessa huimasti.
Mä en estäisi omilleen muuttoa mutta en myöskään lähtisi tekemään puolesta. Sivusta seurauksin miten hoitaa asiat, toki voisin auttaa esim. kuskaushommissa. Itse hankkii kämpän ja sinne tarvittavat tavarat. Jos tähän kykenee, pärjää varmaan omillaan. Jos muutto kaikkinensa on kovin vaikeaa, on parempi että jää vielä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että useimpien teinien vanhemmat kipuilevat samojen asioiden parissa, vaikka eihän se ketään tietystikään lohduta. Mutta ainakin itse tunnistin aloituksesta paljon samaa, mitä on meillä: Lukiossa opiskeleva tyttö periaatteessa hoitaa koulunsa melko hyvin, mutta on muuten maailman leväperäisin teini ja elää kuin possu lätissään, aina siihen saakka kun käsken siivota huoneensa - VAIKKA alun perin on sovittu, että oman huoneen saa sillä ehdolla, että se pidetään kunnossa. Ammattiopintoja suorittava poika taas pitää huoneensa esimerkillisen siistinä, mutta opinnoissa vaatii perään katsomista ja muutenkin vaatii joissakin asioissa enemmän patistelua ja kannustamista.
Tyttö tuhlaa kaikki saamansa rahat saman tien, ostelee vaatteita, meikkejä ja koruja, joskus myös älyttömiä määriä herkkuja. Tilinsä on aina tyhjänä. Poika taas on kitsas ja ostaa maltillisesti mitään, mielellään maksattaisi muilla kaiken...
Tytöllä mielialat heittelevät ja välillä tekee muidenkin elämästä yhtä helvettiä, kun kiukuttelee ja raivoaa, toisena päivänä on taas suorastaan päivänpaiste. Poika on tasaisempi luonteeltaan.
Isottelua ja rajojen koettelemista tekee kumpainenkin, ja kaiken aikaa haaveilevat itsenäisestä elämästä, vaikkei edellytyksiä ole. Saavat kyllä muuttaa omilleen kun sille oikeasti alkaa tuntua. Kotitöitä harjoitellaan täällä kotona pikkuhiljaa, ja mitä ei opi kotona, opettelee sitten omin päin. Näinhän moni on joutunutkin tekemään.
Onhan tää vanhemmalle aika haastavaa pitää oma pää kylmänä ja suhtautua teinien kotkotuksiin asiallisesti. Ei voi kuin luottaa siihen, että oppii ne kuitenkin, vaikkei aina sille vaikuta. Jos kotoa on saanut jonkinlaiset eväät elämälle, niin on vaan niiden omissa käsissä, että lopulta oikeasti pärjäävät.
Nämä on niin jänniä juttuja. Miehen teinitytön äiti pitää tyttöä porsaana joka tuskin edes suihkussa käy. Ei viitsi tehdä mitään minkään eteen, on laiska ja makoilee vain, koulu tosin sujuu mainiosti. Tyttö on rasittava raivoaja, jota pitää koko ajan töniä tekemään edes jotain. Ei keskustele mistään, vaan kuulemma vänkää vain vastaan kaikesta ja koko ajan.
Minun mielestäni taas kyseinen tyttö, noh, vaikka lähtisi samantien omilleen niin ei mitään ongelmaa. Osaa paljon enemmän, ja tekeekin, kuin teinit keskimäärin, on fiksu ja luotettava, ei sorru järjettömyyksiin. Osaa perustella meilipiteensä, ja neuvotella kaikille sopivaksi asiat. Raha pysyy käsissä, vaikka ostaakin teinijuttujaan.
Meillä ollessaan tyttö on lähes koko ajan auringonpaistetta, mutta heti kun lähtee äitinsä luo, tulee äitiltä puheluita ja viestejä kun tyttö on niin mahdoton.
Varmaan tämä johtuu siitä että tyttö ei ole meillä mikään napanuoran jatke ja nuorassa perässä vedettävä, vaan hän saa itsenäisesti päättää omat asiansa, kunhan kaikki mitä pitää, tulee hoidetuksi.
Päästä omilleen kun täyttää 18. On terveellistä nuorelle huomata että joku maksaa ja laittaa ruuan, maksaa asumisen ja kaiken muun ja likapyykki ei puhdistu itsekseen tai siivous on hoidettava.
Älä passaa.