Lue keskustelun säännöt.
Tänään on tasan viisi vuotta elämäni kamalimmasta hetkestä
24.06.2021 |
Silloin vielä alakoulussa oleva poikani jäi uintireissulla auton töytäisemäksi. Muistan sen kauhean huonon ja epätodellisen olon kun mies juoksi hysteerisesti itkien mulle kertomaan että meidän poika on nyt todella kriittisessä tilassa. Kukaan ei uskaltanut luvata mitään. Oli ihan hirveää odottaa poikaa leikkauksesta, en hallinut kroppaani yhtään, itkin ja kouristelin. Vaikka oltiin silloin oltu miehen kanssa yli 15v yhdessä, en ollut ikinä nähnyt mun miestä yhtä surullisena ja pelokkaana kuin silloin. Kun viimein päästiin näkemään poikaa, toinen näytti niin pieneltä kaikkien niiden johtojen kanssa.
Onneksi poika selvisi ❤️ Tuosta onnettomuudesta hänelle jäi muutama elinikäinen haitta, joten esimerkiksi ihan kaikkiin töihin ei pojasta ole. Aiemmin kilpatasolla lätkää pelanneen pojan piti haudata pojalle niin tärkeät unelmat NHL:stä ja lopettaa lätkä muutenkin. Onneksi poika on toipunut kuitenkin niin hyvin että pystyy liikkumaan ja on löytänyt oman liikuntalajinsa. Ulkoisesti pojasta ei tänä päivänä huomaa tuota onnettomuutta mitenkään. Ihan tavallinen 16v poika joka tykkää viettää paljon aikaa kavereiden kanssa. Eilenkin herkistyin kun katsoin poikaani syömässä iltapalaa. 5v sitten se ei ollut itsestään selvää että poika edes selviää saati saavuttaa noin hyvän toimintakyvyn. Kiitos elämä! ❤️
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tänne piti tulla itkemään??
Kyllä sussakin tuomoinen vuosipäivä jotain tunteita kai herättäisi...
Vierailija kirjoitti:
Miksi päästitte lapsen tielle yksin jos tiesitte matkan olevan vaarallinen. Ettekö rakasta?
Tuskin olisivat päästäneet jos olisivat tienneet lopputuloksen...
Huh, kylmät väreet menee. Mulla itsellä on käynyt todella läheltä piti tilanne pienen koululaisen kanssa. Näin että bussi oli pysäkillä ja lapsia tuli bussista. Ajoin hiljaa bussin ohi ja yhtäkkiä pieni poika juoksi bussin edestä suoraan mun auton eteen. Just ehdin pysähtyä. Onneksi vauhti oli todella hiljainen. Kyllä pelästyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko tätä tarinaa ollenkaan😮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh, kylmät väreet menee. Mulla itsellä on käynyt todella läheltä piti tilanne pienen koululaisen kanssa. Näin että bussi oli pysäkillä ja lapsia tuli bussista. Ajoin hiljaa bussin ohi ja yhtäkkiä pieni poika juoksi bussin edestä suoraan mun auton eteen. Just ehdin pysähtyä. Onneksi vauhti oli todella hiljainen. Kyllä pelästyin.
Kuulostaa karmivalta. Onneksi kaikki nyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Enpä usko tätä tarinaa ollenkaan😮
Jos tarina onkin totta niin kovin loukkaavaa on vähättelyt ja ala-arvoiset kommentit. Mielummin voisi olla kirjoittamatta mitään, kuin sanoa mitään törkeyksiä vahingossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on varmasti kamalaa ollut! Onneksi poika toipunut. Itseäni ahdistaa se tietoisuus, mitä kaikkea voi käydä. Mutta silti tietää, että vierellä ei pysty koko ajan olemaan, eikä sekään ei aina auttaisi.
Olen todella pahoillani sinun ja perheesi puolesta! Elämä on joskus niin mielivaltaista.