Lue keskustelun säännöt.
Tänään on tasan viisi vuotta elämäni kamalimmasta hetkestä
24.06.2021 |
Silloin vielä alakoulussa oleva poikani jäi uintireissulla auton töytäisemäksi. Muistan sen kauhean huonon ja epätodellisen olon kun mies juoksi hysteerisesti itkien mulle kertomaan että meidän poika on nyt todella kriittisessä tilassa. Kukaan ei uskaltanut luvata mitään. Oli ihan hirveää odottaa poikaa leikkauksesta, en hallinut kroppaani yhtään, itkin ja kouristelin. Vaikka oltiin silloin oltu miehen kanssa yli 15v yhdessä, en ollut ikinä nähnyt mun miestä yhtä surullisena ja pelokkaana kuin silloin. Kun viimein päästiin näkemään poikaa, toinen näytti niin pieneltä kaikkien niiden johtojen kanssa.
Onneksi poika selvisi ❤️ Tuosta onnettomuudesta hänelle jäi muutama elinikäinen haitta, joten esimerkiksi ihan kaikkiin töihin ei pojasta ole. Aiemmin kilpatasolla lätkää pelanneen pojan piti haudata pojalle niin tärkeät unelmat NHL:stä ja lopettaa lätkä muutenkin. Onneksi poika on toipunut kuitenkin niin hyvin että pystyy liikkumaan ja on löytänyt oman liikuntalajinsa. Ulkoisesti pojasta ei tänä päivänä huomaa tuota onnettomuutta mitenkään. Ihan tavallinen 16v poika joka tykkää viettää paljon aikaa kavereiden kanssa. Eilenkin herkistyin kun katsoin poikaani syömässä iltapalaa. 5v sitten se ei ollut itsestään selvää että poika edes selviää saati saavuttaa noin hyvän toimintakyvyn. Kiitos elämä! ❤️
Kommentit (31)
Sydän syrjällään luin.. onneksi lapsesi on kunnossa ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juoksiko auton eteen?
Mitä sitten vaikka olisikin juossut. Se on lapsi. Aina kun autoilija näkee lapsen pitää noudattaa äärimmäistä huolellisuutta. En kuitenkaan hakisi syyllisiä. Autoilija on varmasti ollut myös tolaltaan. Kamala onnettomuus jolla onneksi onnellinen loppu.
Vierailija kirjoitti:
Juoksiko auton eteen?
Tähän en edes vastaa. Se on täysin merkityksetöntä. En ole koskaan ollut tästä lapselleni vihainen. En myöskään autoilijalle. Itseäni kyllä syyllistin pitkään. Reitti uimarannalle on meiltä todella vaarallinen. Miksi päästin lapsen lähtemään yksin vaikka molemmat vanhemmat oli kotona? Mulla oli ihan todella huono omatunto koko asiasta pitkään. Ihan ammattilaisen kanssa sitä kävin läpi. Syyllisyydestä irti päästäminen oli mulle ehkä kaikista haastavinta koko onnettomuuteen liittyen. Ap
Onneksi selvisi.
Hyvä muistutus muillekin että opetatte jälkikasvullenne että liikenne ei ole leikkipaikka ja että tietä ylitettäessä pitää ensin katsoa oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle, jonka jälkeen tie ylitetään rauhallisesti kävellen.
Meinaan on aika laiha lohtu se parin tonnin korvaus, jonka "oikeassa oleva" saa. Miljoonia jaetaan rapakon takana, ei täällä. Ja varmasti moni vammautunut ottaisi silloinkin ennemmin terveen kehon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksiko auton eteen?
Mitä sitten vaikka olisikin juossut. Se on lapsi. Aina kun autoilija näkee lapsen pitää noudattaa äärimmäistä huolellisuutta. En kuitenkaan hakisi syyllisiä. Autoilija on varmasti ollut myös tolaltaan. Kamala onnettomuus jolla onneksi onnellinen loppu.
Autoilijahan sen lapsen melkein t*pp*i..
Carpe diem!
Kun vaan muistettas elää tätä päivää ja se, et käärinliinoissa ei oo taskuja.
Elämänlaatu ratkaisee, ei maallinen mammona.
Nyt elämä mallillaan, mutta olisinpa muuttanut maalle jo aiemmin.
Onnea ap ja ihanaa juhannusta 🌻🌻🌻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi selvisitte noin vähällä. Minä näin 10-vuotiaana kuinka 5-vuotias pikkuveljeni jäi auton alle ja kuoli. Tästä on jo 40 vuotta aikaa mutta yhä näen painajaisissa veljen iskeytyvän ilmalennon jälkeen maahan ja makaamassa siinä verilammikossa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi selvisi.
Hyvä muistutus muillekin että opetatte jälkikasvullenne että liikenne ei ole leikkipaikka ja että tietä ylitettäessä pitää ensin katsoa oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle, jonka jälkeen tie ylitetään rauhallisesti kävellen.
MITÄ! Autoilijalla on KIIRE niin sitä saa ajaa ihan noin vaan ilman huolen häivää!
Taksi oli ajaa päälle suojatiellä,ja ei tod ollut huomaamaton paikka. Heristin nyrkkiä perään,ei edes hiljentänyt! Ko paikassa pikkutyttö jäi taksin alle...Paikka on risteävä ja taas kääntyvä ajoi päälle!
Ei voi olla huomaamatta,ei ole esteitä. MUtta kun on KIIRE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi selvisi.
Hyvä muistutus muillekin että opetatte jälkikasvullenne että liikenne ei ole leikkipaikka ja että tietä ylitettäessä pitää ensin katsoa oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle, jonka jälkeen tie ylitetään rauhallisesti kävellen.
Meinaan on aika laiha lohtu se parin tonnin korvaus, jonka "oikeassa oleva" saa. Miljoonia jaetaan rapakon takana, ei täällä. Ja varmasti moni vammautunut ottaisi silloinkin ennemmin terveen kehon.
Kirjoittamasi opetus on tärkeä ja kaikkien vanhempien tehtävä, mutta mielestäni turha tässä kohtaa muistutella mitään ihan kuin tämä tulisi esim. aloittajalle uutena asiana. Me emme tiedä miten onnettomuus tapahtui ja aina ei liikenteessä riitä, että itse osaa pelisäännöt. Viime viikolle meidän kadun varrella jäi hulluna kaahanneen rattijuopon alle 16-vuotias tyttö.
Ap:lle halauksia, onneksi teille kävi noin hyvin <3
Huh, noita pikkupoikia kyllä saa varoa. Ihan holtitonta menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai käytte elämän kunniaksi ostamassa nyt jotain hyvää pojalle ja teille ❤️
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko pojan liikennekäyttäytyminen onnettomuuden jälkeen?
Vaikea sanoa. Oli kuitenkin onnettomuuden aikaan vasta 11-vuotias. Nyt on 16v ja varmasti ikäkin tuonut mukanaan hieman varovaisuutta ja kykyä ennakoida. Toki ihan aluksi poika oli todella arka ja pelokas. Muistan kun poika oli jo sen verran kuntoutunut että pääsi pyörätuoliin ja päästiin ulos. Poika pelkäsi ihan tosi paljon autoja. Pikku hiljaa se pelko heikkeni kun käytiin vain ulkona niitä autoja ja muita liikennevälineitä katsomassa. Pojalla fyysinen palautuminen oli lopulta melko vaivatonta, mutta psyykkisestä puolesta oltiin sairaalassa "huolissaan". Pojalla oli kuolemanpelkoa ja läheisriippuvuutta (mikä on kuulema kuitenkin täysin normaalia). Tarvitsi ihan tosi paljon aikuista lähelleen. Ennen onnettomuutta oli jo vähän esimurrosikää havaittavissa ja muun muassa tietynlaista etäisyyden ottamista, mutta onnettomuuden jälkeen muuttui todella tarvitsevaksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuiko pojan liikennekäyttäytyminen onnettomuuden jälkeen?
Vaikea sanoa. Oli kuitenkin onnettomuuden aikaan vasta 11-vuotias. Nyt on 16v ja varmasti ikäkin tuonut mukanaan hieman varovaisuutta ja kykyä ennakoida. Toki ihan aluksi poika oli todella arka ja pelokas. Muistan kun poika oli jo sen verran kuntoutunut että pääsi pyörätuoliin ja päästiin ulos. Poika pelkäsi ihan tosi paljon autoja. Pikku hiljaa se pelko heikkeni kun käytiin vain ulkona niitä autoja ja muita liikennevälineitä katsomassa. Pojalla fyysinen palautuminen oli lopulta melko vaivatonta, mutta psyykkisestä puolesta oltiin sairaalassa "huolissaan". Pojalla oli kuolemanpelkoa ja läheisriippuvuutta (mikä on kuulema kuitenkin täysin normaalia). Tarvitsi ihan tosi paljon aikuista lähelleen. Ennen onnettomuutta oli jo vähän esimurrosikää havaittavissa ja muun muassa tietynlaista etäisyyden ottamista, mutta onnettomuuden jälkeen muuttui todella tarvitsevaksi. Ap
Et kyllä vastannut mun kysymykseen 🙄
Miksi päästitte lapsen tielle yksin jos tiesitte matkan olevan vaarallinen. Ettekö rakasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoksiko auton eteen?
Mitä sitten vaikka olisikin juossut. Se on lapsi. Aina kun autoilija näkee lapsen pitää noudattaa äärimmäistä huolellisuutta. En kuitenkaan hakisi syyllisiä. Autoilija on varmasti ollut myös tolaltaan. Kamala onnettomuus jolla onneksi onnellinen loppu.
Autoilijahan sen lapsen melkein t*pp*i..
No ei tappanut. Älä säkään syyllistä jos ap:kin perheineen on mennyt eteenpäin. Vahinkoja sattuu. Onneksi lapsi on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Oma vikansa. Mitäs juoksi sen auton eteen.
Sulta näköjään puuttuu empatia taitoja.
Ihan sama kuka on syyllinen, kun tapahtumastakin on jo useampia vuosia.
Tuollainen syyllisten etsiminen vasta inhottavaa onkin, varsinkin näin tältä palstalta katsottuna.
Vähin arvin tuosta onnettomuudesta selvisitte, joten ripustautuminen tuohon onnettomuuteen ei kannata. Kannattaa suuntaa mukaviin asioihin, kuin raskaita asioita muistella. Vaikeaa noista on päästä täysin yli, mutta pidemmän päälle surussa vellominen käy terveyden päälle.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi selvisi.
Hyvä muistutus muillekin että opetatte jälkikasvullenne että liikenne ei ole leikkipaikka ja että tietä ylitettäessä pitää ensin katsoa oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle, jonka jälkeen tie ylitetään rauhallisesti kävellen.
Meinaan on aika laiha lohtu se parin tonnin korvaus, jonka "oikeassa oleva" saa. Miljoonia jaetaan rapakon takana, ei täällä. Ja varmasti moni vammautunut ottaisi silloinkin ennemmin terveen kehon.
Joo, ei ne lapset liikenteessä pärjää. Meilläpäin näkyy tilanteita, joissa toisella kaistalla oleva auto pysähtyy suojatien eteen kun viereisen kaistan auto ajaa läpi. Tai toisesta suunnasta tuleva auto pysähtyy kun vastakkaisen suunnan auto ajaa melkein päälle, vaikka olisit jo astumassa suojatielle ja varmasti näkee, että auto on pysähtynyt antamaan tietä. Äärimmäisen vaarallisia tilanteita aikuisellekin, puhumattakaan lapselle hahmottaa. Siksi toivoisinkin, että autoilijat olisivat tarkkoina ja kunnioittaisivat suojateitä enemmän. Tuskin se parin minuutin pysähdys on verrattavissa siihen, että aiheuttaa jollekin lapselle elinikäisiä vammoja kun ajaa kiireessä päälle.
Huh, onneksi kaikki kääntyi hyväksi ❤️ Pitäisi nauttia siitä ihan tavallisesta arjesta. Ikinä ei tiedä huomiseen...