Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö muita päivähoitokeskusteluissa nämä
17.09.2009 |
ivalliset kommentit, että " av-mammat kasvattavatkin lapsensa armeijaikäisiksi saakka kotona"? Jos puhutaan vuoden ikäisen laittamisesta päivähoitoon, on se kuitenkin eri asia kuin armeijaikään saakka paapominen. Jokainen kehityspsykologiaa lukenut tietää, että päivähoitoa ja kiintymyssuhteita on tutkittu paljon ja aina on saatu samanlaisia tuloksia: pienelle lapselle paras paikka kasvaa ja kehittyä rauhassa on oma koti ja emo on paras hoitaja tai vastaavasti isä, jos hän on ollut se lähihenkilö, johon lapsi on leimaantunut ensimmäisinä elinkuukausinaan. Meluisa, vaihteleva ja kiireinen hoitopaikka ei korvaa rauhallista syliä, kun puhutaan pienestä taaperosta.
Kuitenkin aina on tilanteita, että lapsi on laitettava hoitoon jo hyvinkin pienenä. Ei se silti muuta tutkimustuloksia kotihoidon paremmuudesta, mutta ainahan ei voi toimia kaikkien parhaaksi vaan on otettava kokonaisuus huomioon. Turha siis tuomita niitä, jotka laittavat lapsensa pieninä hoitoon, enemmän pitäisi keskittyä vaatimaan päivähoitoon laatua ja pieniä lapsiryhmiä.
Toinen asia mikä harmittaa, on se, että kotiäidit leimataan laiskoiksi ja kouluttautumattomiksi. Varmasti osa voi ollakin, mutta onhan päivähoidossa olevien lastenkin vanhemmissa niitä, jotka makaavat kotona lasten ollessa hoidossa. Tuskin monen lapsen kotiäitiä voi laiskaksi syyttää, ja säästäähän yhteiskuntakin paljon, jos äiti hoitaa omat lapsensa itse. Useat kotiäidit toiminevat vaistonsa mukaan: oma lapsi halutaan pitää lähellä omassa hoidossa silloin, kun vaisto niin neuvoo tekemään. Lapsuus on kuitenkin lyhyt aika ihmisen elämässä ja ensimmäiset elinvuodet varsin merkittäviä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Siksi onkin turha kerskua, että minäkin menin hoitoon kolmen kuukauden ikäisenä ja olen jopa lääketieteen tohtori. Koulutus ja yhteiskunnallinen asema eivät välttämättä korreloi sisäisen rauhan, perusturvallisuuden ja turvallisten ihmissuhteiden kanssa. Juuri noihin luodaan pohjaa varhaislapsuudessa, ei niinkään ulkoiseen menestymiseen.
Kommentit (10)
tutkimuksia joihin ahkerasti viitataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti leimataan huonoksi äidiksi, joka ei rakasta lastaan. Mitä helvettiä täällä auotaan päätä kun ei tiedetä toisten elämäntilanteista mitään?
Itse arvostan kumpaakin ryhmää, jokaisella on perustelut omalle tavalleen ja näin pitää ollakin; mahdollisuus valita juuri se omaan elämäntilanteeseen sopiva elämäntapa.
on aina ärsyttävää, oli kyse mistä valinnasta tahansa. Kunnioitusta toista kohtaan!
tutkimuksia joihin ahkerasti viitataan.
Toki on kvalitatiivisia kuvauksia kiintymyssuhteista ym., mutta missään tutkimuksessa ei ole tilastollisesti osoitettu, että kotihoito toisi lapsille jonkinlaista etua päivähoitoon verrattuna. Päinvastoin, on pari tutkimusta joiden mukaan kognitiivinen kehitys HYÖTYY varhaisesta päivähoidosta.
eniten ne, joilla ei ole vakituista työtä. Osalla ei ammattiakaan. Jäädään kotiin, kun ei ole työtä mihin palata.
Tajuan, että on muunkinlaisia kotiäitejä, mutta tilastoissa ovat yliedustettuina ne, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä.
Mitä näihin tutkimuksiin tulee, kyse on asioista, joita on äärimmäisen vaikea mitata määrällisesti, tai joiden syy-seuraus -suhteita voisi aukottomasti todistaa. Eihän kukaan voi koskaan varmasti sanoa tai todistaa, että jonkun 3-kuukautisena 70-luvulla hoitoon viedyn, nyt 3-kymppisen parisuhde- tai mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että kyseinen yksilö ei ole koskaan saanut turvallisen kiintymyssuhteen mallia tai että perusluottamus elämään/oman elämän hallinta on heikkoa, koska perusturvallisuus on pysyvästi vaurioitunut liian varhaisen äidistä vierottamisen vuoksi.
Se, mitä käsittääkseni varmasti voidaan sanoa, on
se, että liian pienen vauvan erottaminen toistuvasti ensisijaisesta hoitajasta ja altistaminen päiväkotiympäristölle VOI haitata kiintymyssuhteen muodostumista ja perusturvallisuuden tunnetta ja siten altistaa aikuisiän mm. mielenterveys- ja parisuhdeongelmille. Ja suoraan sanottuna jokaisen täyspäiväisen äidin, joka on seurannut lapsensa kehitystä riittävän pitkään pitäisi tämä tajuta ihan sillä kuuluisalla maalaisjärjelläkin.
[
i]
tutkimuksia joihin ahkerasti viitataan.
Toki on kvalitatiivisia kuvauksia kiintymyssuhteista ym., mutta missään tutkimuksessa ei ole tilastollisesti osoitettu, että kotihoito toisi lapsille jonkinlaista etua päivähoitoon verrattuna. Päinvastoin, on pari tutkimusta joiden mukaan kognitiivinen kehitys HYÖTYY varhaisesta päivähoidosta.
että oletetaan että jokaisella naisella on taloudellinen mahdollisuus olla kotona kunnes nuorinkin lapsi täyttää 3. Tai mielellään kunnes se menee kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan voi koskaan varmasti sanoa tai todistaa, että jonkun 3-kuukautisena 70-luvulla hoitoon viedyn, nyt 3-kymppisen parisuhde- tai mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että kyseinen yksilö ei ole koskaan saanut turvallisen kiintymyssuhteen mallia tai että perusluottamus elämään/oman elämän hallinta on heikkoa, koska perusturvallisuus on pysyvästi vaurioitunut liian varhaisen äidistä vierottamisen vuoksi.
Jos hypoteesisi (aikainen päivähoito johtaa todennäköisemmin parisuhde- ja mielenterveysongelmiin aikuisena) pitäisi paikkansa, tilastoista havaittaisiin, että aikaisin hoitoon laitetuilla olisi kotihoidettuja useammin parisuhde- tai mielenterveysongelmia. Näin ei kuitenkaan ole.
joissa päiväkodissa varhaislapsuudessa olleilla menee jollain mittarilla paremmin.
mm:
Kotihoidetuilla on enemmän allergioita ja autoimmuunisairauksia.
Päiväkodissa pienenä olleilla on parempi koulumenestys.
Onko monella kuitenkin huono omatunto kun lapsi viettää melkein koko valveillaoloaikansa muualla, siksi pitää räksyttää