Muita, kenen vanhemmat luulevat olevansa parempia vanhempia kuin ovat?

Itse olen 24-vuotias, varmaan aivan kauhea ihminen kun puhun tällä tavoin vanhemmistani.

Tulin tänään miettineeksi että ei ole oikeastaan asiaa missä haluaisin vanhemmiltani pyytää apua. Syy on se, että vaikka kyseessä olisi pienikin asia niin aina huokaillaan ja voi kun on nyt niin vaikeaa.
Autoni levisi tielle 5 km matkan päähän kodistani (asutaan 2 km päässä toisistamme), tiesin että he ovat kotona ilman suunnitelmia ja soitin että moi, onnistuisiko että tulisitte hakemaan, auto levisi tielle.
Takaisin sain vain v*ttuilua ja pitkän huokailun jälkeen sitten vihdoin suostuivat hakemaan minut. Automatkan sain kuulla että miten olen tehnyt huonoja elämän valintoja jotka ovat johtaneet tuon huonon auton ostamiseen.. Olisin muuten kävellyt mutta oli kiire tapaamiseen.

Omassa päässään vanhempani ajattelevat olevansa ihania ja hyviä vanhempia joiden puoleen saa ja pitää aika kääntyä. Oikeasti teen niin vain silloin kun on aivan pakko.
En edes kerro kuulumisiani muuta kuin päällisin puolin, sillä Facebookin selaus on tärkeämpää kummankin mielestä kuin kuuntelu.

Muita? Kaipaan vähän vertaistukea